Valtioneuvoston päät… (852 / 1991, alkuperäinen)

Voimassaolo ei tiedossa

Valtioneuvoston päätös hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta (852 / 1991, alkuperäinen)

Valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä

2 §

Sen, joka tahtoo hakea hirvieläimen aiheuttaman vahingon johdosta korvausta valtion varoista, tulee viipymättä ilmoittaa maataloudelle aiheutuneesta vahingosta vahinkopaikkakunnan maatalouslautakunnalle, liikenteelle aiheutuneesta vahingosta vahinkopaikkakunnan poliisille ja metsätaloudelle aiheutuneesta vahingosta vahinkoalueen metsälautakunnalle vahingon arvioinnin toimittamista sekä muita asian vaatimia toimenpiteitä varten. Ilmoituksessa on mainittava, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahingon laatu ja määrä sekä hakijalla olevat asiaa koskevat vakuutukset samoin kuin onko hakijan mahdollista saada ja missä määrin korvausta näiden perusteella.

3 §

Maataloudelle aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan tässä päätöksessä pelto-, puutarha- ja taimistoviljelmälle, kootulle sadolle ja kotieläimelle aiheutunutta vahinkoa. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta laidunnurmelle, olkisadolle, perunanvarsisadolle, muun kuin sokerijuurikkaan naattisadolle eikä koirille aiheutuneesta vahingosta. Korvausta ei myöskään suoriteta sellaisen pellon osalta, josta on voimassa valtion kanssa tehty maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) tai

maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) taikka muun vastaavan lainsäädännön mukainen pellon käytön rajoittamista koskeva sopimus.

Korvausta voidaan maksaa yksityiselle viljelijälle, maataloudellista yhteistoimintaa harjoittaville yksityisille viljelijöille yhteisesti sekä sellaiselle luonnollisten henkilöiden muodostamalle avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle ja osakeyhtiölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatalouden harjoittaminen.

4 §

Vahinko on arvioitava viipymättä vahinkoilmoituksen saavuttua. Jos vahinko koskee pelto- tai muita viljelykasveja taikka puutarhaa, on arviointi kuitenkin suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla ennen sadon korjuuta, leikkaamalla tai puimalla korjattavien kasvien osalta aikaisintaan 14 päivää ennen leikkuuta, ellei kyseessä ole ollut koko kasvuston tuhoutuminen korjuukelvottomaksi. Ennen vahingon arviointia voi maatalouslautakunta pitää ennakkokatselmuksen. jos se vahingon aiheuttajan tai muun asiaan liittyvän seikan toteamiseksi on tarpeen.

5 §

Vahinkoalueen sadoksi ilman vahinkoa katsotaan asianomaiselle kasville vuosittain satovahinkojen korvaamisesta annetun lain (530/ 75) 4 §:n 2 momentin nojalla vahvistettu normisato pinta-alayksikköä kohti. Milloin vahinkoalueen sato todistettavasti poikkeaa normisadosta, voidaan arvion perusteena pitää pienempää tai enintään 20 prosenttia normisatoa suurempaa satoa.

Tuotteiden hinnaksi katsotaan edellä 2 momentissa mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan määräytyvät yksikköhinnat. Yksikköhintoja voidaan kuitenkin alentaa siltä osin kuin vahinko on aiheuttanut siirto-, puinti- tai varastointikustannusten säästymistä.

Mikäli jonkin kasvin osalta ei normisatoa ole edellä 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vahvistettu, sen määrää maatilahallitus. Maatilahallitus määrää myös niiden tuotteiden yksikköhinnat, joista ei ole erikseen edellä 3 momentissa tarkoitetulla tavalla määrätty.

6 §

Arvioinnista on laadittava maatilahallituksen vahvistaman kaavan mukainen lomake. Kotieläinvahinkojen osalta lomakkeeseen on liitettävä eläinlääkärin lausunto.

Arvioinnin tekemisestä hakija suorittaa maatalouslautakunnalle asianomaisen kunnan vahvistaman palkkion. Palkkio saa kuitenkin matkakuluineen olla enintään 500 markkaa vahinkotapausta kohti.

7 §

Maatalouslautakunnan on toimitettava kunnan aluetta koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle maaseutupiirille, jonka tulee vuosittain toimittaa yhdistelmä arvioitujen vahinkojen sekä ehdotettujen korvausten määrästä mahdollisine lausuntoineen maatilahallitukselle, joka edelleen ennen vahinkovuoden loppua mahdollisine lausuntoineen toimittaa ne maa- ja metsauml;talousministeriölle.

