Oikeusministeriön asetus vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa (1311 / 2001, muutoksineen)

Velkomusta tai häätöä koskevissa asioissa, jotka ratkaistaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 tai 14 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, tuomitaan vastapuolen maksettavaksi tulevat oikeudenkäyntikulut tässä asetuksessa annettujen perusteiden mukaisesti.

Oikeudenkäyntikulut tuomitaan asian vaatiman työmäärän perusteella joko perustaksan tai korkean taksan mukaisesti. Perustaksan mukaisina oikeudenkäyntikulut tuomitaan, kun on kysymys tavanomaisesta asiasta ja korkean taksan mukaisina, kun asia on tavanomaista vaativampi.

Tavanomaista vaativampana asiaa voidaan pitää silloin, kun asiassa on käyty sovintoneuvotteluja tai kun haastehakemuksen laatiminen edellyttää erityistä oikeudellista asiantuntemusta vaikean koronlaskentatilanteen tai vakuuksien takia. Oikeudenkäyntikulut voidaan lisäksi tuomita korkean taksan mukaisena asiassa, jossa samaan haastehakemukseen on kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia.

Asiaa ei ole katsottava tavanomaista vaativammaksi yksinomaan sillä perusteella, että yhdeltä velalliselta vaaditaan useita saatavia, saatavaa vaaditaan yhteisvastuullisesti useilta henkilöiltä tai vuokrasaatavien lisäksi vaaditaan häätöä.

Vastaajan maksettavaksi vaaditut oikeudenkäyntikulut tuomitaan vaatimuksen mukaisesti. Ne tuomitaan kuitenkin korkeintaan perustaksan tai korkean taksan määräisinä velan pääoman määrän mukaan seuraavasti:

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin taksoihin lisätään vaadittaessa kantajalta perittävä oikeudenkäyntimaksu.

Jos oikeudenkäyntikuluja ei ole vaadittu, niitä ei tuomita.

Tässä asetuksessa tarkoitetut oikeudenkäyntikulut tuomitaan perustaksan tai korkean taksan mukaisina riippumatta niiden tosiasiallisesta määrästä lukuun ottamatta 5 §:ssä ja 6 §:ssä mainittuja poikkeuksia.

Perustaksan ja korkean taksan mukaisiin oikeudenkäyntikuluihin sisältyy palkkio oikeudenkäyntiä varten suoritetuista toimenpiteistä, kuten asian vastaanottamisesta, osoitetietojen tarkistamisesta, rekisteriotteen hankkimisesta, haastehakemuksen laatimisesta ja toimittamisesta tuomioistuimelle. Lisäksi ne kattavat kaikki velkojalle aiheutuneet yleiskulut, kuten vuokran, tietoliikenneyhteys-, postitus- ja kopiointikulut. Lisäksi taksat sisältävät tavanomaiset suoranaiset kulut, kuten mahdollisen arvonlisäveron sekä rekisteriotteesta mahdollisesti perityt maksut. (29.12.2010/1424)

Perintäkuluista säädetään saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) 10 §:ssä .

Yksittäistapauksissa aiheutuvat erityiset kulut, kuten käännöskulut ja tuomioistuimen edellyttämistä lainhuuto- tai rasitustodistuksista perittävät maksut tuomitaan maksettavaksi erikseen esitetyn laskun mukaisina. Korvattavaksi vaadittavat kuulutuskustannukset tuomitaan maksettaviksi Virallisen lehden laskun mukaan.

Oikeudenkäyntikulut voidaan tuomita taulukon mukaisia taksoja korkeampana, mikäli useat korkean taksan edellytykset täyttyvät tai siihen on muu erityisen painava syy. Saatavan suuruutta yksinään ei ole pidettävä erityisen painavana syynä.

Taksojen mukaisia oikeudenkäyntikuluvaatimuksia ei tarvitse eritellä tarkemmin.

Mikäli kantaja vaatii oikeudenkäyntikuluja korkean taksan mukaisena, vaatimuksessa on esitettävä peruste, jolla asia on katsottava tavanomaista vaativammaksi.

Mikäli kantaja vaatii taulukon taksoja korkeampaa oikeudenkäyntikulukorvausta, vaatimuksessa on eriteltävä oikeudenkäyntikulujen määrä ja niiden perusteet.

Tätä asetusta sovelletaan tuomittaessa vastapuolen maksettaviksi oikeudenkäyntikuluja asioissa, jotka tulevat vireille 1.1.2002 tai sen jälkeen.

Tällä asetuksella kumotaan oikeusministeriön 31.5.1999 antama määräys 853/31/99OM.