Laki pellonraivausma… (1318 / 1987, alkuperäinen)

Voimassaolo ei tiedossa

Laki pellonraivausmaksusta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (1318 / 1987, alkuperäinen)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

Tämän lain mukaisena raivauksena ei pidetä kuitenkaan sellaisen 2 momentissa tarkoitetun viljelemättömän peltoalueen raivaamista, jonka valtio on luovuttanut vuoden 1984 jälkeen maatilalain (188/77) nojalla peltona käytettäväksi tai jonka kuivatus valtion tuella tai jakolain (594/61) 97§:ssä tarkoitetulla tavalla on valmistunut sanotun vuoden jälkeen. Myöskään sellaista raivausta, jota varten on luontaiselinkeinolain (610/84), kolttalain (611/84), porotilalain (590/69), maatilalain tai Vuotoksen alueen maa- ja metsätalouden kehittämistoimenpiteistä annettujen valtioneuvoston päätösten (123/84, 262/85, 260/86 ja 344/87) nojalla myönnetty avustusta tai lainaa taikka jota tarkoitetaan jakolain 98 b §:ssä, ei katsota tämän lain mukaiseksi raivaukseksi.

Pellonraivausmaksua on suoritettava 300 markkaa kultakin täydeltä aarilta. Maksua ei kuitenkaan peritä, jos sen määrä samalle omistajalle kuuluvien alueiden osalta ei ylitä vuosien 1987-1988 aikana yhteensä 3 000 markkaa.

3 a§

Pellonraivausmaksua ei ole suoritettava, jos maatilahallitus on ennen raivauksen aloittamista tehdystä hakemuksesta myöntänyt pellonraivaukseen luvan. Lupa voidaan myöntää:

1) jos maatilasta luovutetaan raivausalaa vastaava viljelyksessä oleva peltoala muuhun kuin maataloudelliseen tarkoitukseen;

2) jos maatilan omistaja antaa sitoumuksen siitä, että hän kolmen vuoden kuluessa sitoumuksen antamisesta metsittää ilman valtion varoista myönnettävää tukea tai palkkiota suuruudeltaan raivausalaa vastaavan pellon;

3) jos pellonraivaukseen on tarkoitus ryhtyä pientilan rehuomavaraisuuden saattamiseksi enintään 75 prosentiksi karjan rehuntarpeesta luontaiselinkeinolain 2§:ssä tarkoitetulla alueella tai muualla maassa kun rehuomavaraisuus on maatilan omistus- tai hallintaoikeuden vaihduttua alentunut joko maatilan peltoa koskevan vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi taikka sen johdosta, ettei maatilan aikaisemman omistajan tai haltijan tekemää vuokrasopimusta siirretä tilan uudelle omistajalle tai haltijalle; tai

4) jos pellonraivaukseen on tarkoitus ryhtyä vähäisessä määrin sellaisella Suomen aluevesillä olevalla saarella, jolle ei ole tieyhteyttä eikä varsinaista lauttayhteyttä.

Luvan myöntämisen edellytyksenä on 1 momentin 1-3 kohtien osalta lisäksi, että maatilalaissa tarkoitetut sisarosuuslainan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

Maatilalla tarkoitetaan tässä laissa yhden tai useamman samalle omistajalle kuuluvan tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta. Puolisot katsotaan tällöin yhdeksi omistajaksi. Tilanosalla tarkoitetaan tilan määräosaa ja määräalaa.

Pellonraivausmaksun määräämistä varten maanomistajan on annettava maatalouslautakunnalle vahvistetulla lomakkeella ilmoitus kunkin kalenterivuoden helmikuun loppuun mennessä lain voimaantulon jälkeen edellisenä kalenterivuonna suoritetusta pellonraivauksesta.

Jos maan omistaja on laiminlyönyt kokonaan tai osittain 3 a§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun metsityssitoumusta koskevan velvoitteen tai jos hän kahtena vuotena metsityksen toimittamisen jälkeen on laiminlyönyt taimikon hoidon eikä hän maatalouspiirin maataloustoimiston kehotuksestakaan sitä annetussa määräajassa tee, on pellonraivausmaksu raivausalasta kyseistä laiminlyötyä alaa vastaavasti määrättävä maksettavaksi enintään 20 prosentilla korotettuna. Maksun määräämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä edellä tässä laissa on säädetty.

18§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1987. Sitä sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen vuosina 1987-1988 aloitettuihin pellonraivauksiin.