Laki työllisyyslain muuttamisesta (906 / 1998, alkuperäinen)

Työttömälle voidaan hänen omaehtoisen työllistymisensä edistämiseksi ja toimeentulonsa turvaamiseksi myöntää työllistämistukea. Tukea voidaan myöntää valtion talousarvion rajoissa työttömälle työharjoitteluun työpaikalla, yritystoiminnan käynnistämiseen ja vakiinnuttamiseen, osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseen sekä muihin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Tuen myöntämisen edellytyksistä, tuen määrästä ja kestosta ja tukea koskevan asian käsittelystä säädetään asetuksella.

Tämän lain mukaiseen työharjoitteluun osallistuva ei ole työsopimuslain (320/1970) 1 §:ssä tarkoitetussa työsopimussuhteessa työharjoittelun järjestäjään eikä työvoimatoimistoon.

Vastuusta työharjoitteluun osallistuvan työturvallisuudesta säädetään erikseen.

Työharjoittelussa sattuneesta tapaturmasta tai siinä saadusta ammattitaudista suoritetaan työllistämistuen saajalle korvaus valtion varoista samojen perusteiden mukaan kuin tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) säädetään työtapaturmasta siltä osin kuin vahingoittuneella ei ole oikeutta vähintään saman suuruiseen korvaukseen muun lain nojalla. Työllisyysasioita käsittelevä ministeriö järjestää työharjoittelussa oleville ryhmävastuuvakuutuksen.

Työllisyysmäärärahoista osoitetulle tai myönnetylle takaisin maksettavalle valtionavulle tai tuelle on maksettava valtionavun tai tuen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa takaisinmaksupäivästä.

Asian, joka koskee korvauksen suorittamista valtion varoista 17 §:n 4 momentin nojalla, käsittelee ensimmäisenä asteena valtiokonttori.