Kansaneläkelaki (347 / 1956, muutoksineen)

Henkilöllä on oikeus vanhuuden, työkyvyttömyyden ja työttömyyden varalta eläkkeeseen sekä eläkkeensaajien hoitotukeen siten kuin tässä laissa säädetään. Kansaneläkkeeseen 16 vuoden iästä luettava aika ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) mukaan.

Mitä tässä laissa säädetään Suomen kansalaisesta, sovelletaan myös ulkomaalaiseen, joka on Suomessa saanut turvapaikan tai pakolaiskiintiössä pakolaisuuden perusteella oleskeluluvan taikka joka on näiden ulkomaalaisten pakolaiseksi katsottava perheenjäsen ja perhesiteen perusteella saanut oleskeluluvan, sekä kansalaisuudettomaan henkilöön, jota tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 80/1968).

Tässä laissa säädettyä vakuutusta hoitaa kansaneläkelaitos, jota jäljempänä sanotaan eläkelaitokseksi.

Eläkelaitos hoitaa myös sairausvakuutusta niin kuin erikseen on säädetty.

Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan kansaneläkemaksun. Yksityisen työnantajan maksu on porrastettu kolmeen eri tasoon työnantajan kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenoista tekemien poistojen ja maksettujen palkkojen suhteessa. Maksun suuruudesta, perusteesta ja suorittamisesta säädetään erikseen lailla.

Vakuutusmaksu vanhenee verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (367/61) mukaan.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus valvoa vakuutusmaksujen määräämistä, maksuunpanoa, kantoa ja tilitystä sekä tarkastaa näiltä osin verotusta koskevia asiakirjoja.

Kansaneläkkeenä maksetaan:

Eläkkeensaajien hoitotukea maksetaan siten kuin 30 a §:ssä säädetään. (5.12.1996/979)

3 momentti on kumottu 1.1.1994 lukien L:lla 28.6.1993/564 .

Työkyvyttömänä pidetään tätä lakia sovellettaessa henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

Työkyvyttömänä pidetään aina pysyvästi sokeaa ja liikuntakyvytöntä samoin kuin muutakin henkilöä, joka sairautensa, vikansa tai vammansa vuoksi on pysyvästi niin avuttomassa tilassa, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi tai 22 b §:ssä tarkoitettuna kuntoutustukena määräajaksi. (18.12.1995/1487)

Jos eläkkeensaaja, jonka terveydentilassa ei ole tapahtunut olennaista muutosta ja joka saa 1 momentin mukaista toistaiseksi myönnettyä täysimääräistä työkyvyttömyyseläkettä, ryhtyy ansiotyöhön ja ansaitsee 588,66 euroa kuukaudessa tai sitä enemmän, hänelle ei makseta eläkettä työssäoloajalta, vaan se jätetään lepäämään. Täysimääräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen rinnastetaan eläke, jonka määrä poikkeaa täysimääräisen eläkkeen määrästä lain 25 b §:stä johtuvasta syystä. Henkilön saamia 26 §:ssä tarkoitettuja perhe- ja huoltoeläkkeitä ei oteta huomioon ratkaistaessa, katsotaanko henkilön saavan sellaista täysimääräistä työkyvyttömyyseläkettä, joka voidaan jättää lepäämään. Eläke voidaan jättää lepäämään vähintään kuuden kuukauden ja enintään viiden vuoden ajaksi. (1.2.2002/70)

Työkyvyttömyyseläkkeen ollessa lepäävänä henkilöä ei pidetä eläkkeensaajana. Henkilölle, jonka eläke on jätetty lepäämään 4 momentissa säädetyllä tavalla, maksetaan lepäämistä vastaavalta ajalta, enintään kuitenkin 24 kuukaudelta, vammaistukilain (124/1988) 2 §:n 4 momentissa tarkoitettua vammaistukea. Lepäämässä olevaa eläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen edellyttäen, että työnteko on lakannut tai ansiotulot ovat vähentyneet siten, että ne jäävät alle 4 momentissa säädetyn tulorajan. Jollei lepäävänä olevaa eläkettä ole eläkelaitokselle tehdyllä eläkelaitoksen pyytämällä ilmoituksella vaadittu maksettavaksi uudelleen viiden vuoden kuluessa siitä, kun eläke on jätetty lepäämään, katsotaan se ilman eri päätöstä lakanneeksi. (3.12.2002/1028)

Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä sellaiselle vakuutetulle, joka saa tämän lain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä. (26.7.1985/670)

Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään työkyvyn alentumisen arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä, 60 vuotta täyttäneen henkilön työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta. Kansaneläkelaitos antaa tarkempia ohjeita tämän momentin soveltamisesta. (26.7.2002/633)

22 a § on kumottu L:lla 27.6.2003/639 .

Työkyvyttömyyseläke myönnetään kuntoutustukena hakijan kuntoutumisen edistämiseksi niin pitkäksi ajaksi kuin hänen arvioidaan olevan 22 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla työkyvytön. Kuntoutustukea myönnettäessä eläkelaitoksen on varmistettava, että hakijalle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan myöntää työkyvyttömälle vakuutetulle myös siksi ajaksi, jonka hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelu kestää.

Mitä muualla laissa säädetään kansaneläkelain mukaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä ja sen saajasta, sovelletaan tämän lain mukaiseen kuntoutustukeen ja sen saajaan.

Oikeus 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen työttömyyseläkkeeseen on pitkäaikaisesti työttömällä vakuutetulla edellyttäen, että:

Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. Työttömyyseläkettä ei kuitenkaan makseta:

Työttömyyseläke maksetaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana henkilö täyttää 1 momentissa tarkoitetut eläkkeen saamisen edellytykset. Jos henkilö on saanut 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työvoimatoimiston todistuksen myöhemmin kuin kuukauden kuluessa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päivärahatodistuksen antamisesta, eläke alkaa työvoimatoimiston todistuksen antamista seuraavan kuukauden alusta. Eläkettä ei kuitenkaan ilman erityistä syytä makseta takautuvasti pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen eläkkeen hakemista. (23.12.1999/1271)

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, työttömyyseläke myönnetään työntekijäin eläkelain 4 c §:n 12 ja 13 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työttömyyseläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alusta. (26.7.2002/633)

Suomessa asuvalla Suomen kansalaisella on oikeus tämän lain mukaiseen etuuteen, jos hän on 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Henkilöllä, joka ei ole Suomen kansalainen, on oikeus tämän lain mukaiseen etuuteen, jos hän on 16 vuotta täytettyään välittömästi ennen etuuden alkamista asunut Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta.

Henkilöllä on kuitenkin 1 momentissa säädetyn kolmen tai viiden vuoden asumisvaatimuksen estämättä oikeus etuuteen, jos hänen työkyvyttömyytensä alkaa hänen asuessaan Suomessa ja ennen kuin on kulunut viisi vuotta siitä, kun hän on täyttänyt 16 vuotta.

Kansaneläkettä ei makseta, jos sen määrä kuukaudessa olisi pienempi kuin 10,76 euroa.

Täysimääräinen kansaneläke on ensimmäisessä kuntaryhmässä 5 853,12 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 5 615,40 euroa vuodessa.

Jos eläkkeensaaja on naimisissa, täysimääräinen kansaneläke on ensimmäisessä kuntaryhmässä 5 166,48 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 4 964,04 euroa vuodessa.

1–2 momentit on kumottu L:lla 18.12.1995/1491 .

Kansaneläke myönnetään sen kuntaryhmän mukaisena, johon se kunta kuuluu, jossa henkilö asuu kansaneläkkeen alkamisajankohtana. Ulkomailla asuvalle kansaneläke maksetaan toisen kuntaryhmän mukaisena. (5.12.1996/979)

Valtioneuvosto jakaa kunnat elinkustannusten kalleuden mukaan kahteen ryhmään enintään kuudeksi vuodeksi kerrallaan. (5.12.1996/979)

5 momentti on kumottu L:lla 5.2.1988/123 .

Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, sitä korotetaan 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon kuukautta, jolta henkilöllä ei ole ollut oikeutta saada kansaneläkettä. (23.12.1999/1271)

Jos kansaneläke myönnetään varhennettuna vanhuuseläkkeenä, sitä vähennetään 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke siirtyy maksettavaksi aikaisemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta. (23.12.1999/1271)

Pykälää ei sovelleta 30 a §:ssä tarkoitettuun eläkkeensaajien hoitotukeen.

Jos eläkkeen hakija on asunut Suomessa 16 vuoden iän saavuttamisen ja eläkkeen alkamisen välisenä aikana vähemmän kuin 40 vuotta, eläkkeen määrä suhteutetaan hänen Suomessa asumaansa aikaan siten kuin jäljempänä säädetään. Eläkkeen määrää suhteutettaessa aikamäärät pyöristetään alaspäin lähimpään täyteen kuukauteen. Laskettaessa aikaa, jonka vakuutettu on asunut Suomessa, ei oteta huomioon aikaa, jona vakuutettu:

Vanhuuseläkettä ei suhteuteta vakuutetun Suomessa asumaan aikaan, jos vakuutettu on asunut Suomessa 16 vuotta täytettyään mutta ennen eläkkeen alkamista yhteensä vähintään 40 vuotta. Työkyvyttömyyseläkettä, työttömyyseläkettä ja varhennettua vanhuuseläkettä ei suhteuteta vakuutetun Suomessa asumaan aikaan, jos hän on asunut Suomessa vähintään 80 prosenttia 16 vuoden iän saavuttamisen ja eläkkeen alkamisen välisestä ajasta. Työkyvyttömyyseläkettä ei suhteuteta vakuutetun Suomessa asumaan aikaan myöskään 23 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jos vanhuuseläkkeen hakija ei ole asunut Suomessa 40 vuotta, kansaneläke suhteutetaan hänen Suomessa asumaansa aikaan siten, että täysimääräisen kansaneläkkeen määrä kerrotaan suhteutuskertoimella. Suhteutuskerroin saadaan jakamalla henkilön Suomessa asuma aika 40 vuodella. (18.12.1995/1491)

Täysimääräinen työkyvyttömyyseläke, työttömyyseläke ja varhennettu vanhuuseläke suhteutetaan henkilön Suomessa asumaan aikaan, jos hän on asunut Suomessa vähemmän kuin 80 prosenttia 16 vuoden iän saavuttamisen ja eläkkeen alkamisen välisestä ajasta. Suhteutuskerroin saadaan tällöin jakamalla henkilön Suomessa asuma aika ajalla, joka on 80 prosenttia 16 vuoden iän saavuttamisen ja eläkkeen alkamisen välisestä ajasta. (18.12.1995/1491)

Kun työttömyyseläke muutetaan työkyvyttömyyseläkkeeksi taikka työttömyys- tai työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi taikka kun eläkkeensaajien hoitotuen saajalle myönnetään 20 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu eläke, uusi eläke maksetaan 1 ja 2 momentin estämättä samalla tavoin henkilön Suomessa asumaan aikaan suhteutettuna kuin entinen etuus. (5.12.1996/979)

Kansaneläkettä määrättäessä otetaan huomioon henkilön jatkuvasti saama: (18.12.1995/1491)

Kansaneläkettä määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon seuraavia eläkkeeseen sisältyviä korotuksia tai eläkekertymiä:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainittuihin etuuksiin rinnastetaan tämän lain mukaista vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä saavan henkilön mainitussa kohdassa tarkoitettu eläke, jonka hän saisi, jos hän siirtyisi eläkkeelle välittömästi 63 vuotta täytettyään. (27.6.2003/639)

Jos henkilö on välittömästi ennen kansaneläkkeen myöntämistä saanut perhe-eläkelain (38/69) mukaista leskeneläkettä tai rintamasotilaseläkettä, jonka suuruutta määrättäessä on vuositulona joko kokonaan tai osittain otettu huomioon 1 momentissa mainittu etuus, tämä luetaan tuloksi entisen määräisenä, kuitenkin ottaen huomioon, mitä johtuu kansaneläkkeiden indeksisidonnaisuudesta. Näin menetellään, jos etuuden määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutosta. Etuuden määräytymisperusteen ei katsota muuttuneen sen vuoksi, että työttömyyseläke on muuttunut työkyvyttömyyseläkkeeksi tai jompikumpi näistä eläkkeistä on muuttunut vanhuuseläkkeeksi, elleivät eläkkeen määrään vaikuttavat perusteet tämän vuoksi ole muuttuneet. Tätä momenttia ei sovelleta sellaiseen etuuteen, joka ei perustu lakiin tai asetukseen taikka julkiseen eläkesääntöön. (5.12.1996/979)

Kansaneläkettä määrättäessä otetaan huomioon myös 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai korvausta taikka kansaneläkettä tai perhe-eläkelain mukaista eläkettä vastaava ulkomailta maksettava jatkuva etuus, ellei Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu. (5.12.1996/979)

6 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/639 .

Kun yksilöllinen varhaiseläke maksetaan puolitettuna 22 a §:n 5 momentin mukaisesti, kansaneläkettä määrättäessä otetaan huomioon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu eläke täyden yksilöllisen varhaiseläkkeen suuruisena. (5.12.1996/979)

Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä 1 momentissa mainittuihin etuuksiin rinnastetaan sellainen julkisoikeudellinen työ- tai virkasuhteeseen perustuva eläke, jonka henkilö saisi, jos hän siirtyisi sanotulle eläkkeelle välittömästi sairausajan palkan maksun päätyttyä. (18.12.1995/1491)

9–10 momentit on kumottu L:lla 5.12.1996/979 .

Poiketen siitä, mitä 26 §:ssä on säädetty, ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 sattuneeseen eläketapahtumaan perustuva

luetaan kansaneläkettä määrättäessä tuloksi siten, että henkilön saamien edellä tarkoitettujen eläkkeiden tai eläkkeen osien yhteismäärästä otetaan huomioon enintään 5 550 euroa vuodessa. Muilta osin 4 kohdassa tarkoitettu eläke luetaan kokonaisuudessaan tuloksi kansaneläkkeessä. (17.8.2001/724)

Jos eläkkeensaaja on naimisissa, 1 momentissa tarkoitettu rahamäärä on 4 559 euroa vuodessa. (17.8.2001/724)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista rahamääristä vähennetään henkilön saamien muiden kansaneläkkeeseen vaikuttavien tulojen määrä, ja näin saatuun rahamäärään lisätään se osa, jolla tulot ylittävät 2 091 euroa. (17.8.2001/724)

Mitä 1–3 momentissa säädetään, sovelletaan myös silloin, kun kansaneläkettä määrättäessä luetaan tuloksi ennen 1 päivää tammikuuta 1983 alkaneet sotilasvammalain mukainen huoltoeläke sekä sotilasvammalain 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n perusteella elinkoron perusmäärään maksettavat korotukset. (18.12.1995/1491)

Edellä 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun

Uutena eläketapahtumana ei kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, työkyvyttömyyseläkkeen muuttumista sukupolvenvaihdoseläkkeeksi eikä eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi.

Jollei naimisissa olevalla vakuutetulla ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, hänen eläkettään määrättäessä sovelletaan, mitä tässä laissa on säädetty sellaisen vakuutetun eläkkeestä, joka ei ole naimisissa.

Jos mies ja nainen avioliittoa solmimatta jatkuvasti elävät yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa, heidän eläkkeitään määrättäessä voidaan soveltaa, mitä tässä laissa on säädetty puolisoista.

Jos eläkkeensaajan tai hänen puolisonsa 16 vuotta nuorempi lapsi elää samassa taloudessa eläkkeensaajan kanssa tai jos eläkkeensaaja muutoin vastaa muualla asuvan lapsensa toimeentulosta, eläkkeeseen maksetaan lapsikorotus.

Lapsikorotusta maksetaan 1 momentissa tarkoitetulle eläkkeensaajalle, joka saa

Eläkkeensaajan lapsena pidetään myös hänen luonaan asuvaa lastensuojelulain (683/1983) 41 §:ssä tarkoitettua lasta.

