Työnantajan on suoritettava vuosittain vähintään kolmessa erässä eläkesäätiölle kannatusmaksuja tai asetettava 7 b §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettuja vakuuksia vastuuvajauksen täyttämiseksi siten, että ne yhdessä eläkesäätiön muiden tuottojen kanssa riittävät peittämään eläkevastuun vuotuisen muutoksen ja eläkkeistä aiheutuneet suoritukset sekä eläkesäätiön muut kulut.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

Eläkesäätiön on katettava työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisesta eläketurvasta ja saman lain 11 §:n mukaisesti rekisteröidyistä lisäeduista aiheutuva eläkevastuu ja luetteloitava kate noudattaen vastaavasti, mitä 7 b §:n 2-4 momentissa säädetään.

Luetteloituun katteeseen saadaan sisällyttää 7 b §:ssä tarkoitettua sellaista omaisuutta, jonka arvo perustuu pääosin työnantajan toimintaan, enintään 40 prosenttia eläkesäätiön eläkevastuun määrästä. Yhden toiminnallisen kokonaisuuden muodostavan kohteen arvo saa tällöin kuitenkin olla enintään 15 prosenttia säätiön eläkevastuun määrästä.

Luetteloituun katteeseen sisältyvät arvopaperit ja sitoumukset on säilytettävä erillään 7 b §:ssä tarkoitetusta eläkesäätiön luetteloidusta katteesta sekä eläkesäätiön muusta omaisuudesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisistä syistä myöntää poikkeuksia 2 momentin säännöksistä.

Eläkesäätiön on työnantajan asettamalla vakuudella tai sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä muulla tavalla järjestettävä toimintansa siten, että syntyy vakuutettuja etuja turvaava suhde eläkesäätiön sitoumusten ja vastuukyvyn välille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vakuuden vähimmäismäärä on 500 000 markkaa, kuitenkin vähintään neljä kahdestoistaosaa säätiön vuoden vastuumenoista tai 15 prosenttia säätiön eläkevastuun määrästä. Vuoden vastuumenoilla tarkoitetaan eläkkeistä tilivuonna aiheutuneiden suoritusten ja eläkevastuun muutoksen yhteismäärää.

Säätiön toiminnan alkaessa vakuutta on asteittain kartutettava 2 momentissa tarkoitettuun vähimmäismäärään saakka neljän vuoden kuluessa siten, että kunkin kalenterivuoden lopussa vakuuden arvo on vähintään säätiön toiminnan alkamisen jälkeen päättyneiden kalenterivuosien lukumäärän osoittama määrä neljäsosia vakuuden vähimmäismäärästä. Vakuuden arvon on kuitenkin aina oltava vähintään 500 000 markkaa.

Eläkesäätiön toiminnan aikana on edellä tässä pykälässä tarkoitettu vakuus sen asettajan vaatimuksesta palautettava siltä osin kuin se kulloinkin ylittää vakuudelle 2 tai 3 momentissa säädetyn vähimmäismäärän.

Edellä tässä pykälässä tarkoitettua vakuutta voidaan käyttää vain 7 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen, jolleivät kyseisen eläkevastuun katteena olevat varat siihen riitä.

Edellä 2 ja 3 momentissa säädettyä markkamäärää voidaan asetuksella muuttaa yleisessä hintatasossa tapahtunutta kehitystä vastaavasti.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän pykälän soveltamisesta.

Edellä 7 f §:ssä tarkoitettu vakuus on eläkesäätiön toiminnan päättyessä palautettava vakuuden asettajalle siltä osin kuin sitä ei ole käytetty 7 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta eläketurvasta aiheutuvien sitoumusten suorittamiseen.

Sen estämättä, mitä 22 ja 23 §:ssä säädetään, suoritus- tai konkurssitilassa olevan säätiön 2 a ja 2 b luvussa tarkoitettujen eläkevastuiden katteena olevat varat, joita ei ole laissa säädetyn etuoikeusjärjestyksen mukaan käytettävä muihin tarkoituksiin, on käytettävä ensisijaisesti kyseisen luvun mukaisten eläkkeiden ja muiden etujen turvaamiseen.