Kuntien valtionosuuslaki (1147 / 1996, muutoksineen)

Tässä laissa säädetään kuntien yleisestä valtionosuudesta, tehtäväkohtaisista valtionosuuksista ja rahoitusavustuksista, joita myönnetään kunnalle tai kuntayhtymälle taikka opetus- ja kulttuuritoimen osalta myös muulle toiminnan ylläpitäjälle.

Tehtäväkohtaisiin valtionosuuksiin tämän lain säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin tässä laissa tai muualla laissa erikseen säädetään.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Keskimääräiset euromäärät tai laskennalliset kustannukset, joita käytetään valtionosuuksien perusteena tai valtionosuuksien määräämisen perusteena, vahvistetaan vuosittain seuraavaa varainhoitovuotta varten. Tällöin otetaan huomioon:

Valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun muutos otetaan huomioon, jos se aiheutuu asianomaista valtionosuustehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä tai sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarapäätöksestä taikka valtion talousarviosta. (23.12.1998/1126)

Kustannustason muutos määräytyy peruspalveluiden hintaindeksin mukaisesti. Indeksi perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen käyttömenoilla painotettuun kustannustason muutokseen siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. (22.12.2005/1068)

3 momentti on kumottu L:lla 22.12.2005/1068 .

Kustannustenjako valtion ja kuntien välillä tarkistetaan valtakunnallisesti yhtenä kokonaisuutena joka neljäs vuosi siten kuin 2–4 momentissa säädetään.

Kustannustenjaon tarkistuksessa tehtäväkohtaiset valtionosuuden perusteena käytettävät laskennalliset kustannukset ja yksikköhinnat sekä niiden määräämisen perusteena käytettävät keskimääräiset euromäärät tarkistetaan toteutuneiden kustannusten mukaisiksi siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa (733/1992) sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) säädetään. Perustamishankkeista ja muusta kulttuuritoimesta kuin kirjastotoimesta aiheutuvia kustannuksia, arvonlisäveroa sekä laskennallisia korkoja, lainanhoitokustannuksia, poistoja tai muita vastaavia eriä ei lueta laskennallisiin kustannuksiin, jollei siitä mainituissa laeissa erikseen toisin säädetä.

Valtio osallistuu 2 momentissa tarkoitettuihin laskennallisiin kustannuksiin ja yksikköhintoihin prosenttiosuuksilla, joista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut laskennalliset kustannukset ja yksikköhinnat määrätään sekä 3 momentissa tarkoitetut valtionosuusprosentit säädetään varainhoitovuodelle ja kolmelle sitä seuraavalle vuodelle.

Kunnalle myönnetään verotuloihin perustuvaa valtionosuuden lisäystä (tasauslisä) , jos sen laskennallinen verotulo asukasta kohden on pienempi kuin 91,86 prosenttia euromäärästä, joka saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasluvulla (tasausraja) . Kunnan valtionosuuksiin lisätään tasauslisänä tasausrajan ja kunnan laskennallisen verotulon erotuksen mukainen euromäärä. (29.12.2005/1219)

Jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden ylittää tasausrajan, vähennetään kunnan valtionosuuksista euromäärä, joka on 37 prosenttia kunnan asukasta kohden laskettujen laskennallisten verotulojen ja tasausrajan erotuksesta (tasausvähennys) . (29.12.2005/1219)

Kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa otetaan huomioon kunnallisvero, kunnan osuus yhteisön tuloverosta ( yhteisövero-osuus) ja kiinteistövero samalta verovuodelta siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Kunta saa yleisenä valtionosuutena markkamäärän, joka muodostuu perusosasta ja olosuhdelisistä.

Yleisen valtionosuuden perusosan markkamäärä saadaan kertomalla varainhoitovuotta edeltävän vuoden alkaessa ollut väestötietolain (507/93) 18 §:n mukainen kunnan asukasluku vahvistetulla yleisen valtionosuuden keskimääräisellä markkamäärällä.

