Valtion vuoden 1992 tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa voidaan myöntää valtionavustuksena työllisyyspoliittista rakennetukea siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää sellaisiin hankkeisiin, joilla pyritään:

Merkittäviä työpaikkamenetyksiä ehkäiseviä, työpaikkamenetysten haittoja lieventäviä ja työpaikkojen säilyttämiseen tähtääviä hankkeita ovat erityisesti yritysten sellaiset hankkeet, joilla edistetään selviytymistä äkillisistä kriisitilanteista. Alueiden työllisyyttä edistäviä hankkeita ovat varsinkin alueiden elinkeinorakenteen monipuolistamiseen tähtäävät yhteistyö- ja kehittämishankkeet. Alueita rakennemuutokseen sopeuttavia hankkeita ovat ensisijaisesti sellaiset alueelliset hankkeet, joilla edistetään uuden tuotantotoiminnan aikaansaamista.

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää yritykselle, kunnalle tai kuntainliitolle taikka muulle yhteisölle tai säätiölle.

Rakennetukea voidaan myöntää yritykselle vain silloin, kun yrityksellä arvioidaan olevan kannattavan toiminnan edellytyksiä.

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää investointeihin vain, jos ne ovat 2 §:n 2 tai 3 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden toteuttamiseen liittyviä pienehköjä kone- ja laiteinvestointeja.

Rakennetukea ei voida myöntää hankkeisiin, joihin on haettu avustusta valtion talousarviossa olevasta läänin kehittämisrahasta. Myönnetyn rakennetuen maksaminen on lakkautettava, jos sen saaja myöhemmin hakee valtionavustusta edellä tarkoitetusta läänin kehittämisrahaan osoitetusta määrärahasta.

Työllisyyspoliittista rakennetukea haetaan valtioneuvostolle osoitetulla hakemuksella, joka jätetään työvoimatoimistolle tai työvoimapiirin toimistolle. Hakemuksesta tulee käydä ilmi hankkeen kehittämissuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma ja omarahoitusosuus.

Työllisyyspoliittisen rakennetuen myöntää työministeriön esittelystä valtioneuvosto. Jos myönnettävän työllisyyspoliittisen rakennetuen määrä on enintään 2 000 000 markkaa, päättää tuen myöntämisestä kuitenkin työministeriö.

Työvoimapiirin toimisto päättää tuen saajan hakemuksesta hankkeen toteuttamisajan mahdollisista muutoksista.

Työvoimapiirin toimisto maksaa työllisyyspoliittisen rakennetuen jälkikäteen sen myöntämispäätöksessä määrätyllä tavalla työvoimatoimiston hyväksymän maksatusselvityksen perusteella, jollei myöntämispäätöksessä ole maksatuksesta toisin määrätty. Jos maksatusselvitystä ei jätetä työvoimatoimistolle rakennetuen myöntämispäätöksessä asetettuun määräpäivään mennessä, ei rakennetukea voida maksaa, jollei työministeriö erityisen painavista syistä käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa toisin päätä.

Työllisyyspoliittisen rakennetuen myöntämispäätökseen on sisällytettävä ehto siitä, että rakennemuutokseen tarkoitetun tuen saaja voidaan velvoittaa työministeriön määräyksellä palauttamaan perusteettomasti maksettu tuki kokonaan tai osaksi takaisin valtiolle, jos myöhemmin ilmenee, että hakemuksen perusteeksi on esitetty virheellisiä tietoja tai salattu asian ratkaisemiseen vaikuttavia tietoja taikka käytetty avustusta vastoin myöntämispäätöksen ehtoja. Rakennetuki on aina palautettava, jos sitä on käytetty muuhun kuin myöntämispäätöksessä määrättyyn tarkoitukseen.

Palautettavaksi määrätylle rakennetuelle on suoritettava sen maksupäivästä lukien 16 prosentin vuotuinen korko. Palautuspäätöksessä määrätyn takaisinmaksupäivän jälkeen tapahtuvalle maksulle korkoineen on lisäksi suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko määrätystä takaisinmaksupäivästä lukien.

Työvoimapiirin toimisto huolehtii tarvittavista takaisinperintätoimenpiteistä.

Työllisyyspoliittisen rakennetuen hakemiseen, myöntämiseen, käyttöön ja käytön valvontaan sovelletaan muutoin mitä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annetussa valtioneuvoston päätöksessä (490/65) määrätään.

Työministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.