Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista myönnetään avustuksia yhteisesti toteutettavien hankkeiden ympäristönsuojeluinvestointeihin Suomen lähialueilla Itä-Euroopassa, kun investoinneilla edistetään pääasiassa suomalaisen ympäristönsuojeluteknologian hyväksikäyttöä, siten kuin tässä päätöksessä on määrätty.

Valtiontakuukeskukselle Puolan vientitakuusaatavista aiheutuviin menoihin myönnettävästä avustuksesta on voimassa, mitä 8 päivänä maaliskuuta 1990 Suomen ja Puolan hallitusten välillä tehdyssä sopimuksessa (877/90) yhteistyöstä energiansäästön ja ympäristönsuojelun alalla on sovittu.

Avustusta voidaan hakemuksesta myöntää ensisijaisesti suomalaiselle yritykselle tai yhteisölle taikka ulkomaiselle yhteisölle Suomen kannalta tärkeisiin ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin Suomen lähialueilla Itä-Euroopassa.

Jos avustuksen saaja on ulkomainen yritys tai muu yhteisö, avustus myönnetään hankkeen suomalaisen toimeenpanijan välityksellä ja vastuulla.

Avustusta voidaan myöntää 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin, joissa käytetään (avustushanke) tai kokeillaan (kokeiluhanke) pääasiassa suomalaista ympäristönsuojelutekniikkaa tai asiantuntemusta ympäristönsuojelua edistäviin toimiin tai laitteiden valmistamiseen Suomen lähialueilla Itä-Euroopassa.

Avustusta voidaan myöntää Suomessa käytöstä poistettavien ympäristönsuojelua edistävien laitteistojen tai laitteiden siirtämiseen Suomen lähialueille Itä-Euroopassa (erityishanke).

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että sen hankekokonaisuuden toimeenpanosta, johon avustettava hanke kuuluu, pääosaltaan ja niin suuressa määrin kuin mahdollista huolehtivat sen alueen asianomaiset viranomaiset, yritykset tai laitokset, missä hanke pannaan toimeen.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hanketta koskevassa kaupallisessa sopimuksessa on sovittu siitä, että hankkeen toteuttamista, valvontaa ja avustuksen saamista varten annetaan riittävät tiedot ja selvitykset.

Avustusta myönnettäessä on otettava huomioon Suomen kansainväliset viennin rahoitusta koskevat sitoumukset.

Avustus- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat rakennusten ja varastojen rakentaminen sekä hankkeeseen liittyvien ympäristönsuojelua edistävien puhdistus-, keräilyja käsittelylaitteiden, tuotantoteknisten laitteiden ja niihin rinnastettavien muiden laitteiden hankinta, asentaminen, suunnittelu ja käyttökoulutus sekä kokeiluhankkeissa lisäksi tutkimukset ja selvitykset.

Erityishankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat siirrettävien laitteiden purkaminen, siirtäminen ja asentaminen sekä käyttökoulutus.

Hyväksyttävinä kustannuksina voidaan pitää myös avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan edellä mainitut investoinnit ja työt kattavan toimitussopimuksen mukaista kohtuullista kauppahintaa.

Hyväksyttäviä kustannuksia määriteltäessä otetaan vähennyksenä huomioon vakuutusja muut vastaavat korvaukset samoin kuin hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyvät muut tulot.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät kuitenkaan ole kohdealueella paikallisella valuutalla maksettavat kustannukset.

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Kokeiluhankkeeseen ja erityishankkeeseen avustusta voidaan myöntää enintään 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Jos hanketta varten on myönnetty avustusta Suomen valtion varoista tai lainaa, josta Suomen valtio maksaa korkotukea, taikka muuta valtion tukea, ei avustuksen, lainan tai muun valtion tuen yhteismäärä saa ylittää 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustushakemus tehdään ympäristöministeriölle annettujen ohjeiden mukaisesti.

Avustushakemuksessa on oltava:

Avustuksen myöntää ympäristöministeriö.

Avustuspäätöksessä on mainittava avustuksen saaja ja suomalainen toimeenpanija, avustettavan hankkeen nimi, hankkeen kokonaiskustannukset, hankkeen muut rahoittajat ja niiden rahoitusosuus, hankkeen hyväksyttävät kustannukset, haetun avustuksen suuruus, myönnetty avustus, avustuksen käyttötarkoitus, avustuksen käyttöä koskevat ehdot, avustuksen maksamismenettely, avustuksen käytön valvontaa koskevat määräykset sekä avustuk-sen väärinkäytöstä ja olojen muuttumisesta johtuvat seuraamukset sekä muut mahdolliset ehdot.

Ympäristöministeriö maksaa avustuksen hankkeen edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan yhtenä tai useampana eränä.

Avustus maksetaan suomalaiselle avustuksen saajalle tai hankkeen suomalaiselle toimeenpanijalle.

Avustettavan hankkeen valmistuttua ja ennen viimeisen erän maksamista avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on esitettävä avustuspäätöksessä edellytetty selvitys hankkeen toimeenpanosta, sen rahoituksesta ja tehtyjen investointien ja töiden arvosta, avustuksen käytöstä sekä hyväksytyn tilintarkastajan lausunto selvityksen asianmukaisuudesta. Lisäksi avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on toimitettava loppuraportti hankkeen toimeenpanosta, tuloksista ja mahdollisista jatkotoimista.

Ympäristöministeriö valvoo myönnetyn avustuksen käyttöä. Valvontaa varten avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on pidettävä hankkeen kustannuksista erillistä tiliä ja annettava ympäristöministeriölle sen pyytämät tiedot avustuksen maksamisen edellytyksistä ja avustuksen käytöstä. Avustuksen saajan ja suomalaisen toteuttajan on tarvittaessa annettava myös avustuksen käytön valvonnan kannalta tarpeelliset tilija seurantatiedot ja muu aineisto ympäristöministeriölle sekä sallittava ministeriön tarkastaa avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan varainkäyttöä avustuksen käytön ja sen ehtojen täyttämisen selvittämiseksi.

Jos avustuksen saaja tai suomalainen toimeenpanija on ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä tahi, jos avustuksen saaja tai suomalainen toimeenpanija on käyttänyt avustusta muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin se on myönnetty, ympäristöministeriön tulee, mikäli tällainen menettely on vaikuttanut avustuksen myöntämiseen tai, jos avustus on maksettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti, määrätä avustus maksettavaksi kokonaan tai asiainomaiselta osin takaisin.

Jos hankkeen suomalainen toimeenpanija laiminlyö häneltä vaadittavan hankkeen edellyttämän riittävän valvontaja selvitysvelvollisuuden ja tästä syystä avustusta on myönnetty, maksettu tai käytetty edellä mainituin tavoin virheellisesti, on myös hankkeen suomalainen toimeenpanija vastuussa avustuksen takaisinmaksamisesta.

Jos avustuksen myöntämisen perusteina olleet olot muuttuvat siten, että avustettavan hankkeen toimeenpano käy mahdottomaksi tai muuten epäasianmukaiseksi, ympäristöministeriöllä on oikeus purkaa päätös. Avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan on viipymättä ilmoitettava ympäristöministeriölle tällaisesta olojen muutoksesta. Tällöin avustuksen saajan ja suomalaisen toimeenpanijan tulee toimittaa ympäristöministeriölle hyväksytyn tilintarkastajan hyväksymä laskelma hankkeesta päätöksen purkamishetkeen mennessä aiheutuneista todellisista, avustuspäätöksen perusteina olleista hyväksyttävistä kustannuksista. Ympäristöministeriö antaa erillisen päätöksen muutetusta avustuksesta, joka perustuu avustuspäätöksen purkamishetken mukaiseen tilanteeseen ja aiemman avustuspäätöksen avustusosuuteen.

Jos avustettavaan hankkeeseen on myönnetty tai myönnetään muuta Suomen valtion avustusta tai lainaa, johon myönnetään korkotukea, taikka muuta valtion tukea, on avustuksen saajan ja hankkeen suomalaisen toimeenpanijan palautettava tämän päätöksen mukainen avustus siltä osin kuin avustuksen, lainojen, joihin korkotukea maksetaan, tai muun valtion tuen, yhteissumma ylittää 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Jos avustus palautetaan edellä tarkoitetuista syistä, avustuksen saaja ja hankkeen suomalainen toimeenpanija ovat velvollisia suorittamaan palautettavalle määrälle sen nostopäivästä lukien 4 prosenttia korkeampaa vuotuista korkoa kuin Suomen Pankin voimassa oleva peruskorko. Jos palautusta tai korkoa ei ole määrättyyn eräpäivään mennessä maksettu tai ilmoitusta edellä mainituista olosuhteiden muuttumisesta tehty, palautettavalle määrälleon maksettava vuotuista korkoa 16 prosenttia eräpäivästä tai edellä tarkoitetusta olojen muuttumisesta lukien.

Tämä päätös tulee voimaan 20 päivänä marraskuuta 1991.

Tällä päätöksellä kumotaan 18 päivänä huhtikuuta 1991 annettu valtioneuvoston päätös (746/91). Viimeksi mainittua päätöstä sovelletaan kuitenkin sen voimassaoloaikana annettuihin avustuspäätöksiin.