Laki työttömyysturvalain muuttamisesta (69 / 1989, alkuperäinen)

Sen estämättä, mitä 1 momentin 6 kohdassa ja 3 momentissa sekä 4§:ssä on säädetty työnhakijanaolosta ja työkykyisyydestä, työttömyyspäivärahaan oikeutetulle henkilölle maksetaan päivärahaa myös siltä työkyvyttömyysajalta, jolta henkilö ei saa sairausvakuutuslain 19§:n 1 momentissa olevan rajoituksen vuoksi päivärahaa tai muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta taikka työnantajalta sairausajan palkkaa.

Työttömyyspäivärahaa maksetaan tämän pykälän mukaan lomautuskertaa kohti enintään 150 täyttä työttömyyspäivää vastaavalta ajalta, kuitenkin vähintään 18 kuukauden ajan.

Kun työtön henkilö ottaa vastaan osa-aikatyötä, hänellä on oikeus soviteltuun työttömyyspäivärahaan siten, että päiväraha ja 75 prosenttia osa-aikatyöstä saadun palkan siitä osasta, joka ylittää 650 markkaa, voivat kuukaudessa yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa.

Soviteltua työttömyyspäivärahaa maksetaan enintään 150 täyden työttömyyspäivärahan suuruinen määrä, kuitenkin vähintään 18 kuukauden ajan.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu henkilö työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan työssä, jossa työaika on alalla normaalisti sovellettavan kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajan pituinen, työttömyyspäivien ja 18 kuukauden laskentajakso aloitetaan alusta henkilön otettua työttömäksi jouduttuaan uudelleen vastaan osa-aikatyötä.

Työttömyyspäivärahaa maksettaessa otetaan sivutyöstä saatu palkka ja muu työtulo huomioon siten, että päiväraha ja 75 prosenttia palkka- tai muun työtulon siitä osasta, joka ylittää 650 markkaa, voivat kuukaudessa yhteensä nousta perusturvassa henkilön täysimääräisen peruspäivärahan määrään tai ansioturvassa määrään, joka hänelle ansioon suhteutettuna päivärahana muutoin olisi voitu maksaa.