Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (103 / 2015, alkuperäinen)
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti
4 § Kaatopaikan sijainti
Omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteiden huomioon ottamisesta kaatopaikan perustamisessa ja sijoittamisessa säädetään jätelain (646/2011) 19 §:ssä.
9 § Kaatopaikan pohja- ja pintarakenteita sekä kaatopaikkaveden ja -kaasun keräämistä koskevat poikkeukset
Lupaviranomainen voi päätöksellään lieventää 5—8 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia kaatopaikkavesien keräämisestä yhteen ja käsittelystä, kaatopaikan pohja- ja pintarakenteista tai kaatopaikkakaasun hallinnasta, jos kaatopaikan pitäjä kaatopaikan terveys- ja ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin perusteella luotettavasti osoittaa, ettei kaatopaikasta ja jätteiden sijoittamisesta sille voi aiheutua pitkänkään ajan kuluessa jätelaissa tai ympäristönsuojelulaissa (527/2014) tarkoitettua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle eikä ympäristönsuojelulain 16 §:ssä tarkoitetun maaperän pilaamiskiellon tai 17 §:ssä tarkoitetun pohjaveden pilaamiskiellon rikkomista. Kaatopaikalla käytettävän tekniikan sekä terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmän on tällöinkin oltava jätelain 13 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisia.
14 § Kaatopaikalle soveltumaton jäte
Kaatopaikalle ei hyväksytä:
2) jätettä, joka on kaatopaikkaolosuhteissa jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY liitteen III korvaamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1357/2014 säädetyn mukaisesti räjähtävää, syövyttävää, hapettavaa tai syttyvää;
3) sairaalassa ja eläinlääkäriasemalla sekä niihin rinnastettavassa toiminnassa syntynyttä jätettä, joka on 2 kohdassa mainitussa komission asetuksessa säädetyn mukaisesti tartuntavaarallista;
18 § Perusmäärittelyssä vaadittavat tiedot
Perusmäärittelyä varten on jätteestä oltava käytettävissä seuraavat perustiedot:
7) vaarallisesta jätteestä 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitussa komission asetuksessa säädetyn mukaiset pääasialliset vaaraominaisuudet;
50 § Tietojen tallettaminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään
Valtion lupa- ja valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen velvollisuudesta tallettaa tiedot kaatopaikan ympäristöluvasta, mukaan lukien 9 ja 34—36 §:n mukaiset päätökset, 49 §:ssä tarkoitetut seuranta- ja tarkkailutiedot sekä muut vastaavat kaatopaikkaa koskevat tiedot ympäristönsuojelun tietojärjestelmään säädetään ympäristönsuojelulain 223 §:ssä.
Lupaviranomaisen on toimitettava tiedot 9 ja 34—36 §:n mukaisista päätöksistä viivytyksettä myös Suomen ympäristökeskukselle.