Avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn sopimuksen (SopS 20/1931) ( pohjoismainen avioliittokonventio ) muuttamisesta Tukholmassa 26 päivänä tammikuuta 2006 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Avioehtosopimukseen tai toisen sopimusvaltion lain soveltamisesta tehtyyn lainvalintasopimukseen pohjoismaisen avioliittokonvention 3 artiklassa tarkoitettujen puolisoiden välillä, joiden asuinpaikka on Suomessa, ei voida vedota puolison velkojaa vastaan, jollei sopimusta ole jätetty maistraattiin rekisteröitäväksi siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun lainvalintasopimuksen rekisteröintiin ei voida vedota sellaisen velkojan vahingoksi, jonka saatava on syntynyt ennen sopimuksen rekisteröintiä, jos puolisoiden asuinpaikka saatavan syntyessä oli Suomessa.

Edellä 2 §:ssä tarkoitettujen sopimusten rekisteröinnistä ja rekisteriin talletettavista tiedoista on voimassa, mitä maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa säädetään avioliittolaissa (234/1929) tarkoitetuista vastaavista asiakirjoista.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.