Rikosvahinkolaki (935 / 1973, muutoksineen)

Rikoksella aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista siten kuin tässä laissa säädetään.

Yhteisön tai säätiön kärsimää vahinkoa ei tämän lain mukaan korvata muissa kuin 5 a §:ssä ja 8 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. (27.3.1992/273)

Tämä laki ei koske liikennevakuutuslaissa (279/59) tarkoitettua liikennevahinkoa.

Vahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta henkilövahingosta ja esinevahingosta. Harkinnan mukaan voidaan vahingon kärsineelle maksaa korvausta siten kuin 8 a §:ssä säädetään.

Korvausta suoritetaan Suomessa tehdyllä rikoksella aiheutetusta vahingosta. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta ilman erityistä syytä:

Jos rikos on tehty Suomen ulkopuolella, suoritetaan korvausta vain henkilövahingosta. Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että se, johon rikos on kohdistunut, asui rikoksen sattuessa pysyvästi Suomessa ja että hänen oleskelunsa ulkomailla johtui työstä, opiskelusta tai muusta näihin verrattavasta syystä. Korvauksen suorittamiseksi elatusvelvollisen menetyksestä vaaditaan lisäksi, että myös elatukseen oikeutettu asui rikoksen sattuessa pysyvästi Suomessa.

Suomen ulkopuolella tehdyllä rikoksella aiheutetusta henkilövahingosta voidaan harkinnan mukaan suorittaa korvausta muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, jos korvauksen suorittamista on pidettävä perusteltuna ottaen erityisesti huomioon rikoksen läheinen yhteys Suomeen, rikoksen tekijän ja rikoksen kohteena olleen henkilön välisen suhteen läheisyys, vahingon laatu sekä vahingon kärsineen mahdollisuus saada korvausta muualta.

Jos vahingon kärsinyt muuttaa pysyvästi ulkomaille sen jälkeen, kun 1 tai 2 momentissa tarkoitettu rikos on tehty, voidaan korvaus evätä tai sen maksaminen lopettaa.

Tämän lain nojalla maksettavasta korvauksesta on vähennettävä, mitä hakija saman vahingon johdosta on saanut tai ilmeisesti on oikeutettu saamaan jonkin muun lain perusteella. (14.12.1990/1110)

Vapaaehtoisen vakuutuksen nojalla työkyvyttömyydestä, invaliditeetista tai hoito- ja muista kuluista maksettava korvaus vähennetään tämän lain nojalla saman vahingon perusteella suoritettavasta korvauksesta. Esinevahinkoa korvattaessa vakuutuskorvaus vähennetään kaikilta osin. (20.1.1984/63)

Rikoksentekijältä tuleva vahingonkorvaus on vähennettävä vain siltä osin kuin sitä on suoritettu.

Korvausta ei suoriteta, jos korvattava määrä olisi ilmeisesti vähäisempi kuin 34 euroa. (9.11.2001/963)

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta korvattaessa esinevahinkoa, jonka 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö on aiheuttanut laitoksessa, sijoituspaikassaan taikka näiden läheisyydessä. (20.1.1984/63)

Korvaukselle ei makseta korkoa.

Henkilövahingon kärsineelle suoritetaan korvaus:

Henkilövahinkona korvataan myös kärsimys, joka on aiheutettu vapauteen kohdistuneella tai rikoslain 20 luvussa mainitulla rikoksella. (14.12.1990/1110)

Työnantajalle korvataan palkka tai sitä vastaava korvaus, jonka työnantaja on maksanut rikoksella aiheutetun henkilövahingon kärsineelle työkyvyttömyyden ajalta. Korvaus on kuitenkin enintään 115 euroa päivältä. Korvausta ei suoriteta, jos henkilövahinko on aiheutettu asianomistajarikoksella ja asianomistaja ei ole ilmoittanut rikoksesta poliisille, vaatinut syytettä nostettavaksi tai esittänyt asiassa rangaistusvaatimusta.

Jos elatusvelvollinen on saanut surmansa, suoritetaan elatukseen tai elatusapuun oikeutetulle korvaukseksi se määrä, jonka hän todennäköisesti olisi saanut elatuksena surmansa saaneelta.

