Valtion varoista annetaan vuosittain avustusta sellaisen autolla-ajokelpoisen yksityisen tien kunnossapitoon, jota koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja:

Valtionavustusta ei myönnetä tiekunnan tiehen kuuluvalle, pelkästään maa- tai metsätalouskäytössä olevalle taikka pelkästään vapaa-ajan asuntoihin johtavalle tien osalle eikä myöskään asema- tai rakennuskaava-alueella olevalle tielle tai tien osalle.

Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, myönnetään valtionavustusta edelleen sellaiselle jo avustusta saaneelle yksityiselle tielle, jolla on ainakin yksi pysyvästi asuttu talous.

Edellä 93 §:n 1 momentissa tarkoitetun avustuksen enimmäismäärä on momentin 1 kohdassa mainitulla tiellä 75 prosenttia tien laskennallisista kunnossapitokustannuksista ja 2 kohdassa mainitulla tiellä 75 prosenttia tien sen osan laskennallisista kunnossapitokustannuksista, joka jää jäljelle, kun tien avustuskelpoisesta pituudesta vähennetään 100 metriä kutakin sen vaikutuspiirissä olevaa pysyvästi asuttua taloutta kohti. Laskennallisista kunnossapitokustannuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

Lauttapaikan ja vuosittain purettavan sillan osalta avustuksen enimmäismäärä on 80 prosenttia ja talvitien osalta 65 prosenttia hyväksyttävistä todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.

Lauttapaikkojen ylläpitoon ja purettaviin siltoihin myönnettävistä valtionavustuksista maksetaan yksityistiekunnille ennakkona 80 prosenttia edellisen vuoden toteutuneista kustannuksista.

Jos tie tai sen osa olosuhteiden muuttumisen vuoksi ei enää täytä 93 §:n 1 momentissa säädettyjä avustuksen saamisen edellytyksiä, avustus lakkautetaan.

Asema- tai rakennuskaava-alueella olevalta tieltä tai sen osalta avustus lakkautetaan sen jälkeen, kun kunta on 3 §:n 3 momentin mukaisesti ottanut tienpidon hoitaakseen tai kun kaavan voimaantulosta on kulunut viisi vuotta.

Valtion varoista voidaan myöntää avustusta 93 §:n 1 momentissa tarkoitetun tien tekemiseen enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Erityisistä syistä voidaan valtionavustusta myöntää myös sellaisen yksityisen tien tekemiseen, jota koskevien asioiden hoitamista varten ei ole perustettu tiekuntaa. Avustus maksetaan vasta sitten, kun tiekunta on perustettu.

Kunta päättää sen varoista annettavista avustuksista ja avustusten käytön valvonnasta.

Jos valtio antaa tämän lain nojalla avustusta yksityisen tien kunnossapitoon, tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää. Säännöllisen liikenteen harjoittamiseen tiellä tarvitaan kuitenkin tiekunnan suostumus.

Jos valtio on antanut tämän lain nojalla avustusta yksityisen tien tekemiseen, on kymmenen vuoden ajan viimeisen avustuserän nostamisesta noudatettava, mitä 1 momentissa säädetään.

Valtionavustuksen myöntämisestä ja lakkauttamisesta päättää tiepiiri, jonka alueella tie tai suurin osa siitä on.

Tiekunta voi hakea muutosta tiepiirin 97 §:n nojalla tekemään tien kunnossapitoavustusta koskevaan päätökseen valittamalla siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä tie tai sen pääosa sijaitsee, siinä järjestyksessä, kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tielaitos antaa valtionavustusta ja siihen oikeutettujen teiden pitoa koskevat ohjeet.