Ympäristöministeriön päätös jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen edistämiseen myönnettävistä avustuksista (265 / 1987, alkuperäinen)
Ympäristöministeriö on jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen edistämiseen valtion tulo- ja menoarviossa osoitetusta määrärahasta myönnettävien avustusten maksamisperusteista päättänyt:
1 §
Ympäristöministeriö myöntää valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista avustuksia jätehuollon ja jätteiden hyödyntämisen kehittämiseen ja kokeiluun, jätteiden hyödyntämistä edistäviin kunnallisiin investointeihin sekä malli- ja tutkimuskaatopaikan perustamiseen ja käyttöön siten kuin tässä päätöksessä määrätään.
Tässä päätöksessä tarkoitettuihin avustuksiin sovelletaan lisäksi kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annettua lakia (35/73) sekä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annettua valtioneuvoston päätöstä (490/65).
2 §
Kehittämis- ja kokeiluavustusta myönnetään yritykselle tai muulle yhteisölle jätehuoltoa taikka jätteiden hyödyntämistä tai niiden määrän vähentämistä edistävien hankkeiden kehittämistä ja kokeilua varten.
Kunnallista investointiavustusta myönnetään kunnalle, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalle sekä näiden lukuun toimivalle yritykselle yhdyskuntajätteiden ja niihin rinnastettavien muiden jätteiden hyödyntämistä edistäviin investointeihin. Investointiavustusta voidaan myöntää myös usean kunnan yhteiseen hankkeeseen, jolloin avustus maksetaan hankkeen toimeenpanosta vastaavalle kunnalle tai kuntien yhteiselle organisaatiolle. Kunnan tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan lukuun toimivalle yritykselle myönnettävä avustus maksetaan asianomaiselle yritykselle.
Malli- ja tutkimuskaatopaikan perustamiseen ja käyttöön tarkoitettua avustusta myönnetään kunnalle tai muulle yhteisölle ympäristöministeriön ja muun asianosaisen kulloinkin erikseen tekemän sopimuksen mukaisesti.
3 §
Kehittämis- ja kokeiluavustuksen ja kunnallisen investointiavustuksen saamisen edellytyksenä on, että
1) kehittämis- ja kokeiluhanke edistää jätteiden hyödyntämistä tai niiden määrän vähentämistä taikka muutoin entistä tarkoituksenmukaisemman jätehuollon järjestämistä;
2) kunnallinen investointihanke edistää jätteiden hyödyntämistä;
3) kehittämis- ja kokeiluhankkeen kokonaiskustannukset ovat vähintään 50 000 markkaa ja kunnallisen investointihankkeen kokonaiskustannukset vähintään 200 000 markkaa; sekä
4) kunnallista investointihanketta ei ole aloitettu ennenkuin ympäristöministeriö on tehnyt päätöksen avustuksen myöntämisestä tai antanut luvan hankkeen aloittamiseen.
4 §
Kehittämis- ja kokeiluavustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia ja kunnallista investointiavustusta enintään 20 prosenttia hankkeen aiheuttamista hyväksyttävistä kustannuksista.
Jos hankkeeseen on myönnetty valtion tai Kehitysaluerahasto Oy - Utvecklingsområdesfonden Ab:n varoista muuta avustusta tai lainaa taikka sellaista luottolaitoksen lainaa, josta valtio maksaa korkotukea, ei näiden sekä kehittämis- ja kokeiluavustuksen tai kunnallisen investointiavustuksen yhteismäärä saa ylittää 70 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista.
5 §
Kehittämis- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat kustannukset, jotka aiheutuvat kehittämis- ja kokeiluhankkeeseen kuuluvista tutkimuksista ja selvityksistä, nimenomaan kehittämis- ja kokeiluhankkeeseen tarvittavien koneiden ja laitteiden suunnittelusta ja hankinnasta, kehittämis- ja kokeilujakson aikana käytettävien raaka- ja tarveaineiden hankinnasta sekä hankkeen aiheuttamista välittömistä palkka- ja muista henkilöstömenoista. Henkilöstömenojen määräksi katsotaan 60 prosenttia mainituista palkoista.
Kunnallisen investointihankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat kustannukset, jotka aiheutuvat hanketta välittömästi palvelevien rakennusten ja varastojen rakentamisesta sekä jätteiden keräily-, vastaanotto-, lajittelu- ja käsittelylaitteiden ja koneiden hankinnasta ja asentamisesta sekä näiden suunnittelusta.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole kustannukset, jotka aiheutuvat maapohjan hankinnasta. Kehittämis- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole rakennuksista aiheutuvat kustannukset.
6 §
Hakemus kehittämis- ja kokeiluavustuksen tai kunnallisen investointiavustuksen saamiseksi osoitetaan ympäristöministeriölle ja toimitetaan kolmin kappalein asianomaiseen lääninhallitukseen. Lääninhallitus lähettää hakemusasiakirjat ja oman lausuntonsa niistä ympäristöministeriöön.
7 §
Kehittämis- ja kokeiluavustusta ja kunnallista investointiavustusta koskevassa hakemuksessa tulee olla:
1) selvitys avustuksen hakijasta;
2) hankkeen toteuttamissuunnitelma, kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma;
3) haettavan avustuksen määrä;
4) selvitys hankkeen merkityksestä jätehuollon järjestämiselle, jätteiden määrän vähentämiselle ja niiden hyödyntämiselle; sekä
5) ympäristöministeriön tarpeellisiksi katsomat muut tiedot.
Kunnallista investointiavustusta koskevassa hakemuksessa tulee olla edellä 1 momentissa mainittujen selvitysten lisäksi hankkeen kannattavuuslaskelma, rahoitusaikataulu, hankkeen toteutusaikataulu sekä selvitys hankkeen työllisyysvaikutuksesta.
8 §
Kehittämis- ja kokeiluavustuksen myöntämisestä ympäristöministeriö tekee hankekohtaisen päätöksen. Päätökseen liitetään ympäristöministeriön ja hakijan välinen sopimus, jossa sovitaan ainakin:
1) hankkeen sisällöstä ja tavoitteista;
2) hankkeen toteuttamissuunnitelmasta, kustannusarviosta ja rahoitussuunnitelmasta sekä ympäristöministeriön rahoitusosuudesta ja sen maksatuksesta;
3) siitä erillisestä tilinpidosta, jota on pidettävä hankkeen kustannuksista;
4) hankkeen edistymisestä ja sen tuloksista ympäristöministeriölle annettavista selvityksistä;
5) hanketta johtavasta henkilöstä; sekä
6) hankkeen tulosten omistus- ja käyttöoikeudesta sekä salassapidosta.
Kunnallisen investointiavustuksen myöntämisestä ympäristöministeriö tekee hankekohtaisen päätöksen. Investointiavustus maksetaan hankkeen edistymisen mukaan 1-4 erässä. Maksuerien suuruus ja niiden liittyminen hankkeen edistymiseen ilmoitetaan avustuspäätöksessä. Viimeinen erä, joka on vähintään 25 prosenttia avustuksen määrästä, maksetaan, kun hanke on toteutettu ja ympäristöministeriön määräämä tarkastaja on sen tarkastanut.
9 §
Ympäristöministeriö voi purkaa kehitys- ja kokeilutoiminnan avustamista koskevan päätöksen ja siihen liitetyn sopimuksen seuraavissa tapauksissa:
1) hankkeen tavoitteet tai muut sitä koskevat olennaiset seikat ovat muuttuneet siten tai niistä on saatu sellaisia uusia tietoja, ettei hankkeen jatkaminen ole asianmukaista;
2) avustuksen saaja on menetellyt päätöksen tai siihen liitetyn sopimuksen ehtojen vastaisesti; tai
3) avustuksen saaja on antanut avustusta hakiessaan tai sen jälkeen väärän tiedon taikka salannut avustuksen myöntämiseen vaikuttavia seikkoja.
Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ympäristöministeriö voi määrätä avustuksen tai sen osan maksettavaksi takaisin.
Edellä 1 ja 2 momentissa sanottu koskee soveltuvin osin myös kunnallista investointiavustusta. Ympäristöministeriö voi periä takaisin kunnallisen investointiavustuksen tai sen osan myös, jos avustuksen saaja keskeyttää hankkeen toteutuksen.
10 §
Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1987.