Jos elatusavun määrä on vahvistettu sosiaalilautakunnan vahvistamalla kirjallisella sopimuksella tai tuomiolla, on tätä pidettävä korvauksen määränä, jollei muuta näytetä. Jos elatusvalvollisen kuollessa lapselle on suoritettu elatustukea lapsen elatuksen turvaamisesta annetun lain 6 §:n 4 kohdan perusteella tai jos hänelle olisi voitu myöntää tukea tällä perusteella, korvauksen määränä on pidettävä mainitun lain 8 §:ssä säädettyä elatustuen määrää.

Korvauksen määrästä, sen suorittamistavasta ja kestoajasta on muutoin soveltuvin kohdin voimassa, mitä lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75) ja avioliittolaissa (234/29) on säädetty.

Hautauskuluista suoritetaan kohtuullinen korvaus.

Surmansa saaneen läheiselle suoritetaan korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 4 a §:ssä säädetyin edellytyksin.

Tämän pykälän nojalla korvaukseen oikeutetulle suoritettava korvaus ei saa olla 3 364 euroa suurempi. (9.11.2001/963)

Henkilövahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettava kertakorvaus ei, 3 §:n nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 47 934 euroa suurempi.

Tämän lain nojalla korvataan esinevahinko, jonka rikoksen, päihteiden käytön, mielisairauden, kehitysvammaisuuden, päihtymyksen tai muun sen kaltaisen syyn vuoksi laitokseen sijoitettu tai muuten vapautensa menettänyt henkilö on aiheuttanut laitoksessa, ollessaan sijoitettuna laitoksen ulkopuolella tai lomalla taikka karattuaan laitoksesta tai viranomaisen huostasta. Sama koskee esinevahinkoa, jonka on aiheuttanut lastensuojelulain (683/83) nojalla huostaan otettu lapsi. (27.3.1992/273)

Esinevahinko korvataan myös, kun sen on aiheuttanut Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa 1 momentissa mainitusta syystä laitokseen sijoitettu ollessaan loman, karkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi Suomessa. (20.1.1984/63)

Tämän lain nojalla korvataan lisäksi esinevahinko, jonka yhdyskuntapalveluun tai nuorisorangaistukseen tuomittu on aiheuttanut palvelupaikan tai työelämään ja työn tekemiseen liittyvän perehtymispaikan järjestäjälle taikka sivulliselle suorittaessaan yhdyskuntapalveluun tai nuorisorangaistukseen kuuluvaa työtä tai tehtävää. Palvelu- tai perehtymispaikan järjestäjälle korvataan myös se, mitä tämä on joutunut sivulliselle vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 3 momentin perusteella maksamaan yhdyskuntapalveluun tai nuorisorangaistukseen kuuluvaa työtä tai tehtävää suoritettaessa aiheutetusta vahingosta. (21.12.2004/1197)

Sen lisäksi, mitä 8 §:ssä on säädetty, esinevahinko voidaan harkinnan mukaan korvata kokonaan tai osaksi, jos vahingon kärsineen toimeentulomahdollisuudet ovat vahingon takia pysyvästi heikentyneet. Korvausta esinevahingosta voidaan suorittaa myös silloin, kun vahingon syntymiseen on vaikuttanut vahingon kärsineen iästä, sairaudesta, vammasta tai muusta sellaisesta syystä johtunut avuttomuus ja korvauksen suorittamista on vahingon kärsineen olot huomioon ottaen pidettävä perusteltuna.

Korvausta voidaan 1 momentissa säädetyin edellytyksin suorittaa myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Jos vahingon kärsinyt on ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt tavanomaiset varotoimet tai jättänyt omaisuuden vakuuttamatta, ei 1 ja 2 momentissa tarkoitettua korvausta suoriteta, ellei siihen ole erityistä syytä.

Milloin syyllinen ja vahingon kärsinyt rikoksen sattuessa ovat asuneet samassa taloudessa, suoritetaan korvausta esinevahingosta vain, jos siihen on erityistä syytä.

Milloin esinevahingon aiheuttaneeseen tekoon on osallistunut 8 §:ssä tarkoitetun henkilön lisäksi joku muu, lasketaan tämän lain nojalla suoritettava korvaus jakamalla korvattava vahinko tasan vahingon aiheuttajien kesken, jollei vahingon aiheuttajien syyllisyyden tai muiden seikkojen perusteella ole aihetta jakaa korvausta muulla tavoin.

Esinevahingon tai 8 a §:ssä tarkoitetun muun vahingon kärsineelle samasta vahinkotapahtumasta suoritettava korvaus ei, 3 §:n nojalla tehtävät vähennykset mukaan luettuina, saa olla 24 050 euroa suurempi.

