Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta (303 / 2014, alkuperäinen)

Suomen toimivaltainen viranomainen toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjat Euroopan unionin toisen jäsenvaltion sekä Islannin ja Norjan alueella oleskeleville henkilöille postitse siten kuin yleissopimuksen 5 artiklassa määrätään noudattaen oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) asiakirjojen tiedoksiantoa ja lähettämistä koskevia säännöksiä.

Yleissopimuksen 5 artiklan mukaiseen menettelyyn sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 26 a ja 51 §:ää, kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) 15 §:n 4 momenttia ja 28 §:ää sekä oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annettua lakia (11/1994).

Sen estämättä mitä pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 41 §:n 2 momentissa säädetään ankarimmasta rangaistuksesta valvotun läpilaskun käyttämisen edellytyksenä, Suomen toimivaltainen viranomainen voi antaa yleissopimuksen 12 artiklassa tarkoitettua oikeusapua valvotuissa läpilaskuissa siten kuin siitä säädetään kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa. Edellytyksenä valvotun läpilaskun käyttämiselle kuitenkin on, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003) 2 §:n 1 momentissa tai 3 §:ssä säädetyt edellytykset pyynnön perusteena olevalle teolle täyttyvät.

Suomen toimivaltaisen viranomaisen kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain mukaisesti hyväksymän oikeusapupyynnön nojalla Euroopan unionin toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle virkamiehelle voidaan antaa Suomen alueella oikeus suorittaa rikoksen selvittämiseksi peitetoimintaa ja valeostoja pakkokeinolain 10 luvun säännösten mukaisesti. Vastaava oikeus voidaan antaa Euroopan unionin toisen jäsenvaltion virkamiehelle myös Suomen toimivaltaisen viranomaisen kysymyksessä olevalle jäsenvaltiolle esittämän oikeusapupyynnön perusteella.

Menettelyssä noudatetaan pakkokeinolain 10 luvun 2 §:n 3 momenttia sekä 61 ja 63—65 §:ää.

Kun tuomioistuin yleissopimuksen 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tai 20 artiklassa tarkoitettujen telekuuntelua koskevien pyyntöjen osalta tekee pakkokeinolain 10 luvun 5 §:n mukaisesti lupaa koskevan päätöksen, sen on asetettava ehto, jonka mukaan pyynnön esittäneen jäsenvaltion viranomaisen tulee noudattaa pakkokeinolain 10 luvun 52 ja 55 §:n säännöksiä sekä 56 §:n säännöksiä siitä, missä tapauksissa ylimääräistä tietoa saa käyttää. Lisäksi tuomioistuimen on asetettava telekuuntelun kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta tarpeelliset ehdot.