Valtioneuvoston päätös energiataloudellisen tutkimuksen ja koetoiminnan edistämiseen myönnettävien avustusten yleisistä ehdoista (126 / 1987, alkuperäinen)
Valtioneuvosto on kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä päättänyt:
1 §
Kauppa- ja teollisuusministeriö myöntää valtion tulo- ja menoarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa avustuksia energiataloudelliseen tutkimukseen ja koetoimintaan sekä ydinenergia-alan teknologiseen kehitystoimintaan siten kuin tässä päätöksessä määrätään.
Avustuksilla tuetaan sellaista tutkimusta ja koetoimintaa, jolla on saavutettavissa Suomen energiataloudessa hyödynnettäviä tai käyttöön otettavia tuloksia. Koetoiminnalla tarkoitetaan todellisessa mittakaavassa tapahtuvaa uusien laitteiden, menettelytapojen ja ratkaisujen koeluontoista käyttöönottoa.
Jollei tästä päätöksestä muuta johdu, sovelletaan avustusten myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa valtioneuvoston päätöstä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65).
Tätä päätöstä sovelletaan myös myönnettäessä avustuksia kunnille ja kuntainliitoille siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (35/73) kanssa.
2 §
Avustuksia voidaan myöntää tulo- ja menoarvion perustelujen mukaisesti hyväksyttäviin tutkimus- ja koetoimintahankkeen henkilöstökuluihin, projektille välttämättömiin laitteistoista, aineista ja tarvikkeista, matkoista ja vieraista palveluista aiheutuviin kustannuksiin, yleiskuluihin sekä projektin julkistamisen ja siitä tiedottamisen kustannuksiin. Avustuksia voidaan myöntää myös kansainvälisiin hankkeisiin osallistumisesta aiheutuviin hyväksyttäviin kustannuksiin.
Jos avustuksen saaja on itse tulosten pääasiallisin hyödyntäjä, voidaan avustusta myöntää enintään 50 prosenttia hankkeesta aiheutuvista hyväksyttävistä kustannuksista ja muissa tapauksissa enintään 75 prosenttia mainituista kustannuksista, jollei erityisistä syistä muuta johdu.
3 §
Tutkimus- ja koetoimintahankkeiden ehdoista laadittavassa sopimuksessa tai kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä on määrättävä ainakin:
1) hankkeen aihe ja tavoitteet;
2) hankkeen toteuttamissuunnitelma, kustannusarvio, valtion rahoitusosuus ja sen maksatus;
3) siitä erillisestä tilinpidosta, jota on pidettävä hankkeen kustannuksista;
4) hankkeen valvonnasta sekä edistymisestä ja tuloksista ministeriölle annettavista selvityksistä;
5) ministeriön oikeudesta tarkastaa avustuksen saajan luona hankkeen toteutusta ja tilinpitoa;
6) hankkeen vastuullinen johtaja;
7) hankkeen siirtämisestä kolmannelle osapuolelle;
8) hankkeen tulosten omistus- ja käyttöoikeudesta; sekä
9) ministeriön oikeudesta purkaa sopimus tai päätös.
4 §
Ministeriön tulee sopia tai päättää tutkimuksen ja koetoiminnan tulosten ja hankittujen laitteiden omistus- ja käyttöoikeudesta rahoitusosuutensa puitteissa siten, että ne ensisijaisesti jäävät avustuksen saajan omaisuudeksi edellyttäen, että sopimuksessa tai päätöksessä mainitun määräajan kuluessa on ryhdytty toimenpiteisiin niiden taloudelliseksi hyväksikäyttämiseksi. Jos avustuksen osuus hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista ylittää 50 prosenttia, on ministeriöllä oikeus määrätä hankkeen tulosten hyväksikäytöstä.
5 §
Kauppa- ja teollisuusministeriön tulee myöntää avustus muutoin seuraavilla ehdoilla:
1) Jos tutkimus- ja koetoiminnan kohteena olevan laitteen tai menetelmän käyttöedellytyksissä tai muissa olosuhteissa on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei hankkeen jatkamista voida enää pitää tarkoituksenmukaisena, kauppa- ja teollisuusministeriö voi purkaa hanketta koskevan sopimuksen tai päätöksen.
2) Jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty tai avustusta hakiessaan ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti, on avustus tai sen osa palautettava valtiolle, jollei kauppa- ja teollisuusministeriö erityisistä syistä toisin määrää. Avustuksen saajan on lisäksi suoritettava palautettavalle määrälle sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka on neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko.
3) Milloin valtionavustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan, on valtionavustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta, ellei kauppa- ja teollisuusministeriö valtionavustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä toisin päätä. Vastaavasti on meneteltävä myös vahinkotapahtuman sattuessa vakuutetulle omaisuudelle. Mitä edellä on sanottu omaisuuden arvosta, koskee tällöin saatavaa vakuutus- tai muuta korvausta.
4) Avustuksen saajan on ilmoitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle edellä 3 kohdassa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta ja avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.
5) Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai avustuksen saaja ei ole 4 kohdan mukaisesti tehnyt siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainitussa tapauksessa olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta lukien.
6 §
Avustuksia koskevien asioiden salassapidosta on voimassa, mitä liike- ja ammattisalaisuudesta on erikseen säädetty.
7 §
Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tämän päätöksen soveltamisesta tarvittaessa tarkempia ohjeita.
8 §
Tämä päätös tulee voimaan 18 päivänä helmikuuta 1987.
Tällä päätöksellä kumotaan energiataloudellisen koetoiminnan edistämiseen myönnettävien avustusten yleisistä ehdoista 28 päivänä heinäkuuta 1983 annettu valtioneuvoston päätös (667/83) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.