Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta (176 / 2013, muutoksineen)
Ympäristöministeriön päätöksen mukaisesti säädetään rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain (50/2013) nojalla:
1 § Laskennallisen kokonaisenergiankulutuksen määrittäminen
Rakennuksen tai rakennuksen osan laskennallinen kokonaisenergiankulutus lasketaan liitteen 1 mukaisesti.
Rakennuksen tai rakennuksen osan pinta-alana käytetään lämmitettyä nettoalaa, joka määritetään liitteen 1 mukaisesti.
2§ Laskennallisen kokonaisenergiankulutuksen laskentamenetelmä ja laskentatyökalu
Laadittaessa energiatodistusta rakennettaville jäähdytetyille rakennuksille tai rakennuksen osille lasketaan laskennallinen kokonaisenergiankulutus dynaamisella laskentamenetelmällä. Muiden rakennusten tai rakennuksen osien laskennallinen kokonaisenergiankulutus lasketaan kuukausitason laskentamenetelmällä tai dynaamisella laskentamenetelmällä.
Energiatodistuksen laatijalla tulee olla käytettävissään laskentamenetelmän edellyttämä laskentatyökalu laskennallisen kokonaisenergiankulutuksen laskentaan.
3 § Luokitteluasteikot ja energiatehokkuusluokkien tunnukset
Energiatodistuksessa käytetään rakennuksen tai rakennuksen osan käyttötarkoituskohtaisia energiatehokkuuden luokitteluasteikkoja ja kirjaimia A–G energiatehokkuusluokkien tunnuksina siten kuin liitteessä 2 esitetään.
4 § Rakennuksen ominaisuuksien selvittäminen
Energiansäästösuositusten laatimista varten tulee energiatodistuksen laatijan arvioida todistuksen kohteen rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatekninen kunto sekä selvittää sellaiset energiansäästömahdollisuudet, joiden avulla rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuutta voidaan parantaa kustannustehokkaasti ja huonontamatta sisäilman laatua. Energiansäästösuositusten tulee sisältää arvio energiansäästön määrästä ja vaikutuksesta laskennalliseen kokonaisenergiankulutukseen. Seuraavat rakennusosat ja tekniset järjestelmät on arvioitava:
1) ulkoseinät, ulko-ovet, ikkunat, yläpohja ja alapohja sekä muut rakenteet;
2) lämmitysjärjestelmä;
3) käyttövesijärjestelmä;
4) ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä;
5) valaistus;
6) jäähdytysjärjestelmä;
7) sähköiset erillislämmitykset;
8) muut järjestelmät, joilla on vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.
5 § Todistuksessa annettavat muut tiedot
Energiatodistuksessa saa olla säännöksissä edellytettyjen tietojen lisäksi tietoa rakennuksen ylläpitoon ja käyttöön liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat rakennuksen tai rakennuksen osan energia- tai ympäristöominaisuuksiin. Energiatodistuksessa on ilmoitettava, mistä omistaja tai vuokralainen voi saada yksityiskohtaisempia tietoja rakennusten energiatehokkuudesta ja suositusten kustannustehokkuudesta.
6 § Energiatodistuslomakkeen kaava
Energiatodistus laaditaan liitteen 3 mukaisella lomakkeella. Energiatodistuslomakkeessa esitettävät tiedot ilmoitetaan liitteessä 4 kuvatulla tavalla.
7 § Rakennuksen merkittävä osa
Rakennuksen osa on energiatodistuksesta annetun lain (50/2013) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävä, jos sen lämmitetty nettoala on vähintään 10 prosenttia koko rakennuksen lämmitetystä nettoalasta ja lämmitetty nettoala ylittää suuruudeltaan 50 neliömetriä.
8 § Kevennetyn menettelyn mukainen energiatodistus
Rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetun kevennetyn energiatodistusmenettelyn mukainen todistus laaditaan liitteen 5 mukaisella lomakkeella. Tällöin käytetään myyntiä tai vuokrausta koskevassa julkisesti esille laitetussa ilmoituksessa rakennuksen energiatehokkuutta kuvaavan tunnuksen sijasta tunnusta H.
9 § Kumotun lain mukaiset energiatodistukset
Myyntiä tai vuokrausta koskevassa julkisesti esille laitetussa ilmoituksessa käytetään rakennuksen tai rakennuksen osan energiatehokkuusluokkaa kuvaavana tunnuksena todistuksessa olevaa kirjainta lisättynä alaindeksillä 2007 silloin, kun voimassa oleva energiatodistus on tehty kumotun lain mukaisesti.
10 § Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013.
Liitteet 1 ja 2: YMa rakennuksen energiatodistuksesta. (4.5.2016/353)