Jos asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, korvataan korvauksen saajalle, siltä osin kuin harkitaan kohtuulliseksi, kulut tarpeellisista toimenpiteistä, joihin hän on ryhtynyt saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen vahvistetuksi.

Korvausta kuluista ei kuitenkaan suoriteta siltä osin kuin hakija saa niistä korvauksen muun lain tai vapaaehtoisen vakuutuksen nojalla taikka asian hävinnyt vastapuoli on ne hänelle korvannut.

Jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka myös on ollut aikaansaamassa vahinkoa, voidaan korvausta kohtuuden mukaan sovitella. Sovittelua ei kuitenkaan suoriteta 6 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Jos vahingon kärsinyt ei ole ilmoittanut rikoksesta poliisille eikä poliisi ole saanut siitä muutoinkaan tietää, suoritetaan korvausta vain, jos siihen on erityistä syytä. Korvauksen saamista ei kuitenkaan estä se, että asianomistaja ei ole vaatinut syytettä nostettavaksi taikka että hän on peruuttanut syytevaatimuksensa, jollei 5 a §:stä muuta johdu. (29.11.1985/916)

Jos asiaa on käsitelty tuomioistuimessa, korvausta ei suoriteta vahingon kärsineelle, joka on laiminlyönyt, mitä hänen kohtuudella olisi pitänyt tehdä saadakseen oikeutensa vahingonkorvaukseen tuomiolla vahvistetuksi.

Jos 5 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa syyllistä ei ole saatu selville, voidaan korvauksesta erityisestä syystä vähentää neljännes.

Korvauksen myöntää ja suorittaa valtiokonttori. Korvausta myöntäessään valtiokonttori ei ole sidoksissa tuomioistuimen korvausasiassa antamaan ratkaisuun. (29.1.1999/62)

Valtiokonttorin avuksi käsittelemään korvauksen myöntämistä koskevia periaatteellisia kysymyksiä oikeusministeriö asettaa lautakunnan. Tarkempia määräyksiä lautakunnasta annetaan asetuksella.

Korvausta on haettava kirjallisesti valtiokonttorilta kymmenen vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. Erityisestä syystä valtiokonttorin on otettava tutkittavakseen myöhemminkin tehty hakemus.

Korvaushakemukseen tulee liittää asian tuomioistuinkäsittelyssä syntyneet pöytäkirjat taikka, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, esitutkintapöytäkirjat, tai jollei niitä ole laadittu, muu luotettava selvitys tapahtumasta sekä selvitys vahingosta ja muu tarpeellinen näyttö. Jos hakija saman vahingon johdosta jo on saanut tai ilmeisesti on oikeutettu saamaan korvausta muualta, on hänen siitä ilmoitettava valtiokonttorille. Valtiokonttori voi tarvittaessa vaatia, että hakijalle ennen korvausasian ratkaisemista toimitetaan lääkärintarkastus. Valtiokonttorin määräämästä lääkärintarkastuksesta tai muun selvityksen hankkimisesta aiheutuneet kulut suoritetaan valtion varoista. (13.2.1987/133)

Työnantajan on liitettävä korvaushakemukseensa selvitys:

Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä oikeus pyynnöstä saada tuomioistuimelta sen hallussa olevat korvausasian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjat. (29.1.1999/62)

Jos hakijan oikeus 3 §:ssä tarkoitettuun muuhun korvaukseen kuin rikoksentekijältä tulevaan vahingonkorvaukseen tai tällaisen korvauksen määrä on riitainen tai epäselvä, voidaan korvausasian ratkaisua lykätä, kunnes oikeus korvaukseen on lopullisesti ratkaistu.

Korvausasiaa ei voida ratkaista ennen kuin hakijan oikeus saada vahingosta vastuussa olevalta korvausta on ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa tai rikoksentekijä on päätetty jättää syytteeseen panematta. Jos tekijää ei ole kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun poliisi sai rikoksesta tiedon, asetettu syytteeseen tai päätetty jättää syytteeseen panematta, valtiokonttori voi kuitenkin ratkaista korvausasian. (13.2.1987/133)

Korvausasian ratkaisun viivästyessä suoritetaan hakijalle ennakkokorvausta, jos hänen oikeutensa korvaukseen on ilmeinen. (14.12.1990/1110)

Korvaus tulojen tai elatuksen vähentymisestä taikka elatusvelvollisen menetyksestä maksetaan toistuvina suorituksina, jollei ole erityistä syytä maksaa sitä yhdellä kertaa. Muu korvaus suoritetaan yhdellä kertaa, ellei erityisestä syystä muuta johdu.