Eläkkeensaajan katsotaan vastaavan lapsensa toimeentulosta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun hänellä on kustannuksia lapsensa toimeentulosta vähintään elatusturvalain (671/1998) 7 §:n 1 momentin mukaisen elatustuen määrä.

Lapsikorotuksen määrä on kutakin edellä sanottua lasta kohden 17,66 euroa kuukaudessa.

Lapsikorotukseen ei sovelleta tämän lain 25 a §:ää, eikä lapsikorotuksen määrää suhteuteta Suomessa asuttuun aikaan.

Oikeus lapsikorotukseen lakkaa seuraavan kuukauden alusta, kun edellä säädetyt lapsikorotuksen saamisen edellytykset eivät enää täyty.

Henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman johdosta arvioida olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut ja joka on täyttänyt 65 vuotta taikka saa tämän lain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien mukaista tai muuta vastaavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä taikka kansanedustajain eläkelain (329/1967) taikka valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/1977) mukaista työkyvyttömyyseläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä tai maahanmuuttajan erityistuesta annetun lain (1192/2002) mukaista erityistukea työkyvyttömyyden perusteella, maksetaan tarvittavan hoidon ja palvelusten tai erityiskustannusten korvaamiseksi eläkkeensaajien hoitotukea: (20.12.2002/1193)

Jos eläkkeensaajalla on oikeus hoitotukeen usealla 1–3 kohdassa säädetyllä perusteella, hoitotuki maksetaan sen kohdan rahamäärän mukaisena, johon eri tekijöiden yhteisvaikutus oikeuttaa. (17.8.2001/724)

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, maksetaan henkilölle, jolle asianmukaisesti määritellyn sairauden takia gluteenittomien tuotteiden käyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, eläkkeensaajien hoitotukea sairaudesta aiheutuvista ruokavaliokustannuksista 21 euroa kuukaudessa. (23.11.2001/1061)

Jos 1 momentissa tarkoitettu muu eläke kuin tämän lain mukainen työkyvyttömyyseläke muuttuu alle 65 vuoden iässä maksettavaksi vanhuuseläkkeeksi ja henkilö saa eläkkeensaajien hoitotukea välittömästi ennen vanhuuseläkkeen alkamista, jatketaan hoitotuen maksamista niin kauan, kun sen saamisen edellytykset muutoin täyttyvät. (5.12.1996/979)

Sokealla ja liikuntakyvyttömällä on aina oikeus vähintään 1 momentin 3 kohdassa säädetyn rahamäärän suuruiseen eläkkeensaajien hoitotukeen. (17.8.2001/724)

Hoitotukea ei makseta ajalta, jolta henkilö saa 22 §:n 5 momentissa mainittua vammaistukea. (13.11.1998/837)

Hoitotuesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty työkyvyttömyyseläkkeestä. (5.12.1996/979)

Jos vakuutetulla on sairaudesta tai vammasta aiheutuvan toimintakyvyn alenemisen tai erityiskustannusten perusteella oikeus saada siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään korvausta tapaturmavakuutuslain (608/48) , maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) , sotilasvammalain, liikennevakuutuslain (279/59) tai näitä vastaavan aikaisemman lain perusteella taikka ulkomailta vastaavaa korvausta, hänellä ei ole saman vamman perusteella oikeutta hoitotukeen. (21.11.1994/981)

Jos henkilö saa tämän lain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä, eläkkeensaajien hoitotuki maksetaan samalla tavoin henkilön Suomessa asumaan aikaan suhteutettuna kuin mainittu eläke.

Jos henkilölle ei makseta 1 momentissa mainittua eläkettä, eläkkeensaajien hoitotuki suhteutetaan hakijan Suomessa asumaan aikaan 25 b §:ssä säädetyllä tavalla siten, että suhteutuskerroin lasketaan 25 b §:n 3 momentin mukaisesti, jos hakija on hoitotuen alkaessa täyttänyt 65 vuotta, ja muissa tapauksissa mainitun pykälän 4 momentin mukaisesti.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske 30 a §:n 3 momentissa tarkoitettua hoitotukea. (23.11.2001/1061)

Hoitotukea ei makseta, jos sen määrä kuukaudessa olisi pienempi kuin 10,76 euroa. (17.8.2001/724)

Työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, jos eläkkeensaaja tulee työkykyiseksi ennen kuin hän on saavuttanut vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän. Kuntoutustuki voidaan lakkauttaa, jos kuntoutustuen saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt kuntoutuksesta. (18.12.1995/1487)

Eläkelaitos voi kahden vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, josta eläke on lakkautettu, määrätä työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen jälleen aloitettavaksi joko hakemuksen tai hyväksymänsä selvityksen perusteella. Eläke voidaan tällöin määrätä takautuvasti maksettavaksi siltä ajalta, jona eläke on ollut lakkautettuna, tai sen osalta. (27.6.2003/639)

Eläkkeensaajien hoitotuki lakkautetaan tai sen määrää muutetaan, kun tuensaajan olosuhteissa tai toimintakyvyssä on tapahtunut sellainen muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada hoitotukea tai sen määrään. Muutosta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon lääketieteen ja hoitokäytäntöjen kehitys sairauden tai vamman hoidossa. (3.12.2002/1028)

1 momentti on kumottu L:lla 28.6.1993/564 .

Saatuaan tietää seikasta, jonka perusteella eläkettä ei 22 c §:n 2 momentin mukaan saisi maksaa, eläkelaitos keskeyttää eläkkeen maksamisen seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen, jos syy eläkkeen keskeyttämiseen on edelleen olemassa. Jos eläkettä ei 22 c §:n 2 momentin perusteella olisi saatu maksaa, eläkelaitos perii maksetun eläkkeen takaisin. Jos eläkettä ei ole perittävä takaisin kolmea kuukautta pitemmältä ajalta, eläkelaitos voi erityisestä syystä luopua takaisinperinnästä. Eläke voidaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisista eläke-eristä.

Keskeytettyä työttömyyseläkettä ryhdytään hakemuksesta maksamaan uudestaan siitä lukien, kun vakuutetulla on oikeus saada eläkettä, ei kuitenkaan takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen hakemusta eikä 22 c §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua kieltäytymistä välittömästi seuranneelta kalenterikuukaudelta. Hakemukseen on liitettävä 22 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu työvoimatoimiston todistus. Jos kuitenkin keskeytetyn eläkkeen uudelleenmaksamista ei ole haettu yhden vuoden kuluessa, eläke katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi keskeyttämisajankohdasta lukien. (23.12.1999/1271)

4 momentti on kumottu L:lla 23.12.1999/1271 .

Kun eläkkeensaaja on kuuden kuukauden ajan yhdenjaksoisesti asunut eri kuntaryhmään kuuluvassa kunnassa kuin se kunta, jonka kalleusryhmän mukainen hänen kansaneläkkeensä on, kansaneläke muutetaan seuraavan kuukauden alusta lukien sen kuntaryhmän mukaiseksi, johon kuuluvassa kunnassa hän silloin asuu.

Jos kansaneläkkeeseen vaikuttavissa tuloissa on tapahtunut muu kuin indeksisidonnaisuudesta johtuva muutos, kansaneläkkeen määrä on oikaistava tai kansaneläke lakkautettava. Jos kansaneläkkeen korottamisen edellytykset ovat eläkelaitoksen tiedossa, korotus voidaan myöntää hakemuksetta.

Jos kansaneläkettä määrättäessä on otettu huomioon 26 §:n 1 momentissa mainittu etuus, tämä luetaan kansaneläkettä uudelleen määrättäessä tuloksi entisen suuruisena, kuitenkin ottaen huomioon mitä johtuu kansaneläkkeiden indeksisidonnaisuudesta. Näin menetellään, jos etuuden määräytymisperusteissa ei ole tapahtunut muutosta. Tätä momenttia ei sovelleta sellaiseen etuuteen, joka ei perustu lakiin tai asetukseen taikka julkiseen eläkesääntöön.