Näin saatuun euromäärään lisätään 9–12 ja 12 a §:ssä määriteltyjen olosuhdelisien mukaan määräytyvät euromäärät. Saaristo- tai syrjäisyyslisää maksetaan kunnalle vaihtoehtoisena sen mukaan, kumpi niistä on kunnalle edullisempi. Saaristo-osakunnalle maksetaan kuitenkin samanaikaisesti sekä saaristo- että syrjäisyyslisää. (22.12.2005/1068)

Saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/1981) tarkoitetut kunnat, joiden väestöstä vähintään puolet asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, saavat saaristolisänä euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa seitsenkertaisena, ja muut saaristokunnat euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa nelinkertaisena.

Edellä 1 momentissa mainitussa laissa tarkoitetut saaristo-osakunnat saavat saaristolisänä euromäärän, joka saadaan kertomalla saaristossa asuvien määrän ja yleisen valtionosuuden keskimääräisen euromäärän tulo luvulla 1,5. Jos saaristo-osassa asuu vähintään 1 200 asukasta, kunnalle myönnetään saaristolisänä kunnan yleisen valtionosuuden perusosaa vastaava euromäärä.

Kunnat, joiden paikallisen ja seudullisen väestöpohjan perusteella määräytyvä syrjäisyysluku on 1,50 tai suurempi, saavat syrjäisyyslisänä euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa kuusinkertaisena, kunnat, joiden syrjäisyysluku on 1,00–1,49, euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa viisinkertaisena, ja kunnat, joiden syrjäisyysluku on 0,50–0,99, euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa kolminkertaisena. Syrjäisyysluvun määräytymisperusteet säädetään asetuksella.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kunta, jonka asukastiheys maaneliökilometriä kohden varainhoitovuotta edeltävän vuoden alussa on enintään 0,5, saa syrjäisyyslisänä euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa yhdeksänkertaisena. (22.12.2005/1068)

Kunnalle, jonka taajamaväestön määrä on vähintään 40 000, myönnetään taajamassa asuvan väestön määrän perusteella taajamarakennelisää, joka saadaan kertomalla taajamassa asuvan väestön määrän ja yleisen valtionosuuden keskimääräisen euromäärän tulo seuraavilla kertoimilla:

Taajamassa asuvan väestön määrän laskentaperusteista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Kielilain (148/22) mukaiset kaksikieliset kunnat ja saamelaisten kotiseutualueen kunnat saavat kielilisänä markkamäärän, joka on 10 prosenttia yleisen valtionosuuden perusosasta.

Kunnat, joiden asukasluvun muutos kolmena varainhoitovuotta edeltävänä vuonna on ollut yhteensä vähintään kuusi prosenttia, saavat asukasluvun muutokseen perustuvana lisänä euromäärän, joka on yleisen valtionosuuden perusosa kerrottuna luvulla 1,39.

Kunnan yleistä valtionosuutta lisätään tai vähennetään kuntien vastuulla olevien työmarkkinatuki- ja toimeentulotukimenojen perusteella 2–4 momentissa säädetyllä tavalla lasketulla euromäärällä. Tässä pykälässä tarkoitetut laskelmat tehdään vuoden 2003 tiedoilla vuoden 2005 kustannustasossa.

Yleisen valtionosuuden lisäystä tai vähennystä laskettaessa työmarkkinatukiin, jotka on maksettu kunnassa asuville vähintään 500 päivältä työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneille, lisätään kunnalle perustoimeentulotuesta aiheutuneet menot ja tämä euromäärä jaetaan kahdella. Näin saadusta euromäärästä vähennetään se osuus perustoimeentulotuen laskennallisesta kustannuksesta, jota siihen myönnetty valtionosuus ei ole laskennallisesti kattanut, sekä ne kunnan valtionosuuden lisäykset, jotka vuodesta 2006 aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin noususta 0,56 prosenttiyksiköllä ja 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun tasausrajan nostamisesta 90 prosentista yhdellä prosenttiyksiköllä.

