Kunnallisen mielisairaanhoitolaitoksen on järjestettävä mielisairaanhoitoa ja toimitettava mielentilan tutkimuksia ensisijaisesti henkilölle, jolla on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka laitosta ylläpitävässä kunnassa tai laitosta ylläpitävän kuntainliiton jäsenkunnassa, sekä sellaiselle kyseisessä kunnassa oleskelevalle Suomen kansalaiselle, jolla ei ole Suomessa väestökirjalain mukaista kotipaikkaa.

Valtion mielisairaalaan otetaan hoidettaviksi mielisairaita ja muita mielenterveyden häiriöitä potevia henkilöitä, joiden hoito on erityisen vaarallista tai erityisen vaikeaa.

Valtion mielisairaalaan voidaan ottaa hoidettaviksi muitakin kuin 1 momentissa mainittuja mielisairaita tai muita mielenterveyden häiriöitä potevia henkilöitä, jollei heidän hoitonsa 9§:ssä tarkoitetussa kunnallisessa mielisairaanhoitolaitoksessa hoidon järjestämisen kannalta ole tarkoituksenmukaista.

Valtion mielisairaalassa voidaan suorittaa mielentilan tutkimuksia henkilöille, joiden mielentila on 25, 33 ja 36 a§:n 2 momentin mukaan tutkittava mielisairaalassa.

Päätöksen valtion mielisairaalaan ottamisesta tekee lääkintöhallitus.

Milloin henkilön mielisairaanhoidon tarpeen selvittämiseksi on välttämätöntä, lääkintöhallitus voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun henkilön mielentilan tutkimista varten mielisairaalaan, kuitenkin enintään 30 päiväksi. Lääkintöhallituksen päätöksen täytäntöönpanosta huolehtii se huoltopiiriä ylläpitävä kunta tai kuntainliitto, jonka on tarvittaessa järjestettävä henkilölle 9§:ssä säädettyä mielisairaanhoitoa.

Kustannukset 33§:ssä tarkoitetusta mielentilan tutkimuksesta suoritetaan valtion varoista.

Jollei muuta ole sovittu, 1 momentissa tarkoitetun korvauksen suorittaa se huoltopiiriä ylläpitävä kunta tai kuntainliitto, jonka on 9§:n 1 momentin mukaisesti järjestettävä potilaalle mielisairaanhoitoa. Jos kunta on jäsenenä useammassa huoltopiirin kuntainliitossa, korvausvelvollisuus on sen huoltopiirin kuntainliitolla, johon kunta kuuluu.