Maatalousyrittäjän ja lomalautakunnan on sovittava lomituspalvelulain 31 §:n 1 momentissa tarkoileluista lomitukseen liittyvistä järjestelyistä, kuten lomittajan tehtävistä, päivittäisestä työajasta sekä lomituspalvelulain 31 a §:n 3 momentissa ja 31 b §:ssä tarkuitetuista järjestel yistä ja valvontakäynneistä, viimeistään 14 päivää ennen lomituksen alkamista, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Lomittajan päivittäisen työajan määrittämiseksi lomalautakunnan on etukäteen arvioitava lomituspalvelulain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettujen vuosiloma- ja viikkovapaalomitukseen kuuluvien tehtävien edellyttämä maatalousyrityksen kokonaistyöaika lomitusajankohtana. Jos yrityksessä on kaksi Jomaan oikeutettua yrittäjää, lomalautakunnan on arvioitava kummankin yrittäjän tehtäväosuus työtunteina edellä mainitusta kokonaistyöajasta. Sijaisapulomitusta varten maatalousyrityksen kokonaistyöaika on arvioitava ottaen huomioon myös, mitä lomituspalvelulain 20 §:n 3 momentissa säädetään. Jos yrityksessä työskentelee useampia henkilöitä, lomalautakunnan on arvioitava sijaisapua saavan yrittäjän tehtäväosuus työtunteina edellä tarkoitetusta kokonaistyöajasta. Lomittajan päivittäisen työajan määrittämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ohjeet valtakunnallisen lomitustuntinormiston käyttöönotosta ja soveltamisesta.

Lomituspalvelulain 31 a §:n 3 momentissa tarkoitetun sijaisen tulee olla työkykynsä ja kokemuksensa perusteella kykenevä itsenäisesti hoitamaan sen yrittäjän tehtäväosuuden, jonka sijaisena hän toimii.

Kunnassa, jossa on vähintään kymmenen päätoimista lomittajaa, voi olla yksi johtava lomittaja. Jos päätoimisten lomittajien määrä kunnassa on vähintään 40, johtavia lomittajia voi olla kaksi sekä sen jälkeen yksi uusi johtava lomittaja kutakin 30 päätoimista lomittajaa kohti.

Sijaisavusta peritään sen saajalta tuntimaksu. Maksu määrätään maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) mukaan vakuutetulle yrittäjälle hänen sanotun lain nojalla välittömästi ennen sijaisavun alkamista voimassa olevan vuotuisen työtulonsa perusteella. Jos yrittäjällä ei sijaisavun alkaessa ole voimassa maatalousyrittäjien eläkelain mukaista vakuutusta, sijaisapumaksun perusteena on soveltuvin osin sanotussa laissa säädettyjä perusteita noudattaen arvioitu vuotuinen työtulo.

Tuntimaksu on viisi markkaa lisättynä määrällä, joka saadaan jakamalla yrittäjän 1 momenlissa tarkoitettu työtulo 8 000:lla. Tuntimaksu ei kuitenkaan saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Täysi tuntimaksu peritään jokaiselta alkavalta lomitustunnilta. Lomitustunneiksi katsotaan ne tunnit, jotka luetaan lomittajan työajaksi, ei kuitenkaan tilojen välisiin matkoihin, peseytymiseen eikä ruokailuun kulunutta aikaa.

Jos sijaisavun perusteena on raskaus ja synnytys, sijaisavusta peritään sairausvakuutuslaissa tarkoitetun äitiysrahakauden ajalta 2 momentissa tarkoitettu maksu 50 prosentilla alennettuna.

Jos sijaisapua saava tai hänen edustajansa osoittaa, että yrittäjälle sairausvakuutuslain mukaan myönnetyn päivärahan perusteena oleva työtulo on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin yrittäjän 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu työtulo, erotus voidaan yrittäjän pyynnöstä vähentää sijaisapumaksun perusteena käytetystä työtulosta siltä osin kuin sijaisapua on saman syyn perusteella annettu yli 90 lomitustuntia.

Mikäli maksun määräämistä koskeva päätös on ilmeisesti perustunut maatalousyrittäjän tai hänen edustajansa antamiin virheellisiin tietoihin, voidaan maksu oikaista takautuvasti enintään vuoden ajalta.