Vammaistukilaki (124 / 1988, muutoksineen)

Suomessa asuvalla 16–64-vuotiaalla henkilöllä, joka ei saa

Oikeutta tämän lain mukaiseen vammaistukeen ei ole, jos henkilö saa ulkomailta maksettavaa vammaistukeen tai 1 momentissa mainittuihin eläkkeisiin rinnastettavaa etuutta. (21.11.1994/984)

Suomessa asuminen ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a ja 4 §:n mukaan. (9.7.2004/647)

Henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman johdosta arvioida olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut, maksetaan haitan, tarvittavan avun, palvelusten ja erityiskustannusten korvaamiseksi vammaistukea,

Jos henkilöllä on oikeus vammaistukeen usealla 1–3 kohdassa säädetyllä perusteella, vammaistuki maksetaan sen kohdan rahamäärän mukaisena, johon eri tekijöiden yhteisvaikutus oikeuttaa. (17.8.2001/729)

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, maksetaan henkilölle, jolle asianmukaisesti määritellyn sairauden takia gluteenittomien tuotteiden käyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, vammaistukea sairaudesta aiheutuvista ruokavaliokustannuksista 21 euroa kuukaudessa. (23.11.2001/1060)

Jos henkilö on jättänyt kansaneläkkeensä kansaneläkelain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla lepäämään, hänelle maksetaan aina 1 momentin 1 kohdan mukaista vammaistukea eläkkeen lepäämisajalta, enintään kuitenkin 24 kuukauden ajalta. Henkilö ei voi samalta ajalta saada muulla perusteella vammaistukea. Hänelle voidaan kuitenkin maksaa 3 momentin mukaista vammaistukea. (3.12.2002/1032)

Suomessa asuvalla Suomen kansalaisella on oikeus vammaistukeen, jos hän on 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Henkilöllä, joka ei ole Suomen kansalainen, on oikeus vammaistukeen, jos hän on 16 vuotta täytettyään välittömästi ennen etuuden alkamista asunut Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta.

Henkilöllä on kuitenkin 1 momentissa säädetyn kolmen tai viiden vuoden asumisvaatimuksen estämättä oikeus vammaistukeen, jos hänen sairautensa on alkanut tai hänen vammansa on syntynyt hänen asuessaan Suomessa ja ennen kuin on kulunut viisi vuotta siitä, kun hän on täyttänyt 16 vuotta, tai jos hän on 16 vuotta täyttäessään saanut lapsen hoitotuesta annetun lain (444/1969) mukaista hoitotukea.

Vammaistuki voidaan myöntää joko määräajaksi tai toistaiseksi.

Vammaistuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan olosuhteissa tai toimintakyvyssä on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada vammaistukea tai sen määrään. Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa. (3.12.2002/1032)

Jos vammaistuensaajalle myönnetään 1 §:ssä tarkoitettu eläke, vammaistuki lakkautetaan. Samalta ajalta maksettua vammaistukea pidetään tällöin hoitotuen ennakkosuorituksena.

Jos henkilöllä on sairaudesta tai vammasta aiheutuvan toimintakyvyn alenemisen, erityiskustannusten tai haitan perusteella oikeus saada siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään korvausta tapaturmavakuutuslain (608/48) , maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) , sotilasvammalain (404/48) , liikennevakuutuslain (279/59) tai näitä vastaavan aikaisemman lain perusteella taikka vastaavaa korvausta ulkomailta, hänellä ei ole saman vamman perusteella oikeutta vammaistukeen. (21.11.1994/984)

Vammaistukea ei makseta jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa tai sitä vastaavassa hoidossa ( laitoshoito ) olevalle henkilölle siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta.

Laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä.

Laitoshoito on julkista, jos hoitoa annetaan:

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin 1–3 momentissa tarkoitettu hoito on laitoshoitoa sekä milloin hoito on jatkuvaa ja julkista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö antaa määräykset kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä sekä siihen liittyvästä lausuntomenettelystä.

Tämän lain mukaiset tehtävät hoitaa kansaneläkelaitos.

