Laki työmarkkinatuesta annetun lain muuttamisesta (1089 / 2000, alkuperäinen)

Sen estämättä, mitä 13 §:n 1―3 momentissa säädetään, työvoimatoimisto voi hakemuksesta määrätä henkilön työllistymisen tukemiseksi ja työn vastaanottamisesta aiheutuvien huomattavien kustannusten korvaamiseksi työmarkkinatukea maksettavaksi matka-avustuksena sellaiselle työmarkkinatuen saajalle tai työmarkkinatukeen oikeutetulle henkilölle, joka tekee työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen ja ottaa vastaan vähintään kuusi kuukautta kestävän kokoaikatyön työttömyysturvalain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun työssäkäyntialueensa ulkopuolella ( matka-avustus ).

Työmarkkinatukeen oikeutetusta henkilöstä on voimassa, mitä 12 a §:n 2 momentissa säädetään.

Kokoaikatyönä pidetään työtä, jonka työaika kuukauden, neljän peräkkäisen kalenteriviikon tai erityisen tasoittumisjakson aikana ylittää 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.

Mitä tässä laissa säädetään matka-avustuksesta työsopimussuhteen perusteella, sovelletaan myös ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/1998) ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettuun oppisopimukseen sekä virkasuhteeseen perustuvaan työhön.

Matka-avustusta ei määrätä maksettavaksi sellaisen työsuhteen perusteella, jonka palkkauskustannuksiin työnantajalle on myönnetty tukea työllisyysmäärärahoista tai työmarkkinatukea 2 a luvun mukaisesti.

Matka-avustusta ei määrätä maksettavaksi, jos sen perusteena oleva työsuhde on alkanut ennen kuin avustuksen myöntämisestä on annettu 3 §:n 3 momentissa ja 34 §:ssä tarkoitettu lausunto.

Matka-avustuksena maksetaan 23 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu täysimääräinen työmarkkinatuki.

Työmarkkinatuki voidaan määrätä maksettavaksi matka-avustuksena enintään kahden kuukauden ajan työsuhteen alkamisesta lukien ja viideltä päivältä viikossa sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään työ-, omavastuu- ja työmarkkinatukipäivien lukumäärästä.

Jos henkilö ei tukijakson aikana työskentele 12 d §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa, tuen maksaminen on viipymättä lopetettava.

Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta 17-vuotiaalla henkilöllä, joka ei ole valmistunut ammattiin oppilaitoksesta tai suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua tutkintoa. Rajoitusta ei sovelleta sinä aikana, kun henkilö osallistuu 2 luvussa tarkoitettuun koulutukseen, työharjoitteluun, työkokeiluun tai työhallinnon järjestämään kuntoutukseen.

Edellä 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle maksetaan työmarkkinatukea sen jälkeen, kun hän työvoimatoimistoon ilmoittauduttuaan tai ilmoittautumistaan edeltävän kahden vuoden tarkastelujakson aikana on ollut yhteensä viisi kuukautta työssä, itsenäisenä yrittäjänä tai työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa taikka 2 luvussa tarkoitetussa työharjoittelussa, koulutuksessa, työkokeilussa tai työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa. Tätä rajoitusta ei sovelleta henkilöön, joka on tullut työmarkkinoille valmistuttuaan ammattiin oppilaitoksesta tai suorittanut ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun tutkinnon.

Työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea tai matka-avustuksena maksettavaa työmarkkinatukea koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Päätöksen poistamista ja virheen korjaamista koskevassa asiassa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 33 ja 33 a §:ssä säädetään. Matka-avustuksena maksettavan työmarkkinatuen takaisinperintää koskevaan päätökseen tyytymätön saa kuitenkin hakea siihen valittamalla muutosta 2 ja 3 momentin mukaisesti.

Työvoimatoimisto tai työvoimatoimikunta antaa kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle lausunnon 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 2 a luvussa, 12 d ja 12 e §:ssä, 12 g §:n 1 momentissa, 13 ja 14 §:ssä, 15 §:n 2―4 momentissa, 16―22 §:ssä, 25 §:n 3 momentissa ja 26 §:n 2 momentissa säädettyjen työmarkkinatuen edellytysten täyttymisestä. Lausunto annetaan 15 §:n 4 momentissa säädetyistä edellytyksistä ainoastaan siltä osin kuin työmarkkinatukeen sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 4 a §:ssä, 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa sekä 5 a ja 5 b §:ssä säädetään työttömyyspäivärahasta.

Jos henkilö eroaa työstä tai omalla menettelyllään aiheuttaa työsuhteen päättymisen kuuden kuukauden kuluessa sen työsuhteen alkamisesta, jonka perusteella hänelle on maksettu matka-avustusta, peritään matka-avustus takaisin, jollei takaisinperintä ole kohtuutonta. Muutoin matka-avustuksena maksetun työmarkkinatuen takaisinperintään sovelletaan, mitä 1―4 momentissa säädetään.

Jollei tästä laista muuta seuraa, sovelletaan työmarkkinatukeen, mitä työttömyysturvalain 6 §:ssä, 10 §:n 1 momentissa, 28 §:n 4 ja 6 momentissa, 32, 36 a, 39 ja 43 c §:ssä sekä 44 §:n 3 momentissa säädetään työttömyyspäivärahasta ja työttömyysturva-asiasta.