Jos eläkkeensaaja solmii avioliiton tai avioliitto purkautuu, kansaneläkkeen määrä on oikaistava tai kansaneläke lakkautettava. Lisäksi sovelletaan, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, jos kansaneläkkeeseen vaikuttavat tulot ovat muuttuneet. (5.2.1982/103)

Tämän lain mukaista etuutta haetaan Kansaneläkelaitokselta. Hakemuksessa on ilmoitettava ne tiedot, jotka etuutta myönnettäessä on lain mukaan otettava huomioon. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitä tietoja hakemuksessa on ilmoitettava. (9.8.2002/682)

Jos henkilö sairauden, vanhuudenheikkouden tai muun sellaisen syyn takia ei pysty itse hakemaan eläkettä tai muutoin huolehtimaan eläkettä koskevista eduistaan ja oikeuksistaan eikä hänellä ole edunvalvojaa, voi eläkelaitoksen hyväksymä henkilön lähiomainen tai muukin henkilö, joka pääasiallisesti on huolehtinut hänestä, hänen puolestaan käyttää puhevaltaa eläke-etua koskevassa asiassa. (30.12.1999/1368)

Työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen saajalle maksetaan hakemuksetta vanhuuseläkettä sen kuukauden alusta, joka seuraa lähinnä hänen täytettyään 65 vuotta. (28.7.1978/588)

Jos työttömyyseläkkeen saaja tulee oikeutetuksi työkyvyttömyyseläkkeeseen, muutetaan eläke työkyvyttömyyseläkkeeksi. Mikäli samalta ajalta, jolta vakuutetulle myöhemmin myönnetään työkyvyttömyyseläke, on maksettu työttömyyseläkettä, pidetään viimeksi mainittua työkyvyttömyyseläkkeen osasuorituksena. (18.6.1971/499)

Eläkelaitos päättää tarpeellisen selvityksen saatuaan määräajaksi myönnetyn eläke-edun jatkamisesta. Sitä koskeva hakemus on tehtävä tai selvitys esitettävä vuoden kuluessa määräajan päättymisestä. (8.2.1991/214)

Työkyvyttömyyseläkkeen hakija on velvollinen käymään työkyvyttömyyden selvittä mistä varten tutkittavana eläkelaitoksen määräämän lääkärin luona tai eläkelaitoksen määräämässä sairaalassa. Eläkelaitos suorittaa tutkimuksesta aiheutuvat kustannukset.

Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on tarvittaessa varmistettava, että vakuutetun mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. Jos eläkehakemus hylätään, eläkelaitoksen tehtävänä on huolehtia siitä, että vakuutetulle annetaan tietoja kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan kuntoutustarvettaan vastaavaan kuntoutukseen tai muiden palveluiden piiriin yhteistyössä niitä järjestävien tahojen kanssa. (13.6.2003/505)

Lisäksi on noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetussa laissa (497/2003) säädetään. (13.6.2003/505)

Eläkehakemus voidaan ratkaista käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos eläkkeen hakija kieltäytyy antamasta hakemuksen käsittelyssä tarpeellista tietoa tai esittämästä sellaista selvitystä, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia, tai jos työkyvyttömyyseläkkeen hakija ei noudata lääkärintutkimuksen toimittamista koskevaa määräystä.

Eläke maksetaan kuukausittain, ja sen maksamistavasta määrätään asetuksella.

Sitä aikaa, jolta eläke-erä maksetaan, sanotaan eläkejaksoksi.

Eläke maksetaan eläkeoikeuden syntymistä seuraavan kuukauden alusta, ei kuitenkaan ilman erityistä syytä pitemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista. Samoin menetellään eläkkeen osaa tai korotusta maksettaessa. (23.12.1999/1271)

Eläkkeensaajan kuollessa lakkaa oikeus eläkkeen saamiseen kuolinpäivää seuranneen eläkejakson alusta lukien. Kun eläke lakkautetaan muusta syystä, lakkaa sen maksaminen päätöksessä määrätystä ajankohdasta.

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaa aikaisintaan sen kuukauden alusta, jota edeltäneen kuukauden aikana hakijalla olisi viimeksi ollut oikeus sairauden, vian tai vamman perusteella sairausvakuutuslain 15 §:n 1 tai 3 momentin nojalla päivärahaan tai kuntoutusrahalain tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön nojalla ammatillisen kuntoutuksen ajalta maksettavaan kuntoutusrahaan. Jos oikeutta päivärahaan ei ole, oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaa kuitenkin vasta, kun sairausvakuutuslain 19 §:ssä tarkoitettua aikaa vastaava aika on päättynyt. Tämä ei kuitenkaan koske hakijaa, jonka työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin hän on täyttänyt 15 vuotta. Jos vakuutetulla on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa vastaavaa ulkomailta maksettavaa etuutta, se otetaan huomioon eläkkeen alkamisaikaa määrättäessä samalla tavalla kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha kuitenkin enintään sairausvakuutuslain mukaiseen enimmäissuoritusaikaan saakka. Etuuteen voidaan rinnastaa myös tällaista etuutta vastaava palkka. (28.2.2003/190)

Alle 20-vuotiaan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaa aikaisintaan sen kuukauden alusta, jota edeltävän kuukauden aikana hänen oikeutensa kuntoutusrahalain perusteella maksettavaan kuntoutusrahaan on päättynyt. Oikeutta eläkkeeseen ei myöskään ole henkilöllä, joka saa ammatillista kuntoutusta ennen kuntoutusrahan maksamisen päättymistä. Eläke voidaan kuitenkin myöntää henkilölle, jolla ei selvitysten perusteella katsota olevan mahdollisuuksia ammatilliseen kuntoutukseen tai jonka ammatillinen kuntoutus on sairauden vuoksi keskeytynyt tai päättynyt tuloksettomana. (28.2.2003/190)

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaa työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta, jos henkilö on tullut työkyvyttömäksi työttömyyseläkettä saadessaan. Samoin 63 vuotta täyttäneelle henkilölle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta, kuitenkin aikaisintaan siitä lukien, kun hänelle on myönnetty työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukainen vanhuuseläke. (27.6.2003/639)

6 momentti on kumottu L:lla 28.6.1993/564 .

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti, eläkettä ei makseta siltä ajalta, jolta hakija on saanut työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkeohjesäännön tai eläkesäännön taikka kuntoutusrahalain (611/91) mukaista kuntoutusrahaa tai ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske 22 §:n 2 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä. (18.12.1995/1487)

Jos kansaneläkkeen hakija on hakenut eläkettä tai korvausta myös muusta EU- tai ETA -valtiosta, jossa sovelletaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 ( sosiaaliturva-asetus ), kansaneläke voidaan myöntää väliaikaisesti siksi ajaksi, jonka asian käsittely kestää. Jos eläke tai korvaus mainitusta valtiosta myönnetään takautuvasti, Kansaneläkelaitos saa periä liikaa maksetun kansaneläkkeen takautuvasti toisessa valtiossa myönnetystä eläkkeestä tai korvauksesta. Kun muussa valtiossa haetusta eläkkeestä on saatu tieto, Kansaneläkelaitos tekee lopullisen päätöksen kansaneläkkeestä.

Tämän lain mukainen etuus maksetaan viivästysajalta korotettuna. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle. (5.12.1996/979)

Etuuden korotuksen korkokanta vuotta kohden laskettuna on etuuden maksupäivää edeltävän, korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitetun puolivuotiskauden viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Viivästyskorotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona vakuutettu on jättänyt eläkelaitokselle hakemuksensa tai muun vastaavan vaatimuksen, sekä esittänyt etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällöin otetaan myös huomioon eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos 26 §:ssä tarkoitettua eläkettä tai korvausta ei vielä ole lopullisesti ratkaistu, viivästysajan katsotaan alkavan vasta, kun yksi kalenterikuukausi on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona ilmoitus mainitusta eläkkeestä tai korvauksesta on tullut eläkelaitokseen. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä. (3.12.2002/1028)

Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, muutoksenhakuelin voi määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä kuin 2 momentissa tarkoitetusta ajankohdasta, jos eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen vakuutetun olosuhteissa.

