Valtioneuvoston asetus maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (29 / 2002, alkuperäinen)

Jos kysymys on rakennerahastojen yleisasetuksen 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista maaseudun yhteisöaloitetta koskevaan ohjelmaan sisältyvästä toimenpiteestä, rahoituslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu yritys voi työllistää enintään viittä henkilötyövuotta vastaavasti. Yrityksen tulee lisäksi täyttää rahoituslain 3 §:n 1 momentissa säädettyä toimialaa sekä tämän asetuksen 11 §:n 2 momentissa ja 12 §:ssä säädettyjä edellytyksiä lukuun ottamatta muut tuettavalle maaseutuyritykselle rahoituslaissa ja tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Jos yritys täyttää yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1200/2000) 2 §:n 2 momentissa, työntekijämäärältään rahoituslain 3 §:n 2 momentissa ja muutoin tämän asetuksen 15―18, 24 ja 25 §:ssä säädetyt edellytykset, tukea voidaan myöntää myös sellaiselle yhtiölle tai osuuskunnalle, jossa määräysvalta on muulla kuin tässä asetuksessa tarkoitetulla yrittäjällä.

Jos investointi koskee puun tai siitä peräisin olevan valmisteen polttoaineeksi muokkaamisessa tai käyttämisessä välttämättömän koneen tai laitteen hankintaa taikka edellä tarkoitettua polttoainetta käyttävän lämpökeskuksen ja siihen tarvittavien rakennelmien rakentamista tai peruskorjausta, tukea voidaan 1 momentista poiketen myöntää enintään 25 prosenttia myös I tukialueen ulkopuolella.

Jos tuki myönnetään kansallisista varoista tai osarahoitettavana myönnettävä tuki koskee muita investointeja kuin 3 momentissa tarkoitettuja investointeja, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetystä valtiontuesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (2001/L 10/06) mukaiset ehdot täyttyvät.

Tukea voidaan myöntää:

Edellä 52 §:n 2 momentin 1―5 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin sisältyviin 56 §:n mukaisiin investointeihin sekä 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin tukea voidaan myöntää enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Tuki 52 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin kehittämishankkeisiin myönnetään vähämerkityksisestä tuesta annetussa komission asetuksessa (EY) 69/2001 tarkoitettuna vähämerkityksisenä tukena siten, että tuen määrä jaetaan laskennallisesti yrityskohtaiseksi vähämerkityksiseksi tueksi samassa suhteessa, kuin kehittämishankkeesta aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset kohdistuvat kehittämishankkeeseen osallistuviin yrityksiin. Sellaisen yrityksen kustannusosuuteen, joka on aikaisemmin saanut vähämerkityksistä tukea, voidaan tukea myöntää kuitenkin enintään määrä, joka vastaa vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän ja yritykselle päätöstä edeltäneenä kolmena vuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen erotusta. Tukea ei myönnetä muiden kuin rahoituslaissa tarkoitettujen yrityksen kustannusosuuteen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että ne yritykset, joita koskeviin kustannuksiin tuki myönnetään vähämerkityksisenä tukena, ovat suostuneet sanottuun menettelyyn ja sitoutuneet noudattamaan vähämerkityksisen tuen ehtoja.

Poiketen siitä, mitä 55 §:n 1 momentissa ja 56 §:ssä säädetään, hyväksyttäviin kustannuksiin sovelletaan, mitä 48 §:n 1-3 momentissa tukitasoja lukuun ottamatta säädetään. Tukea voidaan lisäksi myöntää kustannuksiin, jotka aiheutuvat hankkeeseen osallistuvien yritysten esiintymisestä messuilla ja vastaavissa tilaisuuksissa, yritysten esitteiden laatimisesta, yritysten yhteisen markkinapaikan kehittämisestä tietoverkkoon ja niihin verrattavasta toiminnasta, sekä kehittämishankkeen vastuullisen toteuttajan 55 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin siltä osin, kuin ne eivät jo sisälly edellä lueteltuihin kustannuksiin.

Jos tuen maksamisen edellytyksenä on tositteiden esittäminen maksavalle viranomaiselle taikka lainaan liittyvässä tuessa luottolaitokselle tai työvoima- ja elinkeinokeskukselle, tälle on toimitettava jäljennökset niistä tositteista, jotka tuen saaja on liittänyt kirjanpitoonsa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut alkuperäiset tositteet on säilytettävä siten, että ne ovat viranomaisten saatavilla.