Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta (811 / 1990, alkuperäinen)

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 2 luvun 2-5§:n säännöksiä tai saman luvun 6§:n nojalla annettuja säännöksiä taikka tahallaan jättää luovuttamatta kotimyyntiasiakirjan 6 luvun 2§:ssä tarkoitetulla tavalla, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 30 luvun 1§:ssä tarkoitettuna markkinointirikoksena, kuluttajansuojarikkomuksesta sakkoon.

Rangaistus 7 luvun 14 ja 18§:n rikkomisesta on säädetty rikoslain 30 luvun 3§:ssä.

Elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 7 luvun 5-7 tai 9§:n säännöksiä taikka 22§:n nojalla annettuja määräyksiä taikka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 7 luvun 10 tai 11§:n säännöksiä taikka saman luvun 21§:n nojalla annettuja määräyksiä, on tuomittava kulutusluottorikkomuksesta sakkoon.

Sitä, joka rikkoo 2 luvun 7§:n tai 7 luvun 23§:n nojalla annetun uhkasakolla tehostetun kiellon, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Syytteen kuluttajansuojarikkomuksesta tai kulutusluottorikkomuksesta käsittelee yleinen alioikeus.

Virallisen syyttäjän on ennen kuluttajansuojarikkomusta koskevan syytteen nostamista varattava kuluttaja-asiamiehelle tilaisuus antaa lausuntonsa asiassa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, milloin syyte yksinomaan koskee 2 luvun 6§:n nojalla annetun asetuksen rikkomista, tällaisen asetuksen tai 2 luvun 12§:n 2 momentissa tarkoitetun asetuksen nojalla annetun määräyksen rikkomista taikka kotimyyntiasiakirjan luovuttamatta jättämistä.

Tuomioistuimen on kuluttajansuojarikkomusta koskevaa asiaa käsitellessään 2 momentissa mainituin rajoituksin varattava kuluttaja-asiamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi.