Asetus työllisyysasetuksen muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (681 / 1992, alkuperäinen)

Tässä asetuksessa tarkoitetaan normaalilla työllistämistuella tukea, jonka määrä vastaa työttömyysturvalain 22 §:n 1 momentin mukaista peruspäivärahaa

Normaali työllistämistuki voidaan maksaa työnantajalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Työllisyysmäärärahoja henkilöstön palkkaamiseen ja työttömälle maksettaviin korvauksiin voidaan käyttää vain sellaisten henkilöiden työllistämiseen, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistossa.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta käytettäessä työllisyysmäärärahoja 36 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitettujen rakennemuutosten aiheuttamien häiriöiden lieventämiseen.

Yrittäjäksi ryhtyneelle maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 100 prosentilla niiltä päiviltä, joina henkilö työskentelee yrityksessään, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea voidaan maksaa enintään 15 kuukauden ajan.

Lisäksi työelämään harjaantumisen tukea voidaan myöntää henkilölle, joka työllisyyslain 17 §:ssä tai 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun työntekomahdollisuuden sijasta siihen suostuu.

Tukena maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 40 prosentilla. Lisäksi työelämään harjaantumassa olevalle korvataan asunnon ja työpaikan väliset matkustamiskustannukset valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan kulloinkin voimassa olevan virkaehtosopimuksen mukaisesti.

Sen jälkeen kun henkilö on ollut työllistettynä yhtäjaksoisesti 1 momentissa mainitun enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, ei häntä voida osoittaa uudelleen työhön, jonka palkkauskustannuksiin on osoitettu tai myönnetty työllisyysmäärärahoja, ennen kuin hän on ollut työttömänä työnhakijana 3 a §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäisajan. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta vajaakuntoiseen, vankilasta vapautuneeseen vaikeasti työllistettävään eikä sellaiseen valtion viraston tai laitoksen taikka kunnan palkkaamaan henkilöön, joka on ollut yhtäjaksoisesti vähemmän kuin kaksi vuotta työllistettynä tehtävissä, jotka ovat tarpeen työttömille sopivien työ- ja koulutuspaikkojen suunnittelemiseksi ja järjestämiseksi.