Valtiovarainministeriön päätös kuljetuskustannusten liikevaihtoverotuksesta (675 / 1991, alkuperäinen)
Valtiovarainministeriö on 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain (559/91) 22§:n 3 momentin nojalla määrännyt:
1 §
Myynnistä suoritettavan liikevaihtoveron perusteeseen ei lueta tavaran toimittamisesta Suomessa aiheutuneita kuljetuskustannuksia sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.
2 §
Tämän päätöksen määräyksiä sovelletaan seuraaviin tavaroihin sellaisinaan myytyinä:
1) rakennuselementit;
2) betonimassa;
3) betonituotteet;
4) kalkkilaasti;
5) tiilet;
6) rakennuskivet, myös rakennustarkoituksiin työstettyinä;
7) salaojaputket;
8) luonnonkivestä valmistetut katukivet, reunakivet ja käytävänpäällyskivet;
9) muistopatsaat;
10) maa-ainesten tapaan käytettävät teollisuuden jäteaineet, kuten erilaiset kuonat ja tuhkat.
3 §
Kuljetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joiden määrä kasvaa kuljetusmatkan tai -ajan pidentyessä.
Kuljetuskustannusten tulee olla kohtuullisia, eivätkä ne saa nousta yli käyvän ja samanlaisista kuljetuksista yleensä veloitetun maksun.
4 §
Kuljetuskustannukset on merkittävä tavaraa koskevaan laskuun siten, että laskusta käy ilmi tavaran myyntihinta ilman kuljetuskustannuksia, kuljetuskustannusten määrä ja kuljetusmatkan tai -ajan pituus.