Laki kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain muuttamisesta (286 / 1988, alkuperäinen)

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia 3§:n 1 momentin ja työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevien määräysten estämättä liukuvasta työajasta siten, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Sovittaessa liukuvan työajan käyttöönotosta on samalla sovittava kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittamisesta, säännöllisen työajan pidennysten ja alitusten enimmäiskertymästä sekä tasoittumisjaksosta.

Liukuvan työajan järjestelmässä säännöllistä vuorokautista työaikaa pidentää tai lyhentää liukuma-aika, joka voi olla enintään kaksi tuntia. Edellä 1 momentissa mainittu enimmäiskertymä saa olla enintään 20 tuntia ja tehdyn viikoittaisen säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin 3§:n 1 momentin tai työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan pituiseksi enintään kalenterivuoden aikana.

Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko sopimus tämän lain mukainen, asia voidaan saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Edellä 3 a §:ssä mainitussa työssä on 6§:ssä tarkoitettua ylityötä työ, jota työnantaja teettää työntekijän suostumuksella 3§:n 1 momentissa ja 3 a§:ssä mainittujen työaikojen lisäksi.

Milloin viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy 3 a§:ssä mainitun liukuvan työajan järjestelmän mukaan ja työnantaja tai työntekijä irtisanoo työsuhteen päättyväksi taikka työntekijä purkaa sen ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 3§:n 1 momentin tai työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan pituiseksi viikossa, lasketaan, montako tuntia tehty keskimääräinen työaika keskenjääneenä ajanjaksona on vuorokautista ylityötä mukaan lukematta viikkoa kohti pitempi kuin säännöllinen työaika ja sanotun tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.