Valtioneuvoston asetus pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta (1783 / 2009, alkuperäinen)

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maksaa 3―5 §:ssä tarkoitetut korvaukset kunnalle, joka on laatinut tai sitoutuu laatimaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) 7 §:ssä tarkoitetun maahanmuuttajien kotouttamisohjelman.

Kunnalle maksetaan valtion varoista laskennallista korvausta pakolaisten kotoutumista tukevan toiminnan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin siten, että yli 7-vuotiaan henkilön osalta maksetaan 2 091 euroa vuodessa ja enintään 7-vuotiaan henkilön osalta maksetaan 6 845 euroa vuodessa. Korvaus maksetaan kolmelta vuodelta.

Edellä 1 momentin 2―4 kohdassa tarkoitetut kustannukset voidaan korvata vain siltä osin kuin niitä ei makseta 3 §:ssä tarkoitettuna laskennallisena korvauksena ja korvaamisesta on erikseen sovittu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan kesken.

Kunnalle voidaan lisäksi korvata 8 §:ssä tarkoitetun henkilön sairauden tai vamman edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuvat huomattavat kustannukset enintään viideltä vuodelta. Kustannusten korvaamisesta sovitaan erikseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan kesken.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunta voivat sopia Suomen sodissa vuosina 1939―1945 vapaaehtoisina palvelleiden entisen Neuvostoliiton alueelta olevien henkilöiden ja heidän aviopuolisoidensa terveydentilan tulotarkastuksesta, asumisesta, toimeentulon turvaamisesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta enintään viideltä vuodelta.

Sisäasiainministeriö voi osoittaa kunnan, jonka kanssa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen.

Maahanmuuttovirasto tekee sopimuksen turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämisestä ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Sopimukseen on sisällytettävä vastaanottokeskustoiminnan ja järjestelykeskustoiminnan ohjausta, valvontaa, korvausten määräytymisperusteita ja korvausten maksuaikoja koskevat määräykset. Lisäksi on sovittava menettelytavoista vastaanottokeskusta laajennettaessa, supistettaessa tai lakkautettaessa.

Maahanmuuttoviraston on pyydettävä ihmiskaupan uhrien auttamisesta huolehtivan vastaanottokeskuksen johtajan lausunto siitä, ovatko korvauksena haettavat kustannukset aiheutuneet ihmiskaupan uhrin asemasta johtuvien palvelujen ja toimenpiteiden järjestämisestä. Muilta osin korvausasiassa menetellään siten kuin 5 luvussa säädetään.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maksaa korvaukset kunnalle kunnan hakemuksen perusteella.

Luvussa 2 tarkoitetut korvaukset maksetaan toimintavuotta seuraavana kalenterivuonna.

Maahanmuuttovirasto korvaa täysimääräisesti turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä ja tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämisestä aiheutuvat kustannukset.

Maahanmuuttovirasto maksaa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun alaikäisen edustajan palkkion ja edustamisesta aiheutuvat kulut hakemuksesta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maksaa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 a §:ssä tarkoitetun alaikäisen edustajan palkkion ja edustamisesta aiheutuvat kulut hakemuksesta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja 14 b tai 18 §:n mukaan maksetun korvauksen osalta Maahanmuuttovirasto voi määrätä kunnan palauttamaan valtion maksaman korvauksen tai osan siitä, jos:

Palautettavalle määrälle on suoritettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän korkokannan suuruinen viivästyskorko.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Maahanmuuttoviraston päätös kunnalle perusteettomasti maksetun korvauksen palauttamisesta on tehtävä viimeistään viidentenä kalenterivuonna sen toimintavuoden päättymisestä, jolta korvaus on maksettu.