Vammaistuesta kansaneläkelaitokselle aiheutuvat kustannukset korvataan valtion varoista. Valtio suorittaa etukäteen 90 prosenttia maksettavaksi lähetettyjen vammaistukien määrästä. Tämän lain toimeenpanosta aiheutuvat toimintamenot luetaan kansaneläkelaitoksen toimintamenoiksi.

Kansaneläkelaitoksen vammaistukea koskevaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta kirjallisella valituksella. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta säädetään sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1299/2006) . (22.12.2006/1304)

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (22.12.2006/1304)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu valituskirjelmä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut päätöksestä tiedon.

Eläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Jos eläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 7 §:ssä säädetään.

Jos eläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Eläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, eläkelaitoksen on ilmoitettava sille heti väliaikaisesta päätöksestä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Jos sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut 7 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, asianomainen muutoksenhakuelin voi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

Jos Kansaneläkelaitoksen antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Tällaiseen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 7 §:ssä säädetään.

Jos sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista.

Jos Kansaneläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti, kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Eläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 7 §:ssä säädetään.

Jos Kansaneläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, Kansaneläkelaitos voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin lisäksi, mitä kansaneläkelain 1 d, 35–39, 39 b, 40, 42, 43 ja 44 §:ssä, 45 §:n 1 ja 4 momentissa, 46, 46 b–46 d, 46 f, 46 i ja 46 j §:ssä, 79 §:n 1 ja 4 momentissa sekä 80, 82, 85, 86, 88, 88 a ja 88 b §:ssä sekä kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään, viimeksi mainittua lakia ei kuitenkaan tämän lain 2 §:n 3 momentissa mainitun rahamäärän osalta.

Mitä muualla laissa, asetuksessa tai valtioneuvoston päätöksessä on säädetty tai määrätty invalidirahasta on soveltuvin osin voimassa vammaistuesta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989 ja sillä kumotaan 14 päivänä kesäkuuta 1951 annettu invaliidirahalaki (374/51) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Jos henkilöllä on välittömästi ennen tämän lain voimaantuloa oikeus invalidirahaan, muutetaan invalidiraha hakemuksetta vammaistueksi, jonka määrä on maksetun invalidirahan suuruinen tarkistettuna sillä kansaneläkeindeksin pisteluvulla, jonka mukaan vuoden 1989 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu. Tämän momentin mukaista vammaistukea maksetaan enintään siltä ajalta kuin invalidirahaa on sosiaalihallituksen päätöksellä myönnetty.

Jos tämän pykälän 2 momentin mukaista vammaistukea saavalle henkilölle myönnetään 2 §:n mukainen vammaistuki samalta ajalta kuin hän on saanut ensiksi mainittua vammaistukea, pidetään tätä 2 §:n mukaisen vammaistuen ennakkosuosituksena.

Jos henkilöllä välittömästi ennen tämän lain voimaantuloa on oikeus saada kansaneläkettä ja invaliidirahalain mukaista invalidirahaa ja hänelle myönnetään hakemuksesta kansaneläkelain mukaista hoitotukea, hänellä ei enää ole oikeutta saada tämän pykälän 2 momentin mukaista vammaistukea.

Jos henkilöllä välittömästi ennen tämän lain voimaantuloa on oikeus saada sairaudesta tai vammasta aiheutuvan toimintakyvyn alenemisen, erityiskustannusten tai haitan perusteella tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain, sotilasvammalain, liikennevakuutuslain tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvausta ja sen lisäksi invalidirahaa, muutetaan invalidiraha hakemuksetta vammaistueksi, jonka määrä on maksetun invalidirahan suuruinen tarkistettuna sillä kansaneläkeindeksin pisteluvulla, jonka mukaan vuoden 1989 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Kansaneläkelaitos ratkaisee 1 päivästä tammikuuta 1989 kaikki vammaistukea koskevat asiat kuitenkin siten, että ennen tämän lain voimaantuloa vireille pannun invalidiraha-asian ratkaisee sosiaalihallitus 1 päivää tammikuuta 1989 edeltävältä ajalta.

Tämän lain 2 §:ssä säädetyt rahamäärät vastaavat kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus lasketaan. (17.8.2001/729)

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.