Laki valtion takuista perusraaka-ainehuollon turvaamiseksi (651 / 1985, muutoksineen)
1 § (18.6.1998/451)
Suomalaisten yritysten raaka-aineiden saannin turvaamiseksi valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu yhtiö (erityisrahoitusyhtiö) voi myöntää valtion takuita siten kuin tässä laissa säädetään.
2 §
Valtion takuu voidaan myöntää sellaisen luoton vakuudeksi, joka on myönnetty ulkomaiselle velalliselle pitkäaikaisen raaka-aineiden toimitussopimuksen yhteydessä.
Takuu voi korvata luotonantajalle aiheutuvan tappion kokonaan.
2 a § (2.11.2001/938)
Valtion edun turvaamiseksi tässä laissa tarkoitetusta takuutoiminnasta aiheutuvan tappionvaaran varalta voidaan suojautua vakuutuksilla, vakuuksilla, vastuiden vaihtosopimuksilla ja muilla järjestelyillä ( suojautumisjärjestelyt ).
3 § (2.11.2001/938)
Tämän lain nojalla myönnettyjen valtion takuiden ( raaka-ainetakuu ) ja suojautumisjärjestelyjen yhteenlaskettu takuuvastuu saa olla enintään 800 miljoonaa euroa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua takuuvastuuta laskettaessa mukaan otetaan voimaan tulleiden takuiden kattamien luottojen taattu pääoma ja sitovista takuutarjouksista puolet luottojen taattavasta pääomasta. Suojautumisjärjestelyjen aiheuttama vastuu otetaan huomioon nettomääräisenä siten kuin kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella säädetään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun takuuvastuun laskemista varten sopimusvaluutta muunnetaan euroiksi käyttäen Euroopan keskuspankin raaka-ainetakuun myöntämispäivänä sopimusvaluutalle ilmoittamaa kurssia.
4 §
Takuita myönnettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, kuinka tarpeellinen taattava luotto on kansantalouden kannalta tärkeän pitkäaikaisen raaka-aineiden tuontisopimuksen edellytyksenä.
Raaka-ainetakuuta myönnettäessä ja raaka-ainetakuun ehtoja vahvistettaessa otetaan huomioon kansainväliset kilpailutekijät sekä taattavan hankkeen ympäristövaikutukset osana hankkeen kokonaisriskiarviota. (2.11.2001/938)
5 § (18.6.1998/451)
Tämän lain nojalla myönnetyistä takuista vastaa valtio valtiontakuurahastosta annetun lain (444/1998) mukaisesti.
5 a § (2.11.2001/938)
Raaka-ainetakuuta koskevista päätöksistä voidaan periä käsittelymaksu, jota määrättäessä otetaan huomioon käsittelystä aiheutunut työmäärä ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset.
Raaka-ainetakuusta peritään takuumaksu, jota määrättäessä otetaan huomioon riskiajan pituus, riskin kohteen luottokelpoisuus, riskin kohteen maan luottokelpoisuus ja muut katettavaan riskiin vaikuttavat seikat sekä kilpailutekijät.
6 § (2.11.2001/938)
Raaka-ainetakuita hallinnoi 1 §:ssä tarkoitettu erityisrahoitusyhtiö. Yhtiö vahvistaa raaka-ainetakuisiin sovellettavat yleiset sopimusehdot ja tekee valtion vastuulla olevat 2 ja 2 a §:ssä tarkoitetut sopimukset ja suojautumisjärjestelyt sekä muut sitoumukset.
6 a § (2.11.2001/938)
Erityisrahoitusyhtiön on raaka-ainetakuiden käsittelyssä ja niitä hallinnoidessaan noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa (598/1982) ja kielilaissa (148/1922) säädetään.
6 b § (2.11.2001/938)
Erityisrahoitusyhtiön tässä laissa tarkoitetun toiminnan julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) sekä valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 5 ja 6 §:ssä säädetään.
7 § (2.11.2001/938)
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset raaka-ainetakuutoiminnassa noudatettavista periaatteista, jotka koskevat:
1) raaka-ainetakuiden myöntämistä koskevia yleisiä ehtoja ja muita ohjeita;
2) raaka-ainetakuuhankkeiden ympäristövaikutusten arviointia;
3) raaka-ainetakuista perittäviä maksuja.
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
8 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1985.