Jos etuutta ei ole voitu maksaa oikeassa ajassa vakuutetusta johtuvasta syystä, eläkelaitos ei ole velvollinen suorittamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Tässä pykälässä tarkoitettua etuuden korotusta, jonka määrä eläkkeeltä tai sen osalta taikka muulta etuudelta on pienempi kuin 1,47 euroa, ei ole maksettava. (17.8.2001/724)

Tätä pykälää sovellettaessa vuoteen katsotaan sisältyvän 360 päivää ja kuukauteen 30 päivää.

Eläke-erä menetetään, jos sitä ei ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä lukien, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi.

Eläkkeen maksaminen ulkomailla oleskelevalle eläkkeensaajalle keskeytetään, kun sitä on suoritettu vuoden ajalta sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana eläkkeensaaja on poistunut maasta. Jollei eläkkeensaaja ole välittömästi ennen ulkomaille muuttoaan asunut Suomessa vuoden pituista aikaa, eläkkeen maksaminen keskeytetään kuitenkin ulkomaille muuttoa seuraavan kuukauden alusta. Jos eläkkeensaaja on välittömästi ennen eläkkeen alkamista asunut Suomessa yhdenjaksoisesti vähintään 10 vuotta taikka jos ulkomailla oleskelu on välttämätöntä eläkkeensaajan tai hänen lähiomaisensa sairauden takia, eläke maksetaan hakemuksesta määräajaksi tai toistaiseksi ulkomailla olosta huolimatta. (30.12.1993/1574)

Eläkkeensaajan palattua Suomeen asumaan aletaan 1 momentin mukaisesti keskeytettyä eläkettä maksaa sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa eläkkeensaajan maahan saapumista. Eläkettä ei kuitenkaan makseta takautuvasti pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen eläkkeensaajan ilmoitusta eläkelaitokselle maahan saapumisestaan.

Mitä edellä on sanottu eläkkeen maksamisen keskeyttämisestä ulkomailla oleskelevalle eläkkeensaajalle, ei sovelleta henkilöön, jolle eläke on myönnetty hänen jo asuessaan ulkomailla.

Rangaistuksen täytäntöönpanoa varten rangaistuslaitoksessa tai vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain (317/1953) 1 §:ssä tarkoitetussa pakkolaitoksessa olevan eläkkeensaajan eläkkeen maksaminen keskeytetään sen jälkeen, kun vankeusrangaistusta tai sen ohella suoritettavaa sakon muuntorangaistusta on suoritettu kolme kuukautta. Jos rangaistuksen täytäntöönpanoa välittömästi edeltänyt tutkintavankeusaika vähennetään rangaistuksesta, eläkkeen maksaminen keskeytetään vastaavasti, kun rangaistuksen täytäntöönpanon ja vähennyksen yhteenlaskettu aika on kestänyt kolme kuukautta, aikaisintaan kuitenkin rangaistuksen suorittamisen laskettua alkamisajankohtaa seuraavan kuukauden alusta. (9.8.2002/682)

Eläkettä, jonka maksaminen on ollut keskeytyneenä 1 momentissa mainitusta syystä, aletaan maksaa sen eläkejakson alusta lukien, joka lähinnä seuraa vapausrangaistuksen tai laitoshoidon päättymistä.

Siitä ajalta, jolta eläkkeen maksaminen on keskeytettävä 1 momentissa mainitusta syystä, eläke tai sen osa voidaan määrätä maksettavaksi eläkkeensaajan puolisolle ja 16 vuotta nuoremmille ja sitä vanhemmille työkyvyttömille lapsille, jos heidän elatuksensa on riippuvainen eläkkeestä.

4 momentti on kumottu L:lla 30.12.1965/705 .

Hoitotukea ei makseta jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa tai sitä vastaavassa hoidossa ( laitoshoito ) olevalle eläkkeensaajalle siltä ajalta, jonka hoito kestää yli kolme kuukautta.

Laitoshoidolla tarkoitetaan ylläpidon, hoidon ja huolenpidon sisältävää toimintaa sairaalassa, hoitolaitoksessa tai muussa vastaavassa toimintayksikössä.

Laitoshoito on julkista, jos hoitoa annetaan:

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, milloin 1–3 momentissa tarkoitettu hoito on laitoshoitoa sekä milloin hoito on jatkuvaa ja julkista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö antaa määräykset kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä sekä siihen liittyvästä lausuntomenettelystä.

Jos kansaneläkkeensaaja on 42 a §:ssä tarkoitetussa hoidossa, kansaneläkkeestä ei siltä ajalta, kun hoito kestää yli kolme kuukautta, makseta sitä osaa, joka ylittää kansaneläkkeensaajalla ensimmäisessä kuntaryhmässä 256,36 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 236,26 euroa kuukaudessa sekä naimisissa olevalla kansaneläkkeensaajalla ensimmäisessä kuntaryhmässä 231,76 euroa ja toisessa kuntaryhmässä 214,55 uroa kuukaudessa. Jos kansaneläkettä on 25 a §:n mukaisesti lykätty tai varhennettu, korotetaan mainittuja määriä lykkäyskorotusprosentilla tai alennetaan varhennusvähennysprosentilla. (2.12.2005/940)

Jos 42 a §:ssä tarkoitetussa hoidossa olevalle eläkkeensaajalle maksetaan eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) mukaista asumistukea, ei 1 momenttia sovelleta. (18.4.1997/328)

Jos kunta on järjestänyt eläkkeeseen oikeutetulle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, eläkelaitoksen on kunnan vaatimuksesta maksettava hänelle tuleva eläke laitoshoidon tai -huollon taikka perhehoidon ajalta kunnalle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Eläke maksetaan 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kunnalle vain sillä edellytyksellä, että se on ilmoittanut eläkelaitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää oikeudestaan mainittuun eläkkeeseen.

Jos henkilö on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyysetuutta tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista koulutustukea tai sairauden, vian tai vamman vuoksi sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään eläkettä takautuvasti, takautuvasti maksettava eläke on pidätettävä kansaneläkelaitokselle tai suoritettava työttömyyskassalle näiden maksamaa etuutta vastaavalta osalta.

Eläke maksetaan työttömyyskassalle kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että työttömyysturvalain 11 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehty vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää.

Jos eläkkeen maksamista eläkkeensaajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa, sairautensa tai muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa, eläkelaitos voi eläkkeensaajan suostumuksella päättää, että eläke maksetaan eläkkeensaajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi eläkkeensaajan ja hänen 42 §:ssä tarkoitettujen omaistensa huoltoon. Näin maksettua eläkettä ei saa vastoin eläkkeensaajan nimenomaista suostumusta käyttää muuhun kuin sen kuukauden aikana annettavaan huoltoon, jolta eläke on suoritettu. Jos eläkkeensaaja on 43 §:ssä tarkoitetussa hoidossa tai huollossa, tulee eläke käyttää 43 §:n mukaisesti.

Esityksen eläkkeen maksamisesta 1 momentin mukaisesti voi tehdä eläkkeensaaja, hänen puolisonsa, muu omaisensa, henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii tai kunnan asianomainen monijäseninen toimielin.