9 §

Mikäli ajoneuvon korjauskustannusten määrän arvioidaan ylittävän 2000 markkaa tai mikäli poliisi siihen muutoin harkitsee olevan syytä, on ennen korjaukseen ryhtymistä hakijan aloitteesta katsastusmiehen tai liikennevakuutusyhdistyksen hyväksymän autovahinkotarkastajan tarkastettava vahingoittunut ajoneuvo. Tarkastuksesta on laadittava korjauskustannuslaskelma, johon on merkittävä samat tiedot kuin autovakuutusyhtiöiden autovahinkojen korjauskustannuslaskelmaan. Korjauskustannuslaskelmaan on myös merkittävä, onko ja miten ajoneuvon korjaus tarkoituksenmukaista suorittaa. Jos ajoneuvo on siten vahingoittunut, ettei sen korjaaminen ole tarkoituksenmukaista, on korjauskustannuslaskelmaan merkittävä sen käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen.

14 §

Metsätaloudelle aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan tässä päätöksessä metsälle tai taimitarhassa olevalle metsänviljelyaineistolle aiheutunutta vahinkoa. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta, mikäli vahingoittunut taimisto ei ole ollut kasvatuskelpoinen.

Korvausta ei suoriteta myöskään, mikäli metsä tai taimitarha on valtion, kunnan, seurakunnan tai muun yhteisön taikka säätiön omistuksessa tai hallinnassa.

Edellä 2 momentissa olevaa säännöstä ei sovelleta yhteismetsän osakaskuntaan tai muun yhteisen alueen osakkaiden muodostamaan yhteisöön eikä pääasiallisena tarkoituksenaan maatila- tai metsätaloutta harjoittavaan perheyhtiöön.

15 §

Metsätaloudelle aiheutuneen vahingon arvioinnista huolehtii asianomainen metsälautakunta.

16 §

Mikäli kasvatuskelpoisen taimiston todetaan siinä määrin vahingoittuneen, ettei vahinkoalueelle voida saada kasvupaikalle sopivaa taimistoa ilman viljelyllä toteutettavaa uudistamista tai muuta uudistumisen edellytyksenä olevaa hoitotoimenpidettä, tulee metsälautakunnan laatia vahinkoalueelle uudistamis- tai hoitosuunnitelma.

17 §

Metsätaloudelle aiheutuneesta vahingosta voidaan korvata metsälautakunnan valvonnassa tapahtuvasta uudelleen metsittämisestä aiheutuvat kustannukset sekä puuston arvon alentuminen. Uudelleen metsittämisestä aiheutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan tässä päätöksessä kustannuksia, jotka aiheutuvat metsänviljelyaineiston hankkimisesta sekä uudistamisen tai uudistumisen edellyttämästä suunnittelusta, työnjohdosta ja työstä. Puuston arvon alentumisella tarkoitetaan tässä päätöksessä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamien perusteiden mukaan laskettua kasvu- tai laatutappioiden aiheuttamaa arvon alentumista.

18 §

Arvioinnista on laadittava maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalle lomakkeelle arviokirja, joka on metsälautakunnan arviomiehen ja hakijan tai hänen edustajansa allekirjoitettava. Hakijalla tai hänen edustajallaan on oikeus liittää arviokirjaan eriävä mielipiteensä. Arviointitilaisuudessa läsnäollut riistanhoitoyhdistyksen edustaja saa liittää arviokirjaan eriävän mielipiteensä sikäli kuin se koskee vahingon syntymisen syytä.

Arvioinnin suorittamisesta ja uudistamis- tai hoitosuunnitelman laatimisesta suorittaa hakija metsälautakunnalle enintään maa- ja metsätalousministeriön valmistaman taksan mukaista toimitusmaksua vastaavan palkkion.

19 §

Metsälautakunnan tulee vuosittain marraskuun loppuun mennessä toimittaa yhdistelmä arvioitujen vahinkojen sekä ehdotettujen korvausten määrästä metsäkeskukselle, joka edelleen ennen vahinkovuoden loppua mahdollisine lausuntoineen toimittaa ne maa- ja metsätalousministeriölle.

Korvauksen määrän kussakin vahinkotapauksessa päättää ja korvauksen suorittaa asianomainen metsälautakunta maa- ja metsätalousministeriön tarkoitukseen osoittamien varojen puitteissa sekä mahdollisten lisäohjeiden mukaisesti.

Muutoin hirvieläinten metsälle aiheuttaman vahingon johdosta maksettavan korvauksen suorittamisessa noudatetaan soveltuvin osin mitä metsänparannuslaissa (140/87) on säädetty.

20 §

Mikäli hakijalle vahinkotapauksen johdosta suoritettavan korvauksen määrä on pienempi kuin 1 000 markkaa, ei korvausta suoriteta. Samaksi vahinkotapaukseksi katsotaan tällöin kaikki hirvieläinten samalle hakijalle samana vuonna samassa kunnassa aiheuttamat vahingot.

21 §

Vahingon arvioimisesta sekä korvausten laskemisesta ja maksamisesta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset maataloudelle aiheutuneen vahingon osalta maatilahallitus, liikenteelle aiheutuneen vahingon osalta valtiokonttori ja metsätaloudelle aiheutuneen vahingon osalta maa- ja metsätalousministeriö.