Laki tavaramerkkilain muuttamisesta (1220 / 2004, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
14 §
Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä:
8) jos se on sekoitettavissa Suomessa tai Euroopan yhteisössä voimassa olevaan kansainvälisen rekisteröinnin suojaamaan tavaramerkkiin, jolla tämän rekisteröinnin perusteella on aikaisempi oikeus Suomessa tai Euroopan yhteisössä;
54 §
Jos Suomen kansalainen tai se, jolla on Suomessa kotipaikka tai todellinen ja toimiva teollisuuslaitos tai kauppaliike, haluaa hakea Suomessa voimassa olevaan rekisteröintiin tai vireillä olevaan hakemukseen perustuvaa kansainvälistä rekisteröintiä, hänen tulee tehdä hakemus kansainvälisestä rekisteröinnistä Patentti- ja rekisterihallitukselle.
Jos kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen perusteena on 57 §:ssä tarkoitettu yhteisön tavaramerkki tai sitä koskeva hakemus, kansainvälistä rekisteröintiä haetaan yhteisön tavaramerkkivirastolta.
57 a §
Pyyntö, joka koskee yhteisön tavaramerkin, yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamista kansallista tavaramerkkiä koskevaksi hakemukseksi ja jonka yhteisön tavaramerkkivirasto on toimittanut virastolle, käsitellään kansallisena hakemuksena, jos hakija:
1) suorittaa säädetyt maksut;
2) antaa vieraskielisestä muuntamispyynnöstä ja siihen kuuluvasta liitteestä rekisteriviranomaiselle suomennoksen tai ruotsinnoksen;
3) ilmoittaa osoitteen, josta hakijan tavoittaa Suomessa; ja
4) toimittaa tavaramerkin kuvauksen.
Hakemuksella, joka perustuu yhteisön tavaramerkin tai sitä koskevan hakemuksen muuntamiseen, katsotaan olevan sama hakemispäivä, etuoikeus ja aiemmuus Suomessa kuin yhteisön tavaramerkillä ja sitä koskevalla hakemuksella. Hakemuksella, joka perustuu Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamiseen, on hakemispäivänä kansainvälisen rekisteröinnin tai sen Euroopan yhteisöön kohdistuvan myöhemmän nimeämisen päivä sekä kansainvälisen rekisteröinnin etuoikeudet ja aiemmuudet.