Valtioneuvoston päätös turkisnahkojen väliakaisesta hintatuesta (921 / 1991, alkuperäinen)
Eduskunnan myönnettyä tarkoitukseen varat valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä päättänyt:
1 § Soveltamisala
Maaseutupiiri voi myöntää turkisnahkojen tuottajalle väliaikaista hintatukea Suomessa vuonna 1991 tuotettavien ja myyntikautena 1991/92 markkinoitavien turkisnahkojen tuotantokustannusten kattamiseen.
2 § Hintatuen saaja
Hintatukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle ja luonnollisten henkilöiden turkistarhauksen harjoittamista varten perustamalle yhtymälle, avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle tai osakeyhtiölle.
Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että 1 momentissa mainittu yrittäjä on omaan lukuunsa harjoittanut turkiseläinten kasvatusta yhtäjaksoisesti kolmen viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajan ja sitä edelleen harjoittaa jatkuvasti omaan lukuunsa. Hintatukea voidaan myöntää myös sellaiselle edellä sanottua lyhyemmän ajan turkistarhausta omaan lukuunsa harjoittaneelle 1 momentissa tarkoitetulle yrittäjälle, joka on saanut maatilalain (188/77) tai maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/ 86) mukaista avustusta tai lainaa turkistarhauksen harjoittamiseen ja joka edelleen harjoittaa turkistarhausta omaan lukuunsa.
Hintatukea voi saada myös sellainen jatkuvasti omaan lukuunsa turkistarhaustoimintaa harjoittava 2 momentissa tarkoitettu luonnollinen henkilö, joka on 2 momentissa tarkoitettuna aikana saanut tai hankkinut vanhemmiltaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä turkistarhan. Hintatuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että vanhempien ja tarhauksen jatkajan harjoittama turkistarhaustoiminta on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kolmen kalenterivuoden ajan.
Mikäli yrityksen omistussuhteissa on tapahtunut muutoksia vuonna 1988 tai sen jälkeen, ei hintatukea saa myöntää, ellei kysymys ole 3 momentissa tarkoitetusta sukupolvenvaihdoksesta.
3 § Tuettavan tuotannon laajuus
Hintatukea maksetaan enintään siitä tuotannon määrästä, joka vastaa 65 prosentin osuutta hakijan vuonna 1989 tuottamien ja myyntikaudella 1989/90 myytyjen turkisnahkojen kokonaismäärästä. Jos hakija on kuitenkin vuonna 1989 supistanut tuotantoaan enemmän kuin 30 prosenttia vuoden 1988 tuotannon kokonaismäärästä taikka jos tuotanto on vuonna 1989 plasmasytoositaudin tai muun erityisen syyn vuoksi ollut vakiintunutta tuotantoa alempi, saadaan hintatuen määräytymisen perusteeksi ottaa enintään se tuotannon määrä, joka vastaa 46 prosenttia vuonna 1988 tuotettujen nahkojen kokonaismäärästä.
Mikäli hakija on muuttanut tuotantosuuntaa vuoden 1989 kasvatuskauden jälkeen, voidaan vertailu eri tuotantosuuntien välillä suorittaa siten, että yksi ketun- tai supinnahka vastaa kahta minkin- tai hillerinnahkaa.
Maatilahallitus antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä hintatuen myöntämisen perusteeksi hyväksyttävän tuotannon laajuudesta.
4 § Tuotantokustannushinnat
Hintatuen myöntämisen perusteena ovat seuraavat tuotantokustannukset keskimäärin kattavat hinnat:
mk/nahka | |
1) sinikettu | 240 |
ketun lajiristeytykset | 250 |
3) hopeakettu | 270 |
4) hilleri | 100 |
5) minkki | 120 |
5 § Hintatuen määrä
Hintatukea myönnetään vuoden 1991 poikasmäärän perusteella laskettuna enintään 70 prosenttia 4 §:n mukaisten hintojen ja hakijan vuonna 1990 tuottamista turkisnahoista myyntikaudella 1990/91 saamien keskimääräisten hintojen erotuksesta edellyttäen, että viimeksi mainitut hinnat ovat 4 §:n mukaisia hintoja alemmat.
Keskimääräistä yleistä hintatasoa korkeammalla hinnalla myytyjen nahkojen osalta tehdään hintatuen määrää laskettaessa suhteellinen korotus 1 momentin mukaisiin hintoihin. Keskimääräistä hintatasoa alemmalla hinnalla myytyjen turkisnahkojen osalta tehdään hintatuen määrää laskettaessa vastaava suhteellinen vähennys 1 momentin mukaisiin hintoihin.
