Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus vitamiinien ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin (917 / 2002, alkuperäinen)

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun elintarvikelain (361/1995) 48 §:n nojalla:

1 § Asetuksen soveltamisala

Sen lisäksi mitä vitamiinien ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 14 päivänä huhtikuuta 1972 annetussa asetuksessa (281/1972) säädetään, noudatetaan tämän asetuksen säännöksiä.

Tämä asetus ei koske erityisruokavaliovalmisteryhmiä, joiden ravintoainesisällöstä on annettu tarkempia määräyksiä.

2 § Ravintoainesisällön vakiointi

Vitamiinin tai kivennäisaineen lisääminen tavanomaiseen elintarvikkeeseen on sallittua, jos lisätty määrä on sellainen, että se korvaa vain valmistuksessa aiheutuneen hävikin tai tasaa valmistusaineessa luontaisesti esiintyvän vaihtelun.

3 § Yleiset lisäämisluvat

Vitamiinien ja eräiden muiden aineiden lisääminen seuraaviin elintarvikkeisiin on sallittua liitteessä mainituilla ehdoilla:

1) C-vitamiinin lisääminen täysmehuun, mehuun, nektariin ja vastaaviin tiivisteisiin, marja- ja hedelmäpohjaisiin jälkiruokiin, perunasosevalmisteisiin sekä pastilleihin ja purukumiin,

2) kalsiumin lisääminen täysmehuun, mehuun, nektariin ja vastaaviin tiivisteisiin,

3) raudan ja B-ryhmän vitamiinien lisääminen aamiaisviljavalmisteisiin,

4) jodin lisääminen ruokasuolaan ja ruokasuolavalmisteisiin,

5) A-vitamiinin tai beta-karoteenin sekä D-vitamiinin lisääminen neuvoston asetuksen (EY) nro 2991/94 tarkoittamiin levitettäviin ravintorasvoihin,

6) D-vitamiinin lisääminen maitoon ja nestemäisiin maitovalmisteisiin sekä

7) kalsiumin ja D-vitamiinin lisääminen laktoosittomiin maito-, soija- tai viljapohjaisiin nestemäisiin valmisteisiin.

4 § Lisäämisestä ilmoittaminen pakkaus- merkinnöissä

Edellä 3 §:ssä mainitun elintarvikkeen pakkauksessa on vitamiinin tai muun ravintoaineen lisäämisestä tehtävä selkeä merkintä. Erillistä merkintää ei saa tehdä 2 §:ssä tarkoitetusta vakioinnista.

Lisätyn ravintoaineen määrä ilmoitetaan sen suuruisena kuin se on vähintään pakkaukseen merkittynä viimeisenä käyttöpäivänä tai parasta ennen -päiväyksen ilmoittamana päivämääränä.

Lisäksi on tarvittaessa ilmoitettava, mille kuluttajaryhmälle täydennetty elintarvike on tarkoitettu. Jos on pelättävissä jonkin kuluttajaryhmän kohdalla lisätyn ravintoaineen mahdollinen liikasaanti, on pakkaukseen tehtävä asianmukainen käyttöohje tai varoitusmerkintä .

5 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2002.

Tällä asetuksella kumotaan vitamiinien ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 5 päivänä helmikuuta 1998 annettu kauppa- ja teollisuusministeriön päätös (113/1998).

Liite

Elintarvike	Ravintoaine	Lisätyn ravintoaineen suositeltava määrä 100 grammassa nautintavalmista elintarviketta
Täysmehu, mehu, nektari ja vastaavat tiivisteet	C-vitamiini	25―60 mg
	Kalsium	120 mg
Marja- ja hedelmäpohjaiset jälkiruoat	C-vitamiini	25―60 mg
Perunasosevalmisteet	C-vitamiini	25―60 mg
Pastillit ja purukumit	C-vitamiini	50―500 mg
Aamiaisviljavalmisteet	Tiamiini	1―1,4 mg
	Riboflaviini	1―1,8 mg
	Niasiini	15―17 mg
	Rauta	6,5 mg
Ruokasuola ja ruokasuola valmisteet	Jodi	2,5 mg
Levitettävät ravintorasvat	A-vitamiini	500―1000 µg retinoliksi laskettuna
	Beta-karoteeni	500―1000 µg retinoliksi laskettuna
	D-vitamiini	10 µg D3-vitamiinia
Maito ja nestemäiset maitovalmisteet	D-vitamiini	0,5 µg D3-vitamiinia
Laktoosittomat maito-, soija- tai viljapohjaiset	D-vitamiini	0,5 µg D3-vitamiinia
nestemäiset valmisteet	Kalsium	120 mg