Laki kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain muuttamisesta (1111 / 1989, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
1 §
Suomessa suoritettavista tavarankuljetuksista, jotka alkavat aluepolitiikasta annetussa laissa (1168/88) tarkoitetulta kehitysalueelta tai neljännen perusvyöhykkeen tukialueelta, maksetaan valtion varoista kuljetustukea siten kuin tässä laissa säädetään.
2 §
Kuljetustukea maksetaan:
3) vähintään 266 kilometrin pituisista jäljempänä erikseen säädettävistä kuorma-autokuljetuksista;
3 a) vähintään 266 kilometrin pituisista Suomen Pohjoiskalotilta alkavista vientikuljetuksista, jotka suuntautuvat toisen maan Pohjoiskalotille tai sen kautta edelleen kuljetettaviksi, siten kuin 10§:n 3 ja 4 momentissa tarkemmin säädetään; sekä
4 §
Muista kuin 3§:ssä tarkoitetuista kuorma-autokuljetuksista maksetaan kuljetustukea, jos kysymys on:
2) enintään 8 000 kiloa painavien tai tilavuudeltaan enintään 27 kuutiometrin kokoisten lähetysten kuljetuksista;
6 §
Kuljetustukea maksetaan kotimaiselle yhteisölle tai säätiölle taikka Suomessa asuvalle henkilölle, joka tavaran lähettäjänä on maksanut kuljetusmaksun. Erityisestä syystä kuljetustuki voidaan maksaa myös tavaran vastaanottajalle, joka on maksanut kuljetusmaksun. Laivakuljetuksista maksetaan kuljetustuki aina lähettäjälle.
7 §
Kuljetustuki maksetaan, jos kuljetusmaksu on ollut vähintään 80 markkaa lähetykseltä ja kuljetusmaksujen yhteismäärä on puolen vuoden aikana vähintään 6 000 markkaa. Kauppaja teollisuusministeriöllä on oikeus korottaa mainittuja määriä Valtionrautateiden tavaraliikenteen rahtitason nousua vastaavasti.
Kuljetustuki maksetaan puolivuosittain jälkikäteen.
10 §
Suomen Pohjoiskalotilta alkavien vientikuljetusten kuljetustuen edellyttämää vähimmäismatkaa laskettaessa mukaan luetaan myös muualla kuin Suomen Pohjoiskalotilla tapahtuva kuljetus. Jos kuljetus Suomen alueella on alle 266 kilometriä, tukiprosentti määräytyy 266 kilometrin mukaan.
Pohjoiskalotilla tarkoitetaan tässä laissa niitä läänejä tai vastaavia hallinnollisia alueita Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, jotka kokonaan tai osaksi sijaitsevat napapiirin pohjoispuolella. Neuvostoliitossa tällaiseksi alueeksi katsotaan Murmanskin alue.
12 §
Laivakuljetustukea laskettaessa pidetään vähimpänä painona kuutiometriä kohti 300 kiloa, jos lähetyksen paino kuutiometriä kohti on tätä painoa pienempi. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus korottaa laivakuljetuksista maksettavaa tukea Valtionrautateiden tavaraliikenteen rahtitason keskimääräistä nousua vastaavasti.
14 §
Kuljetustukea on haettava kauppa- ja teollisuusministeriöltä kultakin puolivuotiskaudelta erikseen viimeistään kahden kuukauden kuluessa puolivuotiskauden päättymisestä.
15 §
Kirjallinen päätös ennakkotiedosta on valtiota sitova kahden vuoden ajan päätöksen antamisesta lukien edellyttäen, että kuljetustuen maksamisperusteet eivät kyseisenä aikana ole muuttuneet. Päätös on sitova kuitenkin enintään vuoden 1993 loppuun.
16 §
Kauppa- ja teollisuusministeriön on määrättävä kuljetustuki joko kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin, jos tuen saaja on:
1) antanut tukea hakiessaan olennaisessa kohdassa väärän tiedon;
2) salannut tuen myöntämiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja;
3) kieltäytynyt antamasta tuen valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa taikka avustamasta tarpeellisessa määrin tarkastuksen suorittamisessa; tai
4) käyttänyt tuen muuhun kuin mihin se on myönnetty.
Takaisin maksettavalle tuelle on maksettava tuen maksamispäivästä lukien sen takaisinmaksupäivään asti vuotuista korkoa 16 prosenttia.
20 §
Tätä lakia sovelletaan kuljetuksiin, jotka tapahtuvat vuosien 1982-1993 aikana.