Korvauksen hakijan oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta vastuussa olevalta siirtyy valtiolle sinä päivänä, jolloin valtiokonttori on päättänyt maksaa korvausta ja enintään siltä osin kuin korvausta on päätetty maksaa. Vastaavasti siirtyy valtiolle hakijan oikeus saada vastapuolelta korvaus 10 a §:ssä tarkoitetuista kuluista. (14.12.1990/1110)

Valtion takautumisoikeuteen perustuva saaminen peritään sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) mukaisessa järjestyksessä. Perintään ei voida ryhtyä ennen kuin tuomioistuimen päätös, jolla vahingosta vastuussa oleva on velvoitettu suorittamaan korvausta, on saanut lainvoiman. Vapautuksen tai helpotuksen myöntämisestä tämän pykälän nojalla valtiolle tulevan korvauksen suorittamisesta on lisäksi voimassa, mitä maksuvapautuslaissa (529/1980) säädetään. (9.8.2002/675)

Oikeusrekisterikeskus edustaa valtiota takautumisoikeuden käyttämistä koskevissa asioissa. (9.8.2002/675)

Tulojen tai elatuksen vähentymisestä tai elatusvelvollisen menetyksestä toistuvina suorituksina maksettavan korvauksen määrä voidaan muuttaa tai korvauksen suorittaminen lopettaa, jos 3 §:ssä tarkoitettujen korvauksien määrät muuttuvat muusta syystä kuin rahan arvon muuttumisen vuoksi tai korvauksen saajan elatuksen tarve on olennaisesti muuttunut.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen korvauksien sitomisesta elinkustannuksiin säädetään erikseen.

Jos korvausta on maksettu aiheettomasti tai liikaa, valtiokonttorin on korvauksen saajaa kuultuaan velvoitettava tämä maksamaan korvaus takaisin. Takaisinperimisestä voidaan luopua, jos periminen olisi kohtuutonta tai perittävä määrä on vähäinen eikä korvauksen myöntäminen tai maksaminen ole johtunut hakijan tai hänen edustajansa vilpillisyydestä. (13.2.1987/133)

Päätös takaisin perimisestä on tehtävä kolmen vuoden kuluessa korvauksen maksamisesta. Päätös voidaan tehdä myöhemminkin, jos hakijan tai hänen edustajansa havaitaan toimineen asiassa vilpillisesti.

Takaisin perimistä koskeva valtiokonttorin lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. (13.2.1987/133)

Aiheettomasti maksettu korvaus saadaan periä takaisin myös siten, että se vähennetään vastaisista korvaussuorituksista. Kulloinkin suoritettavasta korvauserästä ei kuitenkaan saa vähentää ilman korvauksen saajan suostumusta enempää kuin kuudenneksen.

Korvauksen hakijalle, jolle asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä on myönnetty oikeusapua, voidaan hakemuksesta, siltä osin kuin harkitaan kohtuulliseksi, korvata tämän lain mukaisen korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut. Samoin menetellään, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, mutta hakija täyttää oikeusavun saamisen edellytykset.

Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle tai panttaamista, on mitätön.

Valtiokonttorin tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valtiokonttorin 17 §:n 3 momentin ja 24 §:n nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (5.3.1999/306)

Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos tämän lain nojalla annettu lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, vakuutusoikeus voi valtiokonttorin esityksestä, asianosaista kuultuaan, tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä valtiokonttorin ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen valtiokonttori voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää korvauksen maksun tai maksaa sen esityksen mukaisin määrin. (13.2.1987/133)

Aikaisemman päätöksen estämättä myös valtiokonttori voi ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi, jos kysymys on evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä. (13.2.1987/133)

Ylimääräisestä muutoksenhausta on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa on säädetty.

Edellä 5 §:n 1 momentissa, 5 a §:ssä, 6 a §:n 2 momentissa sekä 7 ja 10 §:ssä mainitut rahamäärät tarkistetaan asetuksella kolmivuotiskausittain rahanarvon muutosta vastaavasti.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1974. Lakia ei ole sovellettava vahinkoihin, jotka aiheutuvat ennen mainittua päivää tehdyistä rikoksista.