Eläkkeen tai sen osan maksaminen voidaan väliaikaisesti keskeyttää, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu, jos on perusteltua syytä olettaa, että eläke olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä, tai jos 46 §:n mukaista velvoitusta eläkeoikeuden tarkistamiseksi ei noudateta. Kuntoutustuki voidaan vastaavasti keskeyttää, jos on perusteltua syytä olettaa, että kuntoutustuen saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt kuntoutuksesta ja kuntoutustuki olisi lakkautettava. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (18.12.1995/1487)

Jos kansaneläkkeessä tuloksi luettavasta eläkkeestä tai korvauksesta on muutoksenhaku vireillä, voidaan kansaneläke maksaa väliaikaisesti, vaikka oikeutta mainittuun etuuteen ei ole lopullisesti ratkaistu. Jos tällaisessa tapauksessa myönnetään kansaneläkkeessä tuloksi luettavaa eläkettä tai korvausta takautuvasti, eläkelaitos saa periä samalta ajalta liikaa maksetun kansaneläkkeen määrän takautuvasti suoritettavasta eläkkeestä tai korvauksesta. Eläkelaitos saa periä liikaa maksetun kansaneläkkeen myös silloin, kun työeläkelaitos jatkaa muutoksenhaun perusteella myönnettyä kuntoutustukea. Eläkelaitoksen on ilmoitettava työeläke- tai muulle laitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen tai korvauksen maksamista, että eläke tai korvaus tai osa siitä on maksettava eläkelaitokselle. (1.10.2004/896)

Jos kansaneläkettä on maksettu samalta ajalta, jolta työeläkelaitos oikaisee tai tarkistaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön mukaisen eläkkeen määrän tai oikaisupäätöksen jälkeen myöntää kuntoutustuelle jatkoa, Kansaneläkelaitos voi periä takautuvasti suoritettavan eläkkeen työeläkelaitokselta siltä osin, kuin se vastaa liikaa maksettua kansaneläkettä. Sama koskee 26 §:n 1 momentin 2, 3 ja 3 a kohdassa tarkoitettuja eläkkeitä ja etuuksia. (1.10.2004/896)

Jos 1 momentin mukaisesti keskeytettyä eläkettä aletaan maksaa uudelleen, siihen sovelletaan, mitä eläkkeen maksamisesta takautuvasti säädetään. (14.10.1994/886)

Asetuksella määrätään eläkkeensaajan velvollisuudesta ilmoittaa työkyvyssään ja muissa olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa hänen eläkeoikeuteensa tai eläkkeen maksamiseen. (5.2.1982/103)

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen käymään työkykynsä uudelleen arvioimista varten tutkittavana eläkelaitoksen määräämän lääkärin luona tai eläkelaitoksen määräämässä sairaalassa. Eläkelaitos suorittaa tarkastuksen kustannukset.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada sen toimeenpantaviksi säädettyjen etuuksien hoitamista varten salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä:

Kansaneläkelaitoksella on lisäksi vuosittain oikeus saada sen toimeenpantaviksi säädettyjen etuuksien hoitamista varten salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä verohallinnon viranomaisilta tiedot ansio- ja pääomatuloista, tulonhankkimisvähennyksistä, luonnollisista vähennyksistä, metsäntuottoperusteista ja varallisuudesta ja erikseen tiedot asunto-osakkeista ja kiinteistöistä verotusarvoineen sekä muut verohallinnon viranomaisten hallussa olevat etuuksia varten välttämättömät tiedot.

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada käsiteltävänä olevan eläkkeen tai etuuden ratkaisemista varten välttämättömät tiedot tai sellaiset välttämättömät tiedot, jotka on muuten otettava huomioon tässä laissa taikka Suomea sitovassa sosiaaliturvasopimuksessa tai sosiaaliturvaa koskevassa muussa kansainvälisessä säädöksessä säädettyjen tehtävien toimeenpanemiseksi:

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada pyynnöstä eläkkeen tai etuuden ratkaisemista varten lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetulta ammattihenkilöltä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä tai sosiaalipalvelun tuottajalta tai muulta hoitolaitokselta lausunto ja välttämättömät tiedot etuuden hakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta, terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä, jollei eläkkeen- tai etuuden hakija itse toimita edellä mainittuja tietoja.

Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada 1 momentissa sekä 46 a §:ssä mainitut tiedot maksutta. Jos 46 a §:ssä mainitut tiedot tarvitaan tietyssä muodossa ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia, on kustannukset kuitenkin korvattava. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulla ammattihenkilöllä tai sosiaalipalvelun tuottajalla on oikeus saada 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella antamistaan lausunnoista kohtuullinen palkkio.

Eläketurvakeskuksella on velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä tämän lain mukaisten etuuksien täytäntöönpanoa varten:

Tämän lain 42 a §:ssä tarkoitetulla laitoksella ja sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulla toimielimellä on 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot etuuden saajan joutumisesta laitoshoitoon ja hoidon päättymisestä. Tiedot on annettava sellaisesta hoidosta, jonka voidaan arvioida kestävän vähintään kolme kuukautta tai joka on kestänyt kaksi kuukautta ja jatkuu edelleen.

Rangaistuslaitoksella ja vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla pakkolaitoksella on 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle tiedot rangaistuksen alkamisesta ja päättymisestä. Tiedot on annettava eläkkeensaajasta, joka on alkanut suorittaa yli kolme kuukautta kestävää vankeusrangaistusta tai sen ohella suoritettavaa sakon muuntorangaistusta sekä hänen joutumisestaan pakkolaitokseen, jossa olo kestää yli kolme kuukautta. Tiedot on annettava myös silloin, kun rangaistuksen täytäntöönpanoa välittömästi edeltänyt tutkintavankeusaika vähennetään rangaistuksesta ja vähennyksen ja rangaistuksen täytäntöönpanon yhteenlaskettu aika on yli kolme kuukautta. Työttömyyseläkettä saavaa henkilöä koskeva ilmoitus on tehtävä heti, kun hänet otetaan rangaistus- tai pakkolaitokseen.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada tässä pykälässä mainitut tiedot maksutta.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta 42 a §:ssä tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot toimintayksikön toiminnasta, tiloista, henkilökunnan määrästä, annetun hoidon sisällöstä, laadusta ja määrästä, hoidosta tehdystä sopimuksesta ja hoidosta maksettavasta korvauksesta. Kansaneläkelaitoksella on lisäksi oikeus sanotussa neuvottelumenettelyssä saada pyynnöstä käsiteltävän asian ratkaisemiseksi välttämättömiä salassapidettäviä tietoja potilasasiakirjoista, hoidettavan henkilön terveydentilasta, lääkkeistä ja tuloista kunnan sosiaali- ja terveystoimen viranomaisilta tai laitoksilta taikka asianomaiselta valtion tai yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköltä. Mitä edellä säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta saada salassa pidettäviä tietoja, koskee myös sosiaali- ja terveysministeriötä.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa:

Kansaneläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista etuutta käsitellessään muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että ne vaikuttavat tämän lain mukaiseen etuuteen ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada tiedot muutoinkin erikseen.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä 46 a §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdan perusteella saatuja tietoja edelleen sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada tiedot lain perusteella.

Kansaneläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus mainitussa momentissa säädetyin edellytyksin avata tekninen käyttöyhteys rekisteriensä salassapidettäviin tietoihin, jotka sillä on oikeus tämän lain 46 e, 46 g ja 79 §:n perusteella antaa mainituissa pykälissä tarkoitetuille tiedonsaajille.

Mitä tässä pykälässä säädetään teknisen käyttöyhteyden avaamisesta ja tietojen antamisesta sen avulla, koskee myös Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada teknisen käyttöyhteyden avulla salassapidettäviä henkilötietoja, jotka on mainittu edellä 46 a §:ssä, 46 b §:n 1 momentissa sekä 46 b §:n 2 momentissa siltä osin kuin se koskee potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdan mukaista terveydenhuollon toimintayksikköä tai sosiaalipalvelun tuottajaa tai muuta hoitolaitosta. Sama koskee salassapidettäviä tietoja, jotka on mainittu 46 c ja 46 d §:ssä.

Tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassapidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa ministeriölle, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen etuus vaikuttaa, tämän lain mukaista etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista ja muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei saa kuitenkaan luovuttaa.

Kansaneläkelaitoksen on annettava eläkkeenhakijalle etukäteen sopivin tavoin tiedot siitä, mistä häntä koskevia tietoja voidaan hankkia ja mihin niitä voidaan säännönmukaisesti luovuttaa. (9.8.2002/682)

Tämän lain mukaisiksi hallintokustannuksiksi luetaan 40 sadalta eläkelaitoksen hallintokustannusten kokonaismäärästä.

