Laki kunnallisista yleissairaaloista annetun lain muuttamisesta (297 / 1988, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
2 §
Sairauksien harvinaisuuden, sairaanhoidon vaativuuden tai sairaanhoidossa tarvittavien erityisten edellytysten perusteella voidaan osa sairaanhoidosta määrätä erityistason sairaanhoidoksi. Erityistason sairaanhoidon järjestämistä varten maa jaetaan erityisvastuualueisiin. Erityisvastuualueet määrää valtioneuvosto siten, että kuhunkin alueeseen kuuluu sellainen keskussairaalapiiri, jonka alueella on lääkärikoulutusta antava yliopisto.
Lääkintöhallituksen tehtävänä on määrätä erityistason sairaanhoitoon kuuluvat tutkimukset, toimenpiteet ja hoito sekä vahvistaa näistä suoritettavaa korvausta määrättäessä noudatettavat kertoimet.
21 §
Keskussairaalan lähettämänä otetaan 2 §:n 5 momentissa tarkoitettuun erityistason sairaanhoitoa antavaan keskussairaalaan potilaita erityistason sairaanhoitoa varten erityisvastuualueeseen kuuluvista keskussairaalapiireistä.
23 §
Jollei muuta ole sovittu, on muun kuin jäsenkunnan potilaan hoitokustannuksista sen keskussairaalan kuntainliiton, jonka jäsenkunnassa potilaalla on väestökirjalain mukainen kotipaikka, ja milloin potilaalla ei ole Suomessa väestökirjalain mukaista kotipaikkaa, sen keskussairaalan kuntainliiton, jonka jäsenkunnassa potilas oleskelee, suoritettava potilasta hoitaneelle keskussairaalan kuntainliitolle korvauksena keskimääräiset hoitokustannukset. Jos kunta on jäsenenä useammassa keskussairaalan kuntainliitossa, korvausvelvollisuus on sen keskussairaalapiirin kuntainliitolla, johon kunta kuuluu.
Laskettaessa korvausta 2 §:n 5 momentissa tarkoitettua erityistason sairaanhoitoa järjestävän keskussairaalan osalta poiketaan 2 momentin säännöksestä seuraavasti:
1) käyttömenojen kokonaismäärään lisätään 10 prosentin sijasta 5 prosenttia; ja
2) vaativasta erityistason sairaanhoidosta perittävää korvausta korotetaan lääkintöhallituksen 2 §:n 6 momentin nojalla vahvistamalla kertoimella.