Edellä 2 momentin mukaan laskettu euromäärä lisätään kunnan yleiseen valtionosuuteen tai vähennetään siitä kokonaan vuonna 2006. Mainittua euromäärää alennetaan kaikkien kuntien osalta 2,9 eurolla asukasta kohden vuonna 2007 ja tämän lisäksi 2,9 eurolla asukasta kohden vuonna 2008. Tämän jälkeen yleisen valtionosuuden lisäys tai vähennys ei muutu.

Kunnalle perustoimeentulotuesta aiheutuneena menona pidetään menoa, joka vastaa 90 prosenttia kunnalle toimeentulotuesta aiheutuneesta kokonaismenosta vuonna 2003.

Vuoden 2009 verotuksessa toteutettavan työn verotuksen keventämisen ja kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen korottamisen aiheuttamat verotulojen menetykset korvataan kunnille ensisijaisesti lisäämällä kunnille sosiaali- ja terveydenhuoltoon myönnettäviä valtionosuuksia siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 18 §:n muuttamisesta annetussa laissa (855/2008) säädetään.

Jos 1 momentissa tarkoitetun valtionosuuden lisäyksen jälkeen kunnan verotulojen menetys on suurempi kuin 69,2 euroa asukasta kohden, lisätään kunnan yleistä valtionosuutta asukasta kohden euromäärällä, joka saadaan vähentämällä asukaskohtaisesta verotulojen menetyksestä 69,2 euroa asukasta kohden. Jos kunnan verotulojen menetys on pienempi kuin 69,2 euroa asukasta kohden, vähennetään kunnan yleisestä valtionosuudesta asukasta kohden euromäärä, joka saadaan vähentämällä 69,2 eurosta kunnan verotulojen menetys asukasta kohden. Yleisen valtionosuuden yhteenlasketut lisäykset ja vähennykset ovat koko maan tasolla yhtä suuret. Yleisen valtionosuuden muutosta laskettaessa sovelletaan vuoden 2007 verotustietoja sekä vuoden 2008 veroprosenttia ja asukaslukua.

Harkinnanvaraista rahoitusavustusta voidaan myöntää kunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet.

Rahoitusavustuksen myöntämisen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Suunnitelma tulee liittää avustushakemukseen. Valtionapuviranomainen voi asettaa avustuksen myöntämiselle ja käytölle myös muita kunnan talouteen liittyviä ehtoja. Rahoitusavustus voidaan seuraavina vuosina jättää myöntämättä tai se voidaan myöntää alennettuna, jos suunnitelmaa tai asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. (22.12.2005/1068)

Ennen kuin valtionapuviranomainen tai muu ministeriö tekee ehdotuksen seuraavan varainhoitovuoden valtionosuuksien perusteista valtion talousarvioon, sen on neuvoteltava asianomaisten muiden ministeriöiden sekä kuntien keskusjärjestön kanssa siitä, miten valtionosuuksien piiriin kuuluvista tehtävistä aiheutuneet kustannukset kehittyvät.

Valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa koskevista tarkistuksista on neuvoteltava kuntien keskusjärjestön kanssa siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Valtioneuvosto päättää valtionosuuksien tai niiden määräämisen perusteena olevien keskimääräisten markkamäärien tai laskennallisten kustannusten vahvistamisesta kunkin vuoden syyskuun loppuun mennessä.

Valtionapuviranomainen myöntää yleisen valtionosuuden sekä vahvistaa verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen. Valtioneuvosto myöntää rahoitusavustuksen. Tehtäväkohtaiset valtionosuudet myöntää asianomainen ministeriö.

Yleinen valtionosuus ja tehtäväkohtaiset valtionosuudet myönnetään ja verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus vahvistetaan hakemuksetta vuosittain viimeistään tammikuun 11 päivänä.

