Luottoveroasetus (49 / 1990, alkuperäinen)
Valtiovarainministerin esittelystä säädetään 19 päivänä tammikuuta 1990 annetun luottoverolain (/) 10 ja 31§:n nojalla:
1 §
Luottoveron maksajan on suoritettava luottovero luottoverolain 10§:ssä tarkoitetulla tavalla sen läänin lääninverovirastolle, jonka virka-alueella luottoverovelvollisen kotipaikka on. Luottovero on maksettava verohallituksen vahvistamaa tilillepanokorttia käyttäen ja samalla ilmoitettava seuraavat tiedot:
1) luotonottajan nimi, osoite, kotikunta ja henkilö- tai liike- ja yhteisötunnus;
2) luottoveron laskentaperusteena oleva pääomamäärä tai luottoveron laskentaperusteena olevien pääomamäärien summa luottoverolain 8§:n mukaisesti laskettuna Suomen rahana;
3) kalenterikuukausi, jolta luottovero suoritetaan.
2 §
Edellä 1§:ssä tarkoitetut tiedot voidaan ilmoittaa myös muulla verohallituksen hyväksymällä tietovälineellä.
3 §
Luottoverovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi tai muutoin pidettävä sellaista kirjaa, että siitä ilmenee muun ohella seuraavat luottoveron määräytymisen kannalta merkitykselliset tiedot:
1) luoton pääomamäärä tai, kun luoton määrä vaihtelee luottosopimuksen mukaisesti, luottorajan mukainen pääomamäärä sekä ulkomaan rahana että Suomen rahana luottoverovelvollisuuden perustavana ajankohtana voimassa olevan Suomen Pankin ostokurssin mukaan laskettuna. Jos luotto on otettu kahtena tai useampana valuuttana, on kunkin valuutan määrä ilmoitettava erikseen;
2) luoton nostopäivä tai, kun luoton määrä vaihtelee luottosopimuksen mukaisesti, luottosopimuksen tekopäivä;
3) luotonottajan saman kalenterikuukauden aikana samalta luotonantajalta saamat muut luotot ja niiden määrät.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1990.