Vaihto-omaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihtoomaisuuden hankintamenosta on verovelvollisenkulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavanvaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan.

Verovuoden kulua on verovelvollisen sitävaatiessa lisäksi 46 a §:n 3 momentissa mainituin rajoituksin enintään 50 prosenttia siitähankintamenon osasta, jota ei 1 momentinsäännösten perusteella ole katsottu kuluksi.

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuotoksi. Mikäli verovelvollinen jatkaaelinkeinotoimintaansa ja tekee todennäköiseksiaikovansa hankkia uutta kuluvaa käyttöomaisuutta, menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyttä erää ei kuitenkaan katsota verovuoden tuotoksi, vaan se vähennetään kahdentai, mikäli sen läänin lääninverovirasto, jonkaalueella verovelvollisen kotipaikka on, verovelvollisen hakemuksesta erityisistä syistä niinpäättää, useamman seuraavan verovuoden aikana käyttöön otetun kuluvan käyttöomaisuudenhankintamenoista. Vähennys voidaan tehdämyös verovelvollisen toisessa liiketulolähteessäkäyttöön otetun kuluvan käyttöomaisuudenhankintamenosta. Edellä mainituin tavoin vähentämättä jäänyt erä luetaan sen verovuodenveronalaiseksi tuotoksi, minkä aikana se olisiviimeistään ollut käyttöomaisuuden hankintamenosta vähennettävä.

Mikäli verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja tekee todennäköiseksi aikovansakorjata vahingoittuneen käyttöomaisuuden taihankkia uutta kuluvaa käyttöomaisuutta, tuloutetaan 34, 36 ,37, 38 ja 39 §:ssä tarkoitetustakäyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet poistamatontahankintamenon vastaavaa osaa lukuun ottamatta vähentämällä ne uuden käyttöomaisuudenhankintamenosta tai vaurioituneen käyttöomaisuuden kuntoon saattamisesta johtuneista menoista. Vähennys voidaan tehdä myös verovelvollisen toisessa liiketulolähteessä käyttöönotetun uuden kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenosta. Luovutushinta ja vastike tai niiden osa, joita ei ole edellä mainituin tavoin vähennetty sinä verovuonna, jona käyttöomaisuuson luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut,eikä kolmena tai, mikäli sen läänin lääninverovirasto, jonka alueella verovelvollisen kotipaikka on, verovelvollisen hakemuksesta erityisistäsyistä niin päättää, useampana sitä seuraavanaverovuotena, luetaan sen verovuoden tuotoksi,minkä aikana se olisi viimeistään ollut käyttöomaisuuden hankintamenosta vähennettävä.

Verovelvollinen, raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksia lukuun ottamatta, saa vähentää verovuonna tekemänsä toimintavarauksen, joka saaolla enintään 50 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta ennen varauksen tekemistä,kuitenkin niin, että verovuonna ja aikaisemmintehtyjen purkamattomien toimintavarausten yhteismäärä ei saa ylittää 10 prosenttia tilikaudenpäättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikanamaksettujen ennakonpidätysten alaisten palkkojen määrästä.

Se osa toimintavarausten määrästä, joka ylittää 1 momentissa tarkoitetun toimintavaraustenenimmäismäärän, on tuloutettava sinä verovuonna, jona enimmäismäärä on ylitetty.Verovelvollisen 28 §:n 2 momentin nojallakuluksi luettava vaihto-omaisuuden hankintamenon määrä sekä verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien toimintavarausten määräeivät yhdessä saa ylittää toimintavaraustenenimmäismäärää tai hankintamenosta kuluksiluettavan osan enimmäismäärää sen mukaan,kumpi näistä on suurempi.

Milloin avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiöpuretaan ja sen omaisuus siirtyy yhtiön toimintaa jatkamaan perustetulle osakeyhtiölle, jonkaosakkeista puretun yhtiön osakkaat omistavatvähintään kaksi kolmannesta, vähennetäänyhtiön verotuksessa vielä vähentämättä olevatvähennyskelpoiset menot osakeyhtiön tulostasamalla tavalla kuin ne olisi vähennetty puretun yhtiön tulosta.