Rahoitusavustusta on haettava valtionapuviranomaisen päättämään ajankohtaan mennessä. (22.12.2005/1068)

Valtionosuudet, joissa on otettu huomioon 7 §:ssä tarkoitettu verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, maksetaan ministeriöittäin valtionavun saajalle varainhoitovuoden alusta kuukausittain yhtä suurina erinä kunakin kuukautena, viimeistään kuukauden 11 päivänä. Rahoitusavustuksen maksamisen ajankohdasta päättää valtionapuviranomainen. (28.3.2008/179)

Verotuloihin perustuvat valtionosuuksien tasaukset kohdistetaan tämän lain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisiin valtionosuuksiin siinä suhteessa kuin niiden valtionosuusmäärärahat ovat valtion talousarviossa.

Jos myönnettävä yleinen valtionosuus, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain mukainen valtionosuus tai opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukainen valtionosuus on pienempi kuin siihen 2 momentin mukaan kohdistuvat vähennykset, perii valtionosuusviranomainen tai asianomainen muu ministeriö erotuksen kunnalta.

Valtionapuviranomainen toimittaa asianomaisille ministeriöille kuntakohtaisen päätöksensä 2 momentissa tarkoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisia valtionosuuksia maksettaessa huomioon otettavista markkamääristä.

Jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle 21 §:ssä säädetyn määräajan kuluttua ilmenee tietoja, jotka eivät ole olleet aikaisemmin valtionavun saajan käytettävissä ja siltä on tämän vuoksi jäänyt saamatta valtionosuutta, joka olisi lain mukaan kuulunut sille, on saamatta jäänyt määrä suoritettava valtionavun saajalle. Suoritettavalle määrälle on maksettava korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen vuotuinen korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus olisi tullut maksaa.

Jos saamatta jääneen etuuden merkitys on vähäinen ja sen maksatuksesta aiheutuvat menot olisivat epäsuhteessa asian taloudelliseen merkitykseen, ei etuutta kuitenkaan suoriteta.

Valtionapuviranomainen tai muu asianomainen ministeriö voi päättää, että saamatta jäänyt etuus maksetaan myöhemmin seuraavien valtionosuuksien yhteydessä.

Jos valtionavun saaja on saanut perusteettomasti valtionosuutta, on valtionapuviranomaisen tai asianomaisen muun ministeriön määrättävä liikaa saatu määrä palautettavaksi. Palautettavasta määrästä peritään korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen vuotuinen korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus on maksettu.

Jos palautettava etuus on vähäinen taikka jos palauttamista tai koron perimistä on pidettävä kohtuuttomana, voidaan etuus jättää määräämättä palautettavaksi.

Valtionapuviranomainen tai muu asianomainen ministeriö voi päättää, että palautettava etuus vähennetään myöhemmin seuraavien valtionosuuksien yhteydessä.

Velvollisuus suorittaa saamatta jäänyt etuus tai palauttaa perusteetta saatu etuus raukeaa viiden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona etuus olisi tullut suorittaa tai on suoritettu.

Milloin kunta on tyytymätön päätökseen, joka koskee valtionosuuden myöntämistä tai verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen vahvistamista, on sillä oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tehdä valtionapuviranomaiselle tai muulle asianomaiselle ministeriölle kirjallinen vaatimus päätöksen oikaisemisesta. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta samoin kuin 18, 19 ja 24 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen niin kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.

Muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun tämän lain nojalla annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähenemistä tarkoittavan kuntajaon muutoksen vuoksi kunnan valtionosuudet sekä valtionosuuksien tasaus lasketaan kunnan niiden tietojen perusteella, jotka ovat kuntajaon muutoksen voimaantulovuoden valtionosuuksien määräämisen perusteena.

Kunnan asukasluvun perusteena pidetään kuntajaon muutoksen kohteena olevien kuntien yhteenlaskettuja väestötietolain mukaisia kuntajaon muutoksen voimaantulovuotta edeltävän vuodenvaihteen väestötietoja.

