Laki ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 4 ja 5§:n muuttamisesta (700 / 1991, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
4 §
Jos ehdolliseen rangaistukseen tuomittu tekee koetusaikana uuden rikoksen, josta hänet olisi tuomittava vankeusrangaistukseen, ja syyte tästä rikoksesta on nostettu viimeistään vuoden kuluessa koetusajan päättymisestä, tuomioistuin saa määrätä ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi sekä jättää rangaistuksen muulta osin ehdolliseksi aikaisemmin määrätyin koetusajoin. Jos ehdollisesta rangaistuksesta määrätään pantavaksi täytäntöön vain osa, tuomioistuimen on päätöksessään mainittava edelleen ehdolliseksi jäävän rangaistuksen pituus ja koetusajan päättymispäivä. Jos ehdollisia rangaistuksia on kaksi tai useampia, rangaistukset voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön myös vain jonkin rangaistuksen tai joidenkin rangaistusten osalta.
Jos ehdollinen rangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi ja uudesta rikoksesta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus, tekijän tuomitsemisessa yhteiseen vankeusrangaistukseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä rikoslain 7 luvussa säädetään. Vastaavasti on meneteltävä, jos täytäntöönpantavaksi määrätään kaksi tai useampia ehdollisia rangaistuksia tai jos tuomittu on ehdollisen rangaistuksen tuomitsemisen jälkeen ennen sen täytäntöönpantavaksi määräämistä tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
5 §
Jos ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittua ennen koetusajan päättymistä syytetään ennen tuomiota tehdystä muusta rikoksesta, josta hänet olisi tuomittava rangaistukseen, eikä häntä ole ehdollisen rangaistuksen tuomitsemisen jälkeen tuomittu rikoslain 7 luvun 6§:n 1 tai 3 momentissa tarkoitettuun rangaistukseen, hänet on tuomittava rikoksista yhteiseen rangaistukseen noudattaen soveltuvin osin rikoslain 7 luvun säännöksiä sekä samalla määrättävä, onko yhteinen rangaistus oleva ehdollinen.