Laki satovahinkojen korvaamisesta annetun lain muuttamisesta (1190 / 2013, alkuperäinen)

Tämän lain nojalla voidaan valtion talousarviossa osoitetun määrärahan rajoissa myöntää vuosilta 2014 ja 2015 satovahinkokorvauksina viljelmäkohtaista korvausta ja yleiskorvausta sekä korvausta eräistä poikkeuksellisista vesistötulvista Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107—109 artiklan tai muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaisena valtiontukena.

Korvausta voidaan maksaa enintään 80 prosenttia vahingon määrästä vähennettynä muun lainsäädännön nojalla saaduilla korvauksilla ja saaduilla vakuutuskorvauksilla. Vahingon määrä lasketaan noudattaen soveltuvin osin, mitä 7 §:ssä säädetään kasvilajien yksikköhinnoista ja normisadoista. Korvausta ei makseta, jos korvattava määrä on pienempi kuin 100 euroa.

Korvausta ei makseta vahingosta, jonka korvaamisesta säädetään vesilaissa (587/2011) tai joka on aiheutunut yksityiskäyttöön tarkoitetuille puutarhatuotteille.

Tässä laissa tarkoitetut korvaushakemukset käsittelee ja korvauksen myöntämisestä päättää sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella viljelmän talouskeskus sijaitsee. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia vahingon arvioinnista 8 ja 8 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Vahinkojen arvioinnissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiset voivat tarvittaessa käyttää asiantuntijoina neuvontajärjestöjä. Neuvontajärjestöille voidaan maksaa niiden antamasta asiantuntija-avusta korvausta valtion talousarviossa satovahinkojen korvaamiseen varatusta määrärahasta. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella on oikeus saada elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta ja tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta asiantuntija-apua vesistötulvan poikkeuksellisuuden selvittämisessä. Kunnilla on oikeus periä korvausta hakeneelta viljelijältä vahinkoarvion suorittamisesta maksu. Tarkempia säännöksiä neuvontajärjestölle maksettavasta korvauksesta ja vahinkoarvion suorittamisesta viljelijältä kunnalle perittävästä maksusta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen päättää korvauksen maksamisesta 8 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sen jälkeen kun Maaseutuvirasto on yksittäistapauksittain todennut korvauksen hyväksyttävyyden ja Maaseutuvirasto on määrärahojen rajoissa osoittanut yksittäistapausten perusteella lasketut vahinkojen korvaamiseen tarvittavat varat kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen käytettäviksi.