Jos kunnan alue supistuu tai laajenee kuntajaon muutoksen vuoksi, mutta kuntien määrä ei vähene, laajentuvan kunnan valtionosuudet sekä valtionosuuksien tasaus lasketaan kunnan laajentuvan alueen osalta niiden tietojen perusteella, jotka ovat kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna supistuvan kunnan valtionosuuksien määräämisen perusteena.

Supistuvan kunnan valtionosuudet ja valtionosuuksien tasaus jaetaan kuntajaon voimaantulovuonna supistuvan ja laajentuvan kunnan tai laajentuvien kuntien kesken siinä suhteessa, jossa supistuvan kunnan asukasluku jakautuu niiden kesken.

Opetus- ja kulttuuritoimessa laskennallisiin opiskelija-, opetustunti-, ohjaustunti-, opiskelijaviikko-, opiskelijatyövuosi- ja henkilötyövuosimääriin perustuva valtionosuus myönnetään niille kunnille, jotka kuntajakoa muutettaessa saavat hoidettavakseen kyseisten palveluiden järjestämisen.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan kaikkiin valtionosuuksiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna sekä verotulon tasaukseen ja perustamiskustannusten valtionosuuksien perusteisiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavana vuonna.

Kuntaa kahteen tai useampaan kuntaan yhdistettäessä lasketaan lakkaavan kunnan alueen osalta uusien tai laajentuvien kuntien valtionosuudet ja valtionosuuksien tasaus lakkaavan kunnan niiden tietojen perusteella, jotka olisivat kuntajaon muutoksen voimaantulovuoden valtionosuuksien määräämisen perusteena.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut valtionosuudet jaetaan kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna uusien tai laajentuvien kuntien kesken siinä suhteessa, jossa lakkaavan kunnan asukasluku jakautuu muiden kuntajaon muutoksen kohteena olevien kuntien kesken.

Opetus- ja kulttuuritoimen laskennallisiin opiskelija-, opetustunti-, ohjaustunti-, opiskelijaviikko-, opiskelijatyövuosi- ja henkilötyövuosimääriin perustuva valtionosuus myönnetään niille kunnille, jotka kuntajakoa muutettaessa saavat hoidettavakseen kyseisten palveluiden järjestämisen.

Kunnan alueiden asukasluvun perusteena pidetään väestötietolain mukaisia kuntajaon muutoksen voimaantulovuotta edeltävän vuodenvaihteen väestötietoja.

Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan kaikkiin valtionosuuksiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna sekä verotulon tasaukseen ja perustamiskustannusten valtionosuuksien perusteisiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavana vuonna.

Valtionavun saajan on toimitettava ne valtionosuuden määrittämisen kannalta oleelliset tiedot, joita valtionapuviranomainen, asianomaiset muut ministeriöt tai niiden määräämät viranomaiset edellyttävät.

Jos kunta, kuntayhtymä tai muu toiminnan ylläpitäjä on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn tai määrätyn velvoitteen, voi lääninhallitus, asianomaista ministeriötä kuultuaan, sakon uhalla määrätä valtionavun saajan noudattamaan velvoitetta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tällä lailla kumotaan 3 päivänä elokuuta 1992 annettu kuntien valtionosuuslaki (688/92) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen toimeenpanon edellyttämiin toimenpiteisiin valtionosuuksien vahvistamiseksi vuodelle 1997.

Vuonna 2006 yleisen valtionosuuden perusteena käytettävä keskimääräinen euromäärä on 27,81 euroa asukasta kohden.

Kunnalle myönnettävästä yleisestä valtionosuudesta vähennetään vuodesta 2006 lukien 10,75 euroa kunnan asukasta kohden vuosina 1997 ja 1998 toteutettujen julkisen talouden säästöpäätösten sekä vuodesta 2006 voimaan tulevien yleisen valtionosuuden määräytymisperusteiden muutosten vuoksi.

