Rajan pääte- ja kulmapisteisiin on tehtävä numeroidut pyykit.

Pyykki on tehtävä kestävästä aineesta. Sen tulee pysyä tukevasti maassa, olla tunnistettavissa pyykiksi ja tarpeen mukaan erotuttava maastossa. Pyykin koosta, muodosta ja muista pyykille asetettavista vaatimuksista määrää maanmittaushallitus.

Jos rajan pääte- tai kulmapiste sattuu paikkaan, johon pyykkiä ei voida sijoittaa tai jossa se ei säily tahi jossa siitä olisi huomattavaa haittaa, saadaan rajapisteen paikka osoittaa rakentamalla pyykki kullekin rajapisteestä lähtevälle rajalinjalle tai erityisistä syistä sen jatkeelle. Jollei rajapisteen paikkaa voida tällä tavoin tarkoin osoittaa, on sen läheisyyteen rakennettava kaksi pyykkiä, joista mitattujen sidemittojen avulla paikka voidaan osoittaa.

Muualla kuin viljellyllä maalla on rajalinjalle asetettava rajaviittoja kaikille 300 metriä pitemmille rajoille, ensi sijassa maaston korkeimmille kohdille ja keskimäärin 200 metrin etäisyydelle toisistaan.

Rajaviitan on täytettävä 124 §:n 2 momentissa pyykille asetetut vaatimukset. Rajaviitan koosta, muodosta ja muista rajaviitalle asetettavista vaatimuksista määrää maanmittaushallitus.

Toimituksessa perustettujen rasitteiden asema ja laajuus on määrättävä ja merkittävä karttaan. Rasitteet on selitettävä pöytäkirjassa. Tarpeen vaatiessa ne on myös pysyvästi merkittävä maastoon sellaisilla merkeillä, jotka täyttävät pyykille asetetut vaatimukset. Merkit saadaan kuitenkin jättää numeroimatta.