Laki kalastusvakuutusyhdistyksistä annetun lain 2 ja 5 §:n muuttamisesta (488 / 1993, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
2 §
Kalastusvakuutusyhdistys on velvollinen hakemuksesta ottamaan tässä laissa säädetyillä ja sen nojalla määrätyillä ehdoilla vakuutukseen Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kalastajaväestöön luettavien tai heihin rinnastettavien henkilöiden sekä heidän kalastuselinkeinon harjoittamista varten perustamiensa yritysten omistamat kalastus- ja muut välineet. Vakuutus saadaan kuitenkin myöntää vain sellaiselle kalastajalle, jonka vakinainen asuinpaikka on Suomessa sekä sellaiselle yritykselle, joka harjoittaa kalastusta Suomessa pysyvästi sijaitsevasta toimipaikasta käsin. Vakuutus on myönnettävä seuraaville kalastus- ja muille välineille:
1) varsinaisista kalanpyydyksistä langasta kudotut pyydykset, lohi- ja pitkäsiimat sekä näiden pyydyksien ankkurit, köydet ja muut niihin kiinnitettävät lisävarusteet;
2) Suomessa rekisteröidyt kalastusalukset sekä kalastusveneet; sekä
3) talvikalastuksessa jäällä käytettävät kulku- ja kuljetusvälineet, kalastusmajat sekä nuotan uitto- ja vetolaitteet.
5 §
Kalastusvakuutusyhdistyksen on vakuutussopimuksessa sitouduttava korvaamaan vakuutettuja kalastusvälineitä kohdannut vahinko, kun välineet kalastuksessa, pyyntimatkalla, satamassa, ankkurissa tai muussa säilytyspaikassa, kalankuljetusmatkalla taikka ihmishenkeä tai välineitä pelastettaessa ovat tuhoutuneet, kadonneet tai vahingoittuneet.