Kunnalle vuonna 2009 myönnettävästä yleisestä valtionosuudesta vähennetään 0,96 euroa asukasta kohden valtion ja kuntien yhteisten tietojärjestelmien kehittämiskustannusten rahoittamiseksi. (19.12.2008/859)

Kunnalle myönnettävästä yleisestä valtionosuudesta vähennetään vuodesta 2009 lukien 3,75 euroa kunnan asukasta kohden sen vuoksi, että edunvalvonta-, kuluttajaneuvonta- ja elatustukitehtävät siirtyvät kunnilta valtiolle ja Kansaneläkelaitokselle. (19.12.2008/859)

Kunnalle vuosina 2009–2010 myönnettävästä yleisestä valtionosuudesta vähennetään 0,37 euroa asukasta kohden viranomaisradioverkon rahoittamiseksi. (6.11.2009/832)

Sen estämättä, mitä 3 §:ssä säädetään, otetaan kustannustason arvioitu muutos täysimääräisenä huomioon määrättäessä valtionosuuksia ja laskennallisia kustannuksia vuosille 1997–1999.

Sen estämättä, mitä 3 §:n 4 kohdassa ja 6 §:n 2 momentissa säädetään, vuoden 2005 kustannustenjaon tarkistus toteutetaan siten, että vuosien 2005–2008 valtionosuuksiin lisätään tai niistä vähennetään kunakin vuonna osa kustannustenjaon tarkistuksen kokonaismäärästä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa (733/1992) , opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) sekä vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) säädetään.

Tämän lain mukaisten valtionosuusperusteiden aiheuttamaa kunnan valtionosuuksien muutosta tasataan siirtymätasauksella. Valtionapuviranomainen vahvistaa siirtymätasauksen niille kunnille, joiden 2 momentin mukainen valtionosuuksien muutos ylittää kullekin vuodelle 3 momentissa säädetyn määrän asukasta kohti.

Siirtymätasaus lasketaan vähentämällä kunnalle tämän lain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisin vuoden 1997 valtionosuuksien määräytymisperustein laskettavien valtionosuuksien yhteismäärästä valtionosuudet, jotka kunnalle on myönnetty kahden ensiksi mainitun lain mukaisiin toimintoihin vuonna 1996, sekä markkamäärät, jotka kunnalle on vuonna 1996 maksettu opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 40 §:n 2 momentin mukaisesti. Valtionosuuden muutosta laskettaessa ei oteta huomioon vuonna 1997 toteutettavia valtionosuuksien vähennyksiä, valtionosuustehtävien laadun ja laajuuden muutoksia, kustannustason muutoksia eikä kuntien kansaneläkkeiden asumislisien poistamista vastaavaa valtionosuuksien vähennystä. Laskemisen perusteena käytetään kuntien vuodenvaihteen 1995–1996 asukaslukua sekä vuoden 1996 oppilas-, opetustunti- ja henkilötyövuosimääriä.

Kunnan valtionosuuksien 2 momentin mukaisesti laskettu muutos asukasta kohti rajataan kuitenkin valtionosuuksiin lisättävällä tai niistä vähennettävällä siirtymätasauksella enintään 200 markkaan vuonna 1997, 400 markkaan vuonna 1998, 700 markkaan vuonna 1999, 1 050 markkaan vuonna 2000 ja 1 400 markkaan vuonna 2001.

Siirtymätasauksen maksamisesta ja kohdentumisesta on voimassa, mitä 17 §:ssä säädetään verotuloihin perustuvasta valtionosuuksien tasauksesta.

Siirtymätasauksen vahvistamista koskevaan päätökseen voi kunta hakea muutosta siten kuin 6 luvussa säädetään.

Sen estämättä, mitä 3 §:n 4 kohdassa säädetään, vuoden 2000 kustannustenjaon tarkistus toteutetaan siten, että vuosien 2001 ja 2002 valtionosuuksiin sisällytetään kumpaankin puolet kustannustenjaon tarkistuksen kokonaismäärästä siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) sekä vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) säädetään.