Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnista yksityishenkilön velkajärjestelyssä (322 / 2001, muutoksineen)

Velallisen maksukykyä yksityishenkilön velkajärjestelyssä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, velallisen ansaintamahdollisuudet ja arvio tulojen odotettavissa olevasta kehityksestä.

Velallisen tuloilla tarkoitetaan muun muassa palkkaa, palkkiota sekä muuta etuutta, joka maksetaan työstä tai palveluksesta. Työstä maksettavan etuuden, kuten päivärahan tai kilometrikorvauksen vähennyksenä otetaan kuitenkin huomioon ne välttämättömät kustannukset, jotka etuus on tarkoitettu kattamaan.

Tuloilla tarkoitetaan myös yritystoiminnasta ja ammatinharjoittamisesta saatavia tuloja, pääomatuloja, eläkkeitä, työttömyyden vuoksi maksettavaa päivärahaa sekä avustuksia ja sosiaalisia etuuksia. Avustuksen tai etuuden vähennyksenä otetaan huomioon ne menot, jotka avustuksella tai etuudella on tarkoitettu korvattaviksi.

Lapsilisää ja lapselle maksettavaa elatusapua tai -tukea ei lueta velallisen tuloihin. Ne otetaan huomioon lapsen elatuksesta aiheutuvan menon vähennyksenä siten kuin 6 §:ssä säädetään.

Laskettaessa velallisen maksuvaraa velallisen tuloista vähennetään velallisen esittämän selvityksen perusteella välttämättöminä elinkustannuksina asumismenot, lapsen päivähoitomenot, 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutusmenot, velallisen maksama elatusapu sekä muut velallisen toimeentuloa varten tarvittavat varat noudattaen, mitä 3–6 §:ssä tarkemmin säädetään.

Asumiskustannuksiin luetaan vuokra, asunto-osakeyhtiössä hoito- ja rahoitusvastike, ja asumisoikeusasunnossa huoneistosta perittävä käyttövastike. Asumismenoina otetaan lisäksi huomioon asumiseen liittyvät välttämättömät menot, kuten vesi-, sähkö-, kaasu-, lämmitys-, sauna- ja jätehuoltomaksut, maan- tai tontinvuokra, kiinteistövero samoin kuin muut kiinteistöstä mahdollisesti perittävät maksut sekä tavanomaisen koti- tai kiinteistövakuutuksen vakuutusmaksut.

Velallisen asumiskustannukset otetaan huomioon sen suuruisina kuin velallinen niitä maksaa. Jos kuitenkin velallisen maksamat kustannukset ylittävät selvästi paikkakunnalla kohtuullisina pidettävien asumiskustannusten määrän, velallisen asumiskustannuksina otetaan huomioon kohtuullisina pidettävät menot.

Muihin välttämättömiin elinkustannuksiin luetaan velallisen ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta, muusta kuin työssäkäyntiin liittyvästä paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina:

Muihin välttämättömiin elinkustannuksiin luetaan velallisen ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta, muusta kuin työssäkäyntiin liittyvästä paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina:

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista rahamääristä voidaan poiketa, jos siihen on erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti työmatkakustannukset ja velallisen itse maksettavat, tavanomaista suuremmat säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno. Jos velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.

Kuukausittaiset elinkustannukset voidaan ottaa huomioon 1 momentissa tarkoitettua alhaisempina, kun velallinen itse arvioi tulevansa toimeen vähemmillä kustannuksilla.

Lapsen täytettyä 18 vuotta hänen koulutuksestaan aiheutuvat välttämättömät kustannukset voidaan ottaa huomioon velallisen menoina 4 §:n 4 kohdan mukaisesti. Nämä kustannukset voidaan ottaa huomioon siihen saakka, kunnes lapsen opiskelu lukiossa päättyy, tai muusta peruskoulun jälkeen aloitetusta koulutuksesta enintään kahdelta vuodelta.

Lapsilisä ja velallisen kanssa asuvalle lapselle maksettava elatusapu tai -tuki vähennetään 4 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaisista lapsen välttämättömistä menoista. Yksinhuoltajalle maksettavaa lapsilisän korotusta ei kuitenkaan oteta huomioon. 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutuskustannuksista vähennetään hänen saamansa avustukset ja etuudet.

Velallisen kustannuksina ei oteta huomioon lapsen menoja siltä osin kuin lapsi voi itse tuloillaan tai varallisuudellaan vastata niistä. Lapsen tulona ei tällöin pidetä lapsilisää ja elatusapua.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2001.

Asetusta sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen, asetusta sovelletaan, jos velallisen maksuvara on tuolloin laskettava uudelleen.