Asetus kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun asetuksen muuttamisesta (1512 / 1995, alkuperäinen)
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä
1 § Vajaakuntoisten ammatillinen kuntoutus
Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/91) 2 §:ssä tarkoitettua vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta ovat:
7) tarpeellisen ja kohtuullisen avustuksen myöntäminen kuntoutujalle hänen työllistymisensä turvaamiseksi hänelle soveltuvaan ja kohtuullisen toimeentulon tuottavaan ammattiin tai työhön, jolloin työvälineiden ja koneiden hankintaan myönnetään avustusta vain, jos laitteet tulevat kuntoutujan henkilökohtaiseen käyttöön ja niistä on hänen vajaakuntoisuutensa huomioon ottaen olennaista hyötyä hänen suoriutumiselleen työstä. Avustuksen määrä on enintään 80 prosenttia avustuksella rahoitettavan hankinnan hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista, kuitenkin enintään 100 000 markkaa.
6 § Kansaneläkelaitoksen päätöksestä ilmoittaminen
Kansaneläkelaitos ilmoittaa kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetusta ammatillista kuntoutusta koskevasta päätöksestään eläketurvakeskukselle kunkin kuukauden 4 päivään mennessä edellisen kuukauden päätösten osalta, jollei kansaneläkelaitoksen ja tietojen saajan välillä tietojen toimittamisesta toisin sovita.
7 § Toiminnan järjestäminen
Kuntoutujalle tai hankitun kuntoutuspalvelun tuottajalle korvataan kuntoutuksesta aiheutuvat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Kuntoutuspalveluista ei kuitenkaan suoriteta korvausta, jos palvelun tuottajalle maksetaan valtionapua tai valtionosuutta kyseiseen toimintaan.
Korvausta kuntoutuksesta aiheutuneista kustannuksista on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä lukien kun palvelu on annettu tai maksu, josta korvausta haetaan on suoritettu. Korvausta vuotuisen omavastuuosuuden ylittäneistä matkakustannuksista on haettava kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikanaoikeus matkakorvaukseen on syntynyt.
Korvaus tai osa siitä voidaan myöntää, vaikka sitä ei olisi haettu määräajassa, jos sen epääminen myöhästymisen vuoksi olisi kohtuutonta.