Laki eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta annetun lain 1 ja 21 §:n muuttamisesta (455 / 2005, alkuperäinen)

Vuonna 1941―1947 syntyneellä Suomessa asuvalla henkilöllä, joka 31 päivänä joulukuuta 2004 on työmarkkinatukeen oikeutettu ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 1 luvun 7 §:n 1 momentin 5 kohdan tarkoittamalla tavalla pitkäaikaistyötön ja jolle on maksettu työttömyysturvalain (1290/2002) mukaista työmarkkinatukea vähintään 2 500 päivältä tai jolle on maksettu enimmäisaika työttömyysturvalain mukaista päivärahaa ja sen lisäksi työmarkkinatukea vähintään 2 000 päivältä 1 päivästä tammikuuta 1992 lukien 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä, on oikeus tämän lain mukaiseen eläketukeen. Edellä mainittua 2 500 päivää laskettaessa otetaan huomioon myös sellaiset päivät, joilta työttömyysetuutta ei ole maksettu työttömyysturvalain 7 luvun 2 §:n 1, 3, 4, 7 ja 8 kohdassa mainittujen rajoitusten vuoksi tai sen takia, että henkilölle on maksettu sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa. Oikeus eläketukeen jatkuu sen kuukauden loppuun saakka, jolloin henkilö täyttää 62 vuotta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna työmarkkinatukeen oikeutettuna henkilönä pidetään 31 päivänä joulukuuta 2004 työmarkkinatuen saajan lisäksi työttömyysturvalain 7 luvun 2 §:n 1―8 kohdassa tarkoitettua henkilöä sekä työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvytöntä henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa.

Kansaneläkelaitoksen tai työeläkelaitoksen pyynnöstä työvoimatoimisto antaa maksutta lausunnon siitä, onko 1§:ssä tarkoitettu henkilö julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa tarkoitettu pitkäaikaistyötön. Työvoimatoimiston lausunnon toimittamisesta ja lausuntoon merkittävistä seikoista voidaan säätää työministeriön asetuksella.