Valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamien pinta-alaperusteisten tukien valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (1846 / 2009, alkuperäinen)

Tässä asetuksessa säädetään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009, jäljempänä neuvoston tilatukiasetus, III osaston sekä IV osaston 1 luvun 2, 3, 5 ja 7 jaksojen tukijärjestelmien sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklassa tarkoitetun luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen valvonnasta.

Valvontaa toteutetaan osana neuvoston tilatukiasetuksen II osaston 4 luvussa tarkoitettua yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää. Järjestelmästä säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1122/2009, jäljempänä soveltamisasetus .

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Tukihakemukselle tehtävästä hallinnollisesta tarkastuksesta säädetään neuvoston tilatukiasetuksen 20 artiklassa. Tarkastukseen sisältyvät soveltamisasetuksen 28 artiklassa säädetyt ristiintarkastukset.

Soveltamisasetuksen 30 artiklan 1 kohdan perusteella Euroopan yhteisön tukia hakeneista maatiloista vähintään viisi prosenttia on tarkastettava paikalla tehtävin tarkastuksin.

Paikalla tarkastettavat tilat valitaan Maaseutuvirastossa keskitetysti tehtävillä otannoilla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tekemien omien otantojen perusteella. Otannat tehdään soveltamisasetuksen 31 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Tarkastuksen tekee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valvojalla on oltava Maaseutuviraston tai maa- ja metsätalousministeriön antama valtuutuksen sisältävä valvontapassi tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama tarkastusoikeuden osoittava asiakirja. Valvontapassi tai asiakirja on pyydettäessä esitettävä tuen hakijalle tai tämän edustajalle ennen tarkastuksen aloittamista.

Edellä 5 §:n mukaisesti tarkastukseen valittujen maatilojen tarkastuksesta säädetään soveltamisasetuksen 33 artiklassa.

Paikalla tehtävässä tarkastuksessa laadittavasta tarkastuskertomuksesta (valvontapöytäkirja) säädetään soveltamisasetuksen 32 artiklassa. Valvontapöytäkirja laaditaan Maaseutuviraston vahvistaman mallin mukaisesti. Samaa mallia käytetään hallinnollisissa tarkastuksissa soveltuvin osin.

Soveltamisasetuksen 32 artiklan 2 kohdan mukaan viljelijälle on annettava mahdollisuus allekirjoittaa valvontapöytäkirja ja ilmoittaa olleensa paikalla tarkastuksen aikana sekä lisätä huomautuksensa valvontapöytäkirjaan.

Tarkastuksen tehneen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen virkamiehen on allekirjoitettava valvontapöytäkirja ja toimitettava jäljennös valvontapöytäkirjasta viljelijälle.

Kasvilajiryhmien erottamisesta toisistaan säädetään soveltamisasetuksen 56 artiklassa.

Kasvilajiryhmittäisten tulosten laskemisesta tukitasojen mukaisesti erikseen säädetään soveltamisasetuksen 57 artiklassa. Ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta säädetään lisäksi osittain rahoitettujen tukien valvonta-asetuksen 16 artiklassa.

Pinta-alan virheellisestä ilmoittamisesta aiheutuvista seuraamuksista säädetään soveltamisasetuksen IV osastossa. Ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta säädetään lisäksi osittain rahoitettujen tukien valvonta-asetuksessa.

Pinta-alan ilmoittamatta jättämisen seuraamuksista säädetään soveltamisasetuksen 55 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Ilmoittamattomaan pinta-alaan lasketaan vain kokonaan ilmoittamattomien peruslohkojen pinta-ala. Alle 0,05 hehtaarin peruslohkoja ei lasketa ilmoittamattomaan pinta-alaan.