Työkyvyttömänä pidetään tätä lakia sovellettaessa henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

Työkyvyttömänä pidetään aina pysyvästi sokeaa ja liikuntakyvytöntä samoin kuin muutakin henkilöä, joka sairautensa, vikansa tai vammansa vuoksi on pysyvästi niin avuttomassa tilassa, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko määräajaksi tai toistaiseksi.

Työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeensaajalle, joka on pysyvästi tullut sellaiseen tilaan kuin 22 §:n 2 momentissa säädetään, maksetaan apulisää. Jos hän on pysyvästi toisen henkilön yhtämittaisen hoidon ja valvonnan tarpeessa, maksetaan hänelle apulisän sijasta hoitolisää. Sen estämättä, mitä edellä tässä momentissa on säädetty, maksetaan 80 vuotta täyttäneelle eläkkeensaajalle apulisää ja 85 vuotta täyttäneelle hoitolisää.

Eläkkeen perusosa on 372 markkaa vuodessa.

Varat on sijoitettava tuotannollisiin tarkoituksiin. Sen ohessa voidaan varoja sijoittaa työkyvyn säilyttämistä ja palauttamista välittömästi edistäviin tarkoituksiin sekä vanhusten huoltoa ja asunto-oloja edistävään rakennustoimintaan, kuitenkin siten, että vanhusten asunto-oloja edistävään rakennustoimintaan sijoitettavat varat saadaan lainata kunnille sekä kuntien välittäminä ja valvomina yleishyödyllisille säätiöille ja yhdistyksille sekä seurakunnille. Vanhusten huoltoa ja asunto-oloja edistävään rakennustoimintaan sijoitettavat varat saavat olla yhteensä enintään kymmenen sadalta eläkelaitoksen kaikista sijoituksista ja eläkelaitos voi määrätä näihin tarkoitettujen rakennuslainojen koron muussa sijoitustoiminnassaan käyttämäänsä korkoa alemmaksi asetuksessa tarkemmin säädetyllä tavalla.