Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (1269 / 2025, alkuperäinen)

Ominaispiirteitä selvitettäessä, lisäselvityksiä tehtäessä sekä vesien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa samankaltaisia pintavesiä ja pohjavesiä voidaan tarkastella ryhminä. Ryhmän vesimuodostumien tulee olla samalla vesienhoitoalueella ja edustaa samaa pintavesityyppiä tai geologisesti samankaltaista pohjavesialuetta ja niihin kohdistuvien ihmistoiminnan vaikutusten tulee olla samankaltaisia ja samaa suuruusluokkaa.

Tässä luvussa tarkoitetaan pintaveden ekologisen tilan luokittelussa:

Pintaveden ekologisen tilan luokittelua varten vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen jaottelee luonnonoloiltaan samankaltaiset pintavedet joki-, järvi- ja rannikkovesityyppeihin sekä jokisuun vaihettumisalueisiin liitteen 2 kohdassa A esitettyjen tekijöiden perusteella. Liitteen 2 kohdassa luetellaan Suomessa käytössä olevat pintavesityypit. Liitteen 2 lisäksi jaotteluun sovelletaan, mitä vesipuitedirektiivin liitteessä II säädetään.

Kalataloustehtäviä hoitava elinvoimakeskus ja Luonnonvarakeskus toimittavat luokittelussa tarpeelliset tiedot kalastosta vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselle sekä Suomen ympäristökeskukselle.

Luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla ottaen huomioon niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Vesimuodostuman ekologinen tila määräytyy heikoimman tekijän tilan mukaan. Fysikaalis-kemialliset tekijät voivat kuitenkin laskea vesimuodostuman tilan enintään tyydyttävään ja hydrologis-morfologiset tekijät enintään hyvään. Jos vesimuodostuman biologisten tekijöiden tilaa ei voida luotettavasti määrittää seuranta-aineiston perusteella, voidaan ekologinen tila arvioida fysikaalis-kemiallisten tai hydrologis-morfologisten tekijöiden avulla niiden biologisten vaikutusten kautta myös edellä mainittuja heikompaan tilaan.

Biologisen tekijän tilan luokittelussa käytetään kyseiseen vesimuodostumaan kohdistuvien paineiden vaikutuksia kuvaavia, liitteessä 2 b esitettyjä seurantaohjelman olennaisia muuttujia.

Kunkin biologisen tekijän ja sitä kuvaavien muuttujien tila erinomaisesta huonoon ilmaistaan ekologisena laatusuhteena asteikolla 1–0. Ekologinen laatusuhde lasketaan vertaamalla havaittua arvoa 12 b §:ssä tarkoitettuja vertailuoloja kuvaavaan arvoon.

Luokittelussa huomioidaan seurantaohjelmien tuottamien tulosten edustavuus, luotettavuus ja tarkkuustaso. Luokittelujaksolla käytetään vähintään luokittelua edeltävien kuuden vuoden saatavilla olevia seuranta-aineistoja.

Biologisen tekijän erinomaisen ja hyvän sekä hyvän ja tyydyttävän luokkien rajat perustuvat yhteiseurooppalaisissa pintavesityypeissä Euroopan komission interkalibrointipäätöksiin.

Suomen ympäristökeskus määrittää kullekin 10 §:ssä tarkoitetulle pintavesityypille vertailuolot liitteessä 1 esitettyjen erinomaisen tilan määritelmien mukaan ottaen huomioon Luonnonvarakeskukselta saadut tiedot kalastosta. Vertailuolojen määrittäminen perustuu joko vertailualueisiin tai mallintamiseen taikka näiden menetelmien yhdistelmään. Jos näitä menetelmiä ei voida käyttää, vertailuolot voidaan määritellä myös asiantuntija-arviota käyttäen.

Lisäksi Suomen ympäristökeskus määrittää liitteen 2 b mukaisille biologisten tekijöiden tilaa kuvaaville muuttujille tyyppikohtaiset raja-arvot ja tilan laskennassa käytettävät säännöt.

Suomen ympäristökeskuksen on määrittäessään vertailuoloja ja raja-arvoja varattava keskeisille viranomaisille ja muille keskeisille tahoille tilaisuus tulla kuulluiksi uusien ja tarkistettujen tietojen osalta.

Suomen ympäristökeskus julkaisee pintavesityyppien vertailuolot ja muuttujien tyyppikohtaiset raja-arvot sekä laskennan säännöt viimeistään kolme vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista.