Laki maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta (1088 / 1990, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
8 §
Lomakausi alkaa huhtikuun 1 päivänä ja päättyy seuraavana vuonna maaliskuun 31 päivänä.
9 b §
Naispuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja sijaisapua varten raskauden ja synnytyksen vuoksi enintään 320 päivän ajaksi, joka alkaa aikaisintaan 58 ja viimeistään 35 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Oikeus sijaisapuun on kuitenkin 68 päivää edellä sanottua pitempi silloin, kun lapsia on syntynyt samalla kertaa useampia kuin yksi. Jos raskaus päättyy ennen sijaisavun alkamista, oikeus sijaisapuun alkaa raskauden päättymisestä. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee äitiysrahakautena tai äiti antaa lapsen tänä aikana ottolapseksi, oikeus sijaisapuun voi kestää enintään äitiysrahakauden ajan.
Sijaisapua voidaan 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää vaihtoehtoisesti miespuoliselle maatalousyrittäjälle siitä lähtien, kun hänelle suoritetaan sairausvakuutuslain (364/63) mukaista vanhempainrahaa, sen suorittamisajan loppuun saakka.
Ottolapsen hoidon johdosta on maatalousyrittäjällä oikeus saada sijaisapua alle kuusivuotiaan lapsen hoitoonotosta alkaen vanhempainrahan suorittamisen ajan, kuitenkin vähintään 120 päivän ajaksi.
Miespuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua seitsemäksi päiväksi sairausvakuutuslain mukaisen äitiys- tai vanhempainrahakauden aikana suoritettavan isyysrahan suorittamisaikana. Lisäksi miespuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua vähintään kuudeksi ja enintään 12 päiväksi lapsen syntymän yhteydessä maksettavan isyysrahan suorittamisaikana.
9 f §
Maatalousyrittäjällä on aikuiskoulutukseen osallistumisen vuoksi oikeus saada sijaisapua enintään kymmenen päivän ajaksi vuodessa.
9 g §
Maatalousyrittäjällä on oikeus sijaisapuun alle 16-vuotiaan sairaan lapsensa sairaanhoidon tai kuntoutuksen vuoksi ajaksi, jolta hänelle suoritetaan sairausvakuutuslain mukaista erityishoitorahaa.
19 §
Maatalousyritykseen ei saa hyväksyä lomittajaksi samassa yrityksessä toimivaa maatalousyrittäjää, johon voidaan 2 tai 4§:n nojalla soveltaa tätä lakia, eikä yrityksen maataloustehtäviin palkattua ulkopuolista työntekijää.
Poikkeustapauksessa lomittajaksi voidaan yrittäjän vuosiloman ajaksi kuitenkin hyväksyä 1 momentissa tarkoitettu muu henkilö kuin yrityksen maataloustehtäviin palkattu ulkopuolinen työntekijä, jollei yrittäjälle voida järjestää lomittajaa muulla tavalla ja yrittäjä ei tästä syystä voi pitää vuosilomaansa.