Maatilahallitus antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet hintatuen laskemistavasta.
6 § Hintatuen hakeminen
Hintatukea on haettava asianomaiselta maaseutupiiriltä viimeistään 15 päivänä elokuuta 1991 maatilahallituksen hyväksymää hakemuslomaketta käyttäen. Hintatukea voidaan erityisestä syystä myöntää myös myöhästyneen hakemuksen perusteella.
Hakemukseen on liitettävä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:n antama todistus tai muu luotettava selvitys tuettavan tuotannon määrästä.
7 § Varojen ohjaaminen
Maatilahallitus jakaa hintatukeen osoitetun määrärahan maaseutupiireittäin hyväksymiskelpoisten hakemusten suhteessa. Tarvittaessa maatilahallitus myös määrää, kuinka paljon hintatuen määrää on eri hakijoiden osalta vähennettävä, jotta maksettavien hintatukien yhteismäärä ei ylitä 40 miljoonaa markkaa.
8 § Päätösehdot
Tuen saaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan maaseutupiirille tarhaustoiminnan lopettamisesta ja tarhan omistusoikeuden siirtymisestä sekä siitä, että tuen saaja on hakenut akordia, joutunut konkurssiin tai selvitystilaan, taikka turkistarha on ulosmitattu tai muutoin joutunut pois tarhaajan hallinnasta.
Maatilahallitus ja maaseutupiiri sekä niiden valtuuttamat ovat oikeutettuja tarkastamaan hakijan liiketoimintaa hintatuen hakemisen ja lopullisen määrän vahvistamisen perusteena olevien seikkojen selvittämisen edellyttämässä laajuudessa sekä saamaan tarkastuksen edellyttämät asiakirjat ja muun aineiston käyttöönsa.
Edellä 1 ja 2 momentissa olevat seikat on mainittava myös hintatukipäätöksessä.
9 § Hintatuen maksaminen
Maaseutupiiri maksaa hintatuen hakijan postisiirto- tai pankkitilille.
Hintatuki maksetaan yhdessä erässä syksyllä 1991 ilman eri hakemusta 6 §:n nojalla annetun hintatukipäätöksen perusteella.
10 § Hintatuen takaisinperiminen
Myönnetty hintatuki voidaan jättää maksamatta tai maksettu hintatuki periä kokonaan tai osaksi takaisin, jos tuen saaja on:
1) salannut hintatuen myöntämiseen tai maksamiseen vaikuttaneita seikkoja tai antanut niistä erehdyttäviä tietoja;
2) luovuttanut turkistarhansa tai siinä kasvatettavana olevat keskenkasvuiset turkiseläimet vuoden 199 aikana muulle kuin turkistarhausta jatkavalle perilliselle tai on sanottuna aikana muusta syystä lakannut harjoittamasta turkistarhausta omaan lukuunsa;
3) kieltäytynyt antamasta hintatuen myöntämistä, maksamista tai valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa taikka avustamasta tarpeellisessa määrin tuen myöntämiseen tai maksamiseen vaikuttavien seikkojen selvittämiseksi välttämättömien tarkastusten suorittamisessa;
4) saanut hintatukea liikaa tai perusteettomasti; tai
5) hakenut akordia, joutunut selvitystilaan tai konkurssiin, taikka tuen saajan hallinnassa oleva turkistarha on joutunut sen omistajan tai haltijan konkurssipesälle tai muutoin pois tarhaajan hallinnasta.
Takaisin perittävälle hintatuen määrälle on 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maksettava 16 prosentin vuotuista korkoa sekä 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahdeksan prosentin vuotuista korkoa tuen maksamisesta lukien.
Hintatuen takaisin perimisestä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) säädetään.
Hintatuen myöntämistä koskevaan päätökseen on otettava ehdoksi, mitä edellä tässä pykälässä määrätään.
11 § Täytäntöönpanoviranomaiset
Tämän päätöksen täytäntöönpanosta huolehtivat maatilahallitus ja sen alaiset maaseutupiirit.
Täytäntöönpanossa saadaan käyttää apuna Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:tä.
Tämän päätöksen täytäntöönpanosta Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto r.y:lle aiheutuvien kustannusten korvaamisesta päättää maa- ja metsätalousministeriö.
12 § Tarkemmat määräykset
Tarkempia määräyksiä hintatuen myöntämisestä, maksamisesta, takaisinperimisestä sekä tämän päätöksen muusta täytäntöönpanosta antaa sekä tarvittavat hakemus- ja päätöslomakkeet vahvistaa maatilahallitus.
13 § Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 19 päivänä kesäkuuta 1991.