Eläkelaitoksen rahastot ovat kansaneläkerahasto, sairausvakuutusrahasto ja eläkevastuurahasto. Sairausvakuutusrahastosta säädetään sairausvakuutuslaissa.

Kansaneläkevakuutuksen menot suoritetaan kansaneläkerahastosta. Kansaneläkerahaston vieraalla pääomalla vähennetyn rahoitusomaisuuden on oltava kalenterivuoden päättyessä vähintään neljä prosenttia kansaneläkevakuutuksen vuotuisista maksetuista kokonaismenoista (rahoitusomaisuuden vähimmäismäärä) . Jos kansaneläkerahaston tuotot, joihin luetaan myös 62 §:n mukaiset suoritukset, eivät riitä rahoitusomaisuuden vähimmäismäärän saavuttamiseen, puuttuva osa suoritetaan valtion varoista ( takuusuoritus ). Valtion on suoritettava kuukausittain takuusuorituksen ennakkoa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään valtion osuudesta kansaneläkevakuutuksen menoihin, valtion tulee suorittaa kansaneläkelaitokselle sellainen määrä varoja, että kansaneläkerahaston maksuvalmius on kunakin ajankohtana riittävästi turvattu ( maksuvalmiussuoritus ).

4–5 momentit on kumottu L:lla 17.8.2001/732 .

Eläkevastuurahaston varat ovat henkilöstön eläkelaitoksen palvelukseen perustuvan eläkevastuun katteena. Rahaston varoista maksetaan Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 13 §:ssä tarkoitetut eläkkeet ja perhe-eläkkeet. (19.12.2003/1193)

Eläkevastuun laskemisessa noudatetaan soveltuvin osin eläkesäätiölain (1774/1995) 6 luvussa säädettyjä perusteita. (4.12.1998/908)

Eläkevastuun kattamiseksi ja eläkkeiden maksamiseksi on kansaneläkerahastosta ja sairausvakuutusrahastosta suoritettava kannatusmaksua. Eläkevastuun katteeksi suoritetaan vuosittain kannatusmaksua siten, että eläkevastuusta on katettu vähintään 19 prosenttia. Eläkevastuusta voidaan kattaa enintään 41 prosenttia. Kannatusmaksulla ei tätä tasoa saa ylittää muuten kuin tilapäisesti. (4.12.1998/908)

Jos sijoitus- tai käyttöomaisuutta käytetään kannatusmaksun suorittamiseen, tältä osin ei tehdä 58 §:ssä ja sairausvakuutuslain 59 §:n 4 momentissa määriteltyä hallintokustannusten jakoa. (17.8.2001/732)

Jos valtion 59 §:n 2 momentin ja sairausvakuutuslain 59 §:n 1 momentin perusteella maksamaa osuutta kansaneläke- tai sairausvakuutusrahastoon käytetään eläkevastuun katteeksi, valtiolla on oikeus lainata suorittamansa määrä kysymyksessä olevana vuonna osaksi tai kokonaan takaisin eläkevastuurahaston luotonannossa noudatetuin ehdoin.

1 momentti on kumottu L:lla 17.8.2001/732 .

Kansaneläkerahastolla, sairausvakuutusrahastolla ja eläkevastuurahastolla on oikeus erityisestä syystä rahastojen luotonannossa noudatetuin ehdoin lainata varoja toisilleen vakuutta vaatimatta. (20.12.1991/1595)

3–5 momentit on kumottu L:lla 17.8.2001/732 .

Kansaneläkelaitoksen osuus kansaneläkkeiden kustannuksista on 60 prosenttia maksettujen kansaneläkkeiden yhteismäärästä. Valtio vastaa kansaneläkkeiden kustannuksista siltä osin kuin eläkelaitoksen osuus ei kata niitä.

Eläkkeistä, avustuksista ja muusta tämän lain täytäntöönpanosta eläkelaitokselle aiheutuvat kustannukset samoin kuin 58 §:ssä tarkoitetut menot suoritetaan, sikäli kuin 62 §:stä ei muuta johdu, eläkelaitoksen varoista.

Valtion tulee viimeistään maksatusta edeltävänä päivänä suorittaa eläkelaitokselle 90 prosenttia arvioidusta osuudestaan maksettaviin kansaneläkkeisiin.

Eläkelaitoksen kansaneläkettä tai muuta tässä laissa säädettyä etuutta koskevaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta kirjallisella valituksella. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta säädetään sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1299/2006) . (22.12.2006/1300)

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (22.12.2006/1300)

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu valituskirjelmä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä.

Eläkelaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Jos eläkelaitos hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 73 §:ssä säädetään.

Jos eläkelaitos ei voi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa asianomaisen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi. Eläkelaitos voi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, eläkelaitoksen on ilmoitettava sille heti väliaikaisesta päätöksestä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta voidaan poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Jos sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut 73 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, asianomainen muutoksenhakuelin voi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.

Jos Kansaneläkelaitoksen antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Tällaiseen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 73 §:ssä säädetään.

Jos sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden tämän lain perusteella antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista.

Jos Kansaneläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti, kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.

Jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, eläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Eläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana. Myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 73 §:ssä säädetään.

Asianosainen, joka on ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa EU-maassa ja joka ei tyydy Kansaneläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen, voi hakea siihen muutosta saatuaan EY:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 48 artiklassa tarkoitetun yhteenvedon, johon on liitetty kaikkien EU-maiden eläkepäätökset. Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksiä koskevaan päätökseen haetaan kuitenkin muutosta siten kuin tässä laissa säädetään.

Jos Kansaneläkelaitoksen päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe, Kansaneläkelaitos voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.

Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen.

Jos kansaneläkkeen saajalle on takautuvasti myönnetty 26 §:n 1 tai 5 momentissa tarkoitettu etuus tai tällaista etuutta on korotettu, eläkelaitos voi riippumatta siitä, mitä 74 §:ssä säädetään, asianosaista kuultuaan käsitellä asian uudelleen.

Tässä laissa säädetyt etuudet ja niiden määräytymisperusteet sidotaan hintatason muutoksiin siten kuin kansaeläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään lukuun ottamatta tämän lain 22 §:n 4 momentissa mainittua ansiotuloa ja 30 a §:n 3 momentissa mainittua määrää. (1.2.2002/70)

Tässä laissa säädetyt rahamäärät vastaavat kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan vuoden 2001 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus lasketaan.

Tässä laissa säädetyt maksut, joiden suoritus on laiminlyöty, peritään ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä, kuin verojen ja yleisten maksujen ulosotosta on erikseen säädetty.

Tähän lakiin perustuvaa etuutta ei saa ulosmitata. (22.12.1989/1250)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan tämän lain mukainen etuus lukuun ottamatta eläkkeensaajien hoitotukea, ulosmitata puolisolle tai lapselle taikka vahingonkorvauksena lapselle maksettavan elatusavun perimiseksi. (5.12.1996/979)

Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä asianomaisen viranomaisen pyynnöstä luovuttaa ulosottoa varten tiedot tämän lain mukaisten etuuksien määristä, ei kuitenkaan niistä etuuksista, joita ei oteta huomioon ulosottolain (37/1895) 4 luvun 7 §:ssä tarkoitettua suojaosuutta laskettaessa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksella on oikeus ilmoittaa tiedossaan olevat muut eläkkeitä ja muita sosiaalietuuksia maksavat laitokset. (9.8.2002/682)

Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön. (18.4.1997/328)

Valtioneuvostolla on valta päättää sellaisia poikkeuksia tämän lain säännöksistä, jotka johtuvat lain mukaan maksettavia etuja koskevasta vieraan vallan kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta.

Eläkelaitoksella ja sen piiriasiamiehellä on oikeus saada virka-apua viranomaisilta.

Tämän lain mukaan annettavia tiedonantoja, todistuksia ja ilmoituksia varten tarvittavat kaavat ja lomakkeet vahvistaa eläkelaitos.

Eläkelaitoksen on annettava toimituskirjat maksutta.

Eläkelaitos on vapautettu maksamasta vetoja nostorahoja sekä toimituskirjojen lunastusta.

Eläkelaitos voi päättää, että tämän lain mukaan eläkelaitokselle suoritettavaa maksua ei peritä tai sellaisessa maksussa taikka sen tilityksessä olevaa virhettä ei oikaista, jos maksu tai virhe on niin vähäinen, että sen perimisen tai oikaisemisen on katsottava aiheuttavan suhteettoman paljon työtä tai kustannuksia.

Tämän lain mukainen eläkesuoritus pyöristetään lähimpään senttiin. Eläkkeen määräytymiseen vaikuttavat vuotuiset tuloerät pyöristetään lähimpään euroon. (17.8.2001/724)

3 momentti on kumottu L:lla 17.8.2001/724 .

4 momentti on kumottu L:lla 5.2.1982/103 .

Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.

Takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset. (7.5.2004/350)

Takaisin perittävä määrä voidaan kuitata eläkelaitoksen myöhemmin maksamasta etuudesta. Ilman suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen.

Takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

Päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Mitä muualla laissa säädetään kansaneläkkeen perusosasta, pohjaosasta, tukiosasta, tukilisästä, lisäosasta sekä apu- ja hoitolisästä, on soveltuvin osin voimassa kansaneläkkeestä sekä tämän lain mukaisesta eläkkeensaajien hoitotuesta. Mitä tässä laissa säädetään kansaneläkkeestä, sovelletaan vastaavasti soveltuvin osin pohjaosaan ja lisäosaan.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja eläkelaitoksen toiminnasta annetaan asetuksella.

Tämän lain säännöksiä vakuutusmaksuista noudatetaan soveltuvin osin myös tulovuoden 1956 tulojen perusteella määrättyihin vakuutusmaksuihin nähden.

Aikaisempaan kansaneläkelakiin, vanhuusavustuslakiin tai työkyvyttömyysavustuslakiin perustuva oikeus eläkkeeseen tai avustukseen muuttuu tämän lain mukaiseksi oikeudeksi kansaneläkkeeseen. Kuitenkaan ei eläkkeeseen, jonka saaja jo ennen tämän lain voimaantuloa oli täyttänyt 65 vuotta, makseta 26 §:n 2 momentin mukaista korotusta.

Aikaisemman kansaneläkelain mukainen lisäeläke, vanhuusavustuslain mukainen vanhuusavustus ja työttömyysavustuslain mukainen työkyvyttömyysavustus muunnetaan tämän lain mukaiseksi eläkkeen tukiosaksi. Tukiosaa laskettaessa käytetään tällöin perusteena kansaneläkelain mukaisen lisäeläkkeen väliaikaisesta korottamisesta annetun lain nojalla muunnettua lisäeläkkeen- tai vanhuus- tai työkyvyttömyysavustuksensaajan vuosituloa korotettuna samassa suhteessa, kuin sanotun lain mukaan lisäeläkkeen määrää korotetaan, ja vähennettynä aikaisemmalla vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos täten saatu eläkkeen tukiosa olennaisesti poikkeaa tämän lain mukaan laskettavasta eläkkeen tukiosasta, voidaan se vakuutetun hakemuksesta tai eläkelaitoksen toimesta oikaista. Oikaisu voidaan toimittaa ilman eläketoimikunnassa tapahtuvaa käsittelyä, jollei samalla ole esillä kysymys vakuutetun ja hänen puolisonsa vuositulojen määrän muuttumisesta.

Jos aikaisemman kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen täydennysosa tahi työkyvyttömyysavustuslain mukainen työkyvyttömyysavustus on evätty tai sen määrää on vähennetty sanotun kansaneläkelain 48 §:n nojalla taikka työkyvyttömyysavustuslain 6 §:n nojalla kansaneläkelain 48 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa, niin muunnettaessa eläkettä tai avustusta tämän lain mukaiseksi eläkkeen tukiosa evätään tai sitä vähennetään enintään siinä suhteessa kuin täydennysosaa tai avustusta oli vähennetty. Tätä momenttia sovelletaan kuitenkin vain siihen saakka, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta.

Jos aikaisemman kansaneläkelain mukainen lisäeläke, vanhuusavustuslain mukainen vanhuusavustus tahi työkyvyttömyysavustuslain mukainen työkyvyttömyysavustus on evätty tai sen määrää on vähennetty sanotun kansaneläkelain 49 §:n, vanhuusavustuslain 5 §:n taikka työkyvyttömyysavustuslain 6 §:n nojalla kansaneläkelain 49 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, niin muunnettaessa eläkettä tai avustusta tämän lain mukaiseksi eläkkeen tukiosa evätään tai sitä vähennetään enintään siinä suhteessa, kuin lisäeläkettä tai avustusta oli vähennetty.

Milloin 20 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävä vakuutettu on vakuutusmaksujen suorituksen laiminlyömisen takia menettänyt oikeutensa aikaisemman kansaneläkelain mukaisen eläkkeen saamiseen, on hänellä oikeus hakemuksesta saada tämän lain mukainen eläke.

Aikaisemman kansaneläkelain mukaan työ kyvyttömäksi todettua henkilöä pidetään tämän lain mukaan pysyvästi työkyvyttömänä.

Tämän lain voimaan tullessa vahvistetaan 62 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi kunnan painoluvuksi luku, joka määrätään kertomalla 2 momentin mukainen osamäärä 3 momentissa mainitulla kertoimella.

Osamäärä saadaan, kun kunnassa asuville eläkkeensaajille lain voimaantuloa edeltäneen kalenterivuoden toisen vuosineljänneksen aikana aikaisemman kansaneläkelain tai vanhuusavustuslain nojalla maksettujen lisäeläkkeiden ja vanhuusavustusten yhteismäärä jaetaan kaikissa samaan kuntaryhmään kuuluvissa kunnissa asuville eläkkeensaajille vastaavana aikana maksettujen lisäeläkkeiden ja vanhuusavustusten kokonaismäärällä.

Kerroin on ensimmäisessä kuntaryhmässä 0.16, toisessa kuntaryhmässä 0.20 ja kolmannessa kuntaryhmässä 0.64. (15.12.1956/606)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1957 ja sillä kumotaan 31 päivänä toukokuuta 1937 annettu kansaneläkelaki, 30 päivänä joulukuuta 1943 annettu laki kansaneläkelain mukaisen lisäeläkkeen väliaikaisesta korottamisesta, 15 päivänä helmikuuta 1952 annettu vanhuusavustuslaki ja 4 päivänä helmikuuta 1955 annettu työ kyvyttömyysavustuslaki sekä niiden nojalla annetut määräykset. Asetuksella voidaan kuitenkin määrätä, että edellä mainittujen kumottujen lakien säännöstä tai niiden nojalla annettua määräystä sovelletaan enintään joulukuun 31 päivään 1957 kestävän siirtymäkauden loppuun.

Asianomaisten valtion ja kuntien viranomaisten sekä eläkelaitoksen on hyvissä ajoin ennen tämän lain voimaan tuloa ryhdyttävä sen täytäntöönpanoa. varten tarpeellisiin toimenpiteisiin.. Asetuksella määrätään tämän lain 66 §:ssä säädettyjen eläketoimikuntien toiminnan aloittamisesta sekä tämän lain mukaan maksettavia etuja koskevien asiain käsittelystä jo ennen lain voimaantuloa.

Eläkelaitos voi sen estämättä, mitä 60 §:n 3 momentissa on säädetty, omistaa saman yhtiön osakkeita yhtä monta sadannesta osakepääomasta, kuin sillä oli tämän lain voimaan tullessa.

Tämä laki on voimassa vuoden 1959 loppuun, mutta on lakia sovellettava sen jälkeenkin, jollei toisin säädetä. Aikaisemman kansaneläkelain mukaan maksettua eläkettä älköön tämän lain nojalla lähennettäkö, ja on tätä varten tarvittaessa lisättävä eläkkeen tukiosaa.