Laki maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (22 / 1992, alkuperäinen)

Tämän lain mukaisiin toimenpiteisiin saadaan käyttää myös maatilatalouden kehittämisrahaston varoja siten kuin eduskunta valtion tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä päättää.

Edellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja varoja voidaan käyttää tasapainottamispalkkioiden maksamisen ohella viljellyksi katsottujen peltojen metsittämisestä aiheutuviin metsänparannuslain (140/87) mukaisiin kustannuksiin metsänparannuslaissa säädetyssä järjestyksessä. Mainittuja varoja voidaan käyttää myös luopumiseläkelain (16/74) mukaisen sitoumuksen alaisten peltojen metsittämisestä aiheutuviin metsänparannuslaissa tarkoitettuihin kustannuksiin, mikäli pellot eivät ole vesakoituneet.

Mikäli viljelijä on 1 momentin mukaisesti sitoutunut pysyvästi luopumaan peltokasvien viljelystä, katsotaan sopimuksessa tarkoitettu peltoalue viljelemättömäksi sopimuksen tekemisestä lukien. Sopimus on kuitenkin mitätön, eikä edellä sanottua sovelleta, jos viljelijä käyttää sopimuksessa tarkoitettuja peltoja maataloustuotantoon sopimuksen tekemistä lähinnä seuraavana viljelykautena.

Edellä 13 §:ssä tarkoitettu tasapainottamistoimenpide voi koskea myös viljellyksi katsotun pellon metsittämistä tai luopumista muuten pysyvästi sen viljelystä. Tasapainottamispalkkion maksamisen edellytyksenä on, että viljelyn lopettamista koskevat toimenpiteet suoritetaan valtioneuvoston tai sen päätöksen nojalla maatilahallituksen määräämällä tavalla.

Edellä 1 momentissa säädetyn estämättä saadaan pellon metsittämisestä aiheutuviin metsänparannuslain mukaisiin kustannuksiin käyttää tässä laissa tarkoitettuja varoja 2 §:n 2 momentin mukaisesti silloinkin, kun metsitettävä peltoalue on 9 tai 10 §:ssä tarkoitetun vähentämissopimuksen tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain mukaisen maataloustuotannon vähentämissopimuksen taikka muun aikaisemman lainsäädännön mukaisen sopimuksen alainen. Valtioneuvosto voi lisäksi päättää, että maataloustuotannon kohdentamisesta maksetaan viljelijälle 11 §:n nojalla tasapainottamispalkkiota myös 9 §:ssä tarkoitetun maataloustuotannon vähentämissopimuksen voimassaoloaikana.

Valtioneuvosto voi asettaa tasapainottamispalkkion maksamisen ehdoksi, että tämän lain mukaisen sopimuksen tehnyt henkilö asuu sopimuksessa tarkoitetulla tilalla tai tilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä siitä.

Viljelijällä on oikeus ennen sopimuskauden päättymistä luopua vähintään kahden vuoden ajaksi tekemästään sopimuksesta ilmoittamansa kuukauden alusta. Luopumista koskeva ilmoitus on tehtävä viranomaiselle, joka on valtion puolesta tehnyt sopimuksen.

Jos sopimus koskee pellon jättämistä pysyvästi pois maataloustuotannosta, viljelijä voi luopua 9 §:n 3 momentin mukaisesti voimaan tulleesta sopimuksesta vain, jos maatilahallitus kohtuussyistä myöntää siihen hakemuksesta luvan pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annetun lain (1385/91) 3 §:n 4 momentin mukaisesti. Lupa voidaan myöntää vain, jos sen antamiselle on erityisen painavia perusteita. Luvan myöntämisen ehdoksi voidaan määrätä, että sopimuksen perusteella maksetut palkkiot on osaksi tai kokonaan maksettava takaisin ja että takaisin maksettavalle määrälle on suoritettava 16 prosentin vuotuista korkoa palkkion maksupäivästä takaisinmaksupäivään.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset sopimuksesta luovuttaessa noudatettavasta menettelystä.

Tämän lain mukaisen sopimuksen vaikutuksista viljelijän oikeuteen harjoittaa maataloustuotantoa on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.

Pellon metsittämiseen perustuvan tasapainottamispalkkion maksamista koskevassa asiassa on metsälautakunnan annettava tarvittaessa lausunto palkkion maksamisen edellytyksistä. Jos kysymys on peltoalueen metsittämisestä tai tasapainottamistoimenpide muuten koskee luopumista pysyvästi pellon viljelystä, palkkio maksetaan tältä osin sille, joka palkkion maksamisen ajankohtana omistaa kyseisen alueen.

Jos viljelijä luopuu sopimuksesta muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tai jos sopimus puretaan 19 §:n 1 momentin nojalla, viljelijällä tai hänen oikeudenomistajallaan on oikeus saada tasapainottamispalkkiota sopimuksen voimassaoloa vastaavasti valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein. Edellä sanottua ei kuitenkaan sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat pellon metsittämistä tai sen poistamista muulla tavoin pysyvästi maataloustuotannosta.

Sopimukseen perustuvan tasapainottamispalkkion saaja tai se, jolle sopimuksessa tarkoitetun alueen omistusoikeus on siirtynyt, voidaan velvoittaa maksamaan 19 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa rikkomusajalta maksettu palkkio tai sitä vastaava määrä korkoineen kokonaan tai osaksi takaisin valtiolle. Jos sopimusta ei rikkomuksesta huolimatta valtion puolelta pureta, voidaan palkkion saaja kuitenkin velvoittaa maksamaan edellä sanotulta ajalta saamansa palkkio kokonaan tai osaksi takaisin korkoineen.

Sopimukseen perustuva tasapainottamispalkkio on korkoineen perittävä takaisin palkkion saajalta tai siltä, jolle sopimuksessa tarkoitetun alueen omistusoikeus on siirtynyt, jos sopimuksella maataloustuotannosta pysyvästi poistettu pelto on ilman maatilahallituksen lupaa otettu uudestaan maataloustuotantoon ennen kuin 10 vuotta on kulunut palkkion tai sen ensimmäisen erän maksamisesta.

Tasapainottamispalkkion takaisin perimisestä ja korosta on muuten voimassa, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetun lain 3 §:ssä säädetään.