Laki eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain muuttamisesta (190 / 1967, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
8§
Avioliiton peruutumista, asumuseroa tai avioeroa koskeva kanne voidaan ottaa Suomessa tutkittavaksi, jos
1) molemmat puolisot ovat Suomen kansalaisia tahi kantaja on Suomen kansalainen ja hänellä on tai on ollut täällä kotipaikka; taikka
2) kantajalla on viimeksi kahden vuoden ajan ollut tai vastaajalla on täällä kotipaikka.
Milloin puolisot yhteisesti hakevat asumuseroa tai avioeroa, voidaan kanne ottaa Suomessa tutkittavaksi, jos jommankumman puolison vireille panema asumuseroa tai avioeroa tarkoittava kanne voitaisiin 1 momentin mukaan ottaa täällä tutkittavaksi.
Kanne, joka tarkoittaa avioliiton peruutumista, voidaan, paitsi 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin, tutkia Suomessa myös, jos
1) vihkimisen on toimittanut Suomen viranomainen; tai
2) kantaja oli avioliittoa päätettäessä Suomen kansalainen.
Milloin virallinen syyttäjä on tehnyt vaatimuksen avioliiton peruutumisesta, voidaan se ottaa Suomessa tutkittavaksi, jos jommankumman vastaajana olevan puolison kanne avioliiton peruutumisesta voitaisiin 1 tai 3 momentin mukaan ottaa täällä tutkittavaksi.
9§
Avioliiton peruutumista, asumuseroa tai avioeroa koskevaan kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, mikäli ei jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu.
10§
Avioliittoa älköön tuomittako peruutumaan sillä perusteella, että puoliso oli ennestään avioliitossa, ellei perustetta siihen ole myös sen valtion lain mukaan, johon puolisot avioliittoa päätettäessä kuuluivat, tai, jos he kuuluivat eri valtioihin, kummankin valtion lain mukaan, älköönkä muunkaan syyn nojalla puolison kanteesta, ellei siihen ole perustetta Suomen lain ohella sen valtion lain mukaan, johon hän tähän avioliittoon mennessään kuului.
Jos kumpikaan puolisoista ei ole Suomen kanalainen, älköön heitä tuomittako avioeroon, ellei perustetta siihen ole myös jommankumman puolison kotimaan lain mukaan. Mikäli jommallakummalla puolisolla on viimeksi vähintään kahden vuoden ajan ollut kotipaikka Suomessa, sovelletaan kuitenkin pelkästään Suomen lakia.
11§
Milloin vieraan valtion viranomaisen antamalla päätöksellä on tuomittu avioliitto peruutumaan tahi puolisot asumuseroon tai avioeroon, on päätöstä ilman erityistä vahvistamista pidettävä Suomessa pätevänä,
1) jos molemmat puolisot päätöstä annettaessa olivat sen valtion kansalaisia, johon viranomainen kuuluu; tai
2) mikäli päätös koskee puolisoita, joista kumpikaan ei silloin ollut Suomen kansalainen ja joista toinen tai molemmat olivat jonkin muun valtion kansalaisia kuin sen, johon viranomainen kuuluu, ja päätös kumpaisenkin puolison kotimaassa katsotaan päteväksi.
Mikäli vieraan valtion viranomaisen antama päätös koskee
1) puolisoita, joista ainakin toinen päätöstä annettaessa oli Suomen kansalainen, tai
2) puolisoita, joita 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan, mutta päätös ei täytä sanotussa kohdassa mainittua ehtoa,
on päätös Suomessa pätevä vain, jos se on jäljempänä mainituin tavoin vahvistettu.
12§
Päätös, jota 11 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, voidaan täällä vahvistaa, mikäli jommallakummalla puolisolla on kansalaisuuteensa tai kotipaikkaansa nähden ollut sellainen yhteys kysymyksessä olevaan vieraaseen valtioon, että sen viranomaisella on katsottava olleen riittävä aihe ottaa asia tutkittavaksi, ja mikäli päätös ei ole olennaisesti ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen kanssa.
13§
Edellä 12 §:ssä tarkoitettua vahvistamista haetaan Helsingin hovioikeudelta. Hovioikeuden asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta.
50§
Mitä 8 §:ssä on säädetty oikeudesta täällä ajaa kannetta avioliiton peruutumisesta, on soveltuvin kohdin voimassa myös avioliiton julistamisesta mitättömäksi muotovirheen perusteella.
Vieraan valtion viranomaisen antamaan päätökseen, jolla avioliitto on muotovirheen perusteella julistettu mitättömäksi, on 11, 12 ja 13 §:n säännöksiä vastaavasti sovellettava.
51§
Samassa järjestyksessä voidaan säätää, että 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tai 50 §:n 4 momentissa tarkoitettu määrätyn vieraan valtion viranomaisen antama päätös, joka koskee Suomen kansalaista, on täällä pidettävä pätevänä ilman 13 §:ssä säädettyä vahvistamista.