Tämä laki koskee myös puutarhaviljelyä, turkistarhausta, hevosten kasvatusta, ratsastukseen liittyvää yritystoimintaa, mehiläishoitoa ja kalanviljelyä joko yksin tai varsinaisen maatilatalouden ohella sekä muuta erikoismaataloutta samoin kuin poro- ja kalataloutta varsinaisen maatilatalouden ohella harjoitettuna.

Metsätaloudesta ja metsätaloustilasta on vastaavasti voimassa, mitä maatilataloudesta ja maatilasta on tässä laissa säädetty, ellei erikseen ole toisin mainittu.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa yhden tai useamman samalle omistajalle kuuluvan tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta sekä metsätaloustilalla vastaavaa metsätaloudellista kokonaisuutta, joka käsittää metsämaata vähintään niin paljon, että sen puuntuotto alueesta riippuen on, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, vähintään 150-300 kuutiometriä vuodessa. Asuntotilalla tarkoitetaan tässä laissa tilaa tai aluetta, joka sillä olevine rakennuksineen on tarkoitettu käytettäväksi pysyväisluonteiseen asumiseen. Maatila, jolla harjoitetaan yksinomaan tai pääasiallisesti turkistarhausta, voi sijaita myös vuokraoikeudella hallitulla maalla.

Metsähallituksella on oikeus vaihtaa hallinnassaan olevaa sellaista valtion maata, joka on tarkoituksenmukaisesti käytettävissä tässä laissa tarkoitetuiksi lisäalueiksi, maatilahallituksen hallinnassa olevaan maahan, joka arvoltaan vastaa metsähallituksen maan arvoa. Mikäli vaihdettavat alueet eivät kuitenkaan arvoltaan täysin vastaa toisiaan, korvataan erotus rahana. Jos metsähallitukselle korvattava määrä nousee asetuksella säädettävää määrää suuremmaksi, on sen saatava vaihtoon lisäksi valtioneuvoston lupa.

Metsätaloustilaan ei saa liittää maatalousmaata, ellei kysymys ole 49§:n mukaan metsitettävästä alueesta, enempää kuin 0,5 hehtaaria.

Tämän lain mukaan voidaan myöntää lainaa:

Perusparannuslainoja voidaan myöntää muitakin tiloja kuin maatiloja varten sekä vesihuoltolainoja, sähköistämislainoja ja turvetuotantolainoja sekä irtaimistolainoja turvetuotannossa tarvittavien koneiden ja laitteiden hankkimista varten muillekin yksityisille henkilöille kuin tilan viljelijöille ja metsätalouden harjoittajille. Tällaiselle henkilölle voidaan myös myöntää tielainaa yhteishankkeena suoritettavaan tientekotyöhön osallistumiseksi silloin, kun hankkeessa osakkaana olevat viljelijät ja metsätalouden harjoittajat, joiden osalta samaan hankkeeseen on myönnetty kyseistä lainaa tai 74§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua avustusta, edustavat vähintään puolta hankkeen tieyksiköistä. Vesihuoltolainoja voidaan myöntää myös yhtymille.

Maanostolainaa voidaan asetuksella tarkemmin säädettävin edellytyksin myöntää myös henkilölle, jonka vanhemmat tai toinen vanhemmista omistaa maatilan tai joka yhdessä vanhempiensa tai heistä toisen kanssa omistaa maatilan, sellaisen tilan tai alueen hankkimista varten, joka soveltuu tämän lain mukaan lisäalueeksi sanottuun maatilaan. Niin ikään voidaan maanostolainaa asetuksella tarkemmin säädettävin edellytyksin myöntää yhden tai useamman määräosan hankkimista varten tilasta, johon hakijan vanhemmilla tai heistä toisella on osuus. Edellä tässä momentissa sanottu ei kuitenkaan koske metsätaloustilaa. Maatilahallitus voi sallia maanostolainaa myönnettäväksi puolisoiden omaisuuden osituksessa viljelijän tai metsätalouden harjoittajan maksettavaksi tulleen tasingon ja perinnönjaon yhteydessä viljelijän tai metsätalouden harjoittajan maksettavaksi tulleen lakiosan täydennyksen suorittamista varten, sikäli kuin tasinko johtuu hänen yksinomaiseen omistukseensa jääneen maatilan tai sen osan arvosta tai lakiosan täydennys johtuu hänen perittävältä tämän eläessä kokonaan tai osittain ennakkoperintönä tai lahjana saamansa maatilan tai sen osan arvosta. Lisäksi voidaan maanostolainaa myöntää myös yhteismetsän osakaskunnalle yhteismetsäosuuden tai metsätalouden harjoittamiseen soveltuvan maan hankkimista varten.

Yksityisten viljelijöiden perustamille yhtymille, joiden tarkoituksena on harjoittaa maataloudellista yhteistoimintaa, voidaan myöntää lainaa tämän pykälän 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin. Irtaimistolainaa voidaan myöntää yksityiselle viljelijälle myös osuuden rahoittamiseen sellaisesta maatalouskoneesta tai -laitteesta, joka hankitaan käytettäväksi yhteisesti yhden tai useamman muun viljelijän kanssa. Niin ikään voidaan irtaimistolainaa myöntää viljelijäin yhteiskäyttöön tarkoitetun maatalouskoneen ja -laitteen hankkimiseen maamiesseuran tai muun viljelijäin muodostaman yhdistyksen omistukseen.

Maanostolainaa voidaan myöntää enintään 75 prosenttia 52§:n 1 momentin 1 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitetun omaisuuden luovutushinnasta tai 52§:n 3 momentissa tarkoitetun tasingon taikka lakiosan täydennyksen määrästä, ja enintään 50 prosenttia viimeksi mainitussa momentissa tarkoitetun omaisuuden hinnasta sekä sisarosuuslainaa enintään 75 prosenttia 52§:n 1 momentin 2 kohdassa ja 5 momentissa tarkoitetun omaisuuden luovutushinnasta. Milloin hakijana on ensimmäistä maatilaansa alle 35-vuotiaana hankkiva henkilö, saadaan lainoitettavaan luovutushintaan, sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää, sisällyttää myös maa- ja metsätalousirtaimiston osuutta hinnasta. Sellaisen kaupan rahoittamiseen, jossa hankittavan omaisuuden, maatilataloudellisiin tarkoituksiin käytettynä, luovutushinta ilmeisesti ylittää paikkakunnan käyvän hinnan, ei maanosto- tai sisarosuuslainaa saa myöntää. Milloin kysymys on pellon käyvän hinnan arvioimisesta, on erityisesti otettava huomioon maan laatu ja sijainti, viljelyn kannattavuus paikkakunnalla sekä muut sen kaltaiset hintaan vaikuttavat seikat.

Edellä 51§:ssä tarkoitetuista varoista myönnetyistä lainoista maksetaan luottolaitokselle tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista korkohyvityksenä määrä, joka saadaan, kun korkoprosenttina käytetään Suomen Pankin perimän peruskoron, lisättynä 2,25 prosenttiyksiköllä, ja lainan saajan maksaman koron välistä erotusta.

Milloin 3 momentissa tarkoitettu lykkäys koskee korkotukilainan korkoa, maksetaan luottolaitokselle lykkäyksen ajalta korkohyvityksenä määrä, joka saadaan, kun korkoprosenttina käytetään Suomen Pankin perimää peruskorkoa lisättynä vuoden 1986 tammikuun 1 päivän jälkeen myönnettyjen korkotukilainojen osalta kahdella prosenttiyksiköllä sekä vuoden 1988 tammikuun 1 päivän jälkeen myönnettyjen korkotukilainojen osalta 2,25